Kulutusjuhla

Hienot käsityönä tehdyt asusteet piristävät vaatetusta

Piristän mielelläni vaatetustani kivoilla asusteilla. Niistä olen myös valmis maksamaan reilusti, jos saan jotain hienoa, joka oletettavasti kestää pitkään ja sopii tyyliini.

Viime aikoina olen tehnyt kaksi tällaista hankintaa. Tänään kävin Silmä, pisto, tikki, takki -tapahtumassa Tieteiden talolla Helsingin Kruununhaassa ja ostin Mielityn kaulurin.

Kyseessä ei ollut todellakaan mikään heräteostos, sillä olen tätä Elinan tuotosta hiplannut jo varmaan pari vuotta sitten myyjäisissä. Elinan blogista voi vilkaista lisää muita hänen myyjäistuotteitaan.

45 euron hintainen kauluri on paitsi kaunis, niin myös käytännöllinen: uskon, että fillaroidessani syksyn viimassa tuo lämmittää mukavasti.

Myyjäiset jatkuvat vielä huomenna sunnuntaina.

Pari viikkoa sitten ostin galleria Sculptorin myymälästä kuvanveistäjä Seija Rustholkarhun tekemän rannekorun (50 e). Tämän kierrätysmateriaaleista valmistetun korun mukana sai aitoustodistuksen kuin taideteoksesta konsanaan.

16 Comments

  1. Itsekin teen käsitöitä enkä myisi tuotoksiani ihan pilkkahinnalla, mutta jopa minun korvaani ostamasi tuotteiden hinta on todella suolainen. Jos tuollaisilla hinnoilla todella kauppa käy voisin itsekin alkaa myyjäksi. 😀

  2. Mielestäni hyvin tehdystä käsityöstä pitää olla valmis maksamaan: on outoa, että ihmiset olettavat saavansa esim. villasukkia automaattisesti vaikka kympillä, koska aikoinaan mummo teki niitä ilmaiseksi. Voisin itse teettää esim. neulomukset äidilläni ilmaiseksi (ja usein teetän), mutta jos kerran vastaan tulee hienoja juttuja, niin voin niitä ostaa.

    Tekijä on palkkansa ansainnut: reipaskin neuloja joutuu kuitenkin jonkin verran käyttämään aikaansa neuleiden tekemisiin. Yrittäjänä tiedän, että ammattikäsityöläisten pitää kattaa kaikenlaista kuluja, joten silloin hintaa ei voi oikein edes kunnolla verrata tilanteeseen, jossa harrastelija myy joulumyyjäisissä iltojensa ilona tekemiään lapasia tai sukkia.

    Arvostan sitä, että saan uniikin tuotteen, jonka tekijän tiedän. Suuri osa vaatteistani on kirpputoreilta, joten peruspukeutumiseni on niin edullista, että voin mainiosti käyttää välillä enemmän rahaa joihinkin hienoihin, kivoihin juttuihin.

    Rannekorun kohdalla on oletettavaa, ettei arvo ainakaan laske. Kyseessä on kuitenkin ihan ansiokkaan kuvanveistäjän tuotos. Joten jos sen haluan myydä eteenpäin (jota en usko tapahtuvan), niin tekijän nimi painaa arvossa.

    • Niin, saat ainakin omasi takaisin, jos myyt eteenpäin.

      Itsekin maksan mielelläni hyvin tehdyistä koruista. Varsinkin, jos ne ovat jollakin lailla ainutlaatuisia, ettei samanlaista kävele vastaan.

      Täältä ostan aina villasukkia itselleni ja muille lahjaksi: http://www.vanhaintyo.fi/

  3. En minäkään ymmärrä ihmisiä jotka olettavat saavansa villasukat kympillä. Ymmärrän kyllä mistä ostamasi tuotteiden hinnat koostuu, mutta kyllä se silti hintavalta tuntuu. Toisaalta kun on tarpeeksi köyhä ei ole edes vara itse itselleen tehdä isompia neulomuksia, koska lankojen hinnat on niin kovat, voi 45 euroa kaulurista kuullostaa järjettömälle.

  4. Sea, ehkä minä olen nappikaulureiden suunnittelijana, valmistajana, markkinoijana ja myyjänä paras vastaamaan sinulle, vaikka Mari tuossa avasikin kuluttajan näkökulmaa taidekäsityö- ja käsityötuotteiden hinnoitteluun.

    Olen tekstiilisuunnittelijan koulutuksen saanut taidekäsityöläinen, ja teen oman Mielitty-tuotemerkkini tuotteita harrastuspohjalta päivätyöni ohella. Vaikka kyseessä onkin harrastus, en siltikään halua myydä osaamistani ja tuotteitani aivan ilmaiseksi.

    Voin avata hieman kaulurin hinnoittelua määrääviä tekijöitä: Yhden uniikin kaulurin värisuunnitteluun, valmistukseen ja viimeistelyyn tuotekortteineen menee 5-6 tuntia. Käytän materiaaleina hyvälaatuisia merinovilla-, alpakka-, silkkivilla- ja villalankoja ja yhteen kauluriin yhdistelen 5-10 kymmentä eri lankalaatua saadaksesi aikaan mielenkiintoisia väri- ja tekstuuriyhdistelmiä. Materiaalikustannusten lisäksi markkinapaikkojen vuokrat vievät osan tuosta huikeasta 45 euron summasta. Ja sitten ovat tietenkin vielä verot.

    Minä olen siten onnellisessa asemassa, että osaamistani ja tuotteitani arvostetaan ja ne menevät kaupaksi niillä hinnoilla, joihin itse olen tyytyväinen. Käsityöläiselle asiakkailta saatu palaute on totta kai myös merkittävää, on ihan mielettömän hienoa, että pystyn ilahduttamaan ja kaunistuttamaan asiakkaiden jokapäiväistä elämää itse suunnittelemillani ja valmistamillani uniikeilla käyttötekstiileillä.

    Arvostan myös muiden käsityöläisten osaamista: ostan itse mielelläni muiden käsityöläisten tuotteita ja olen valmis maksamaan laadukkaista ja yksilöllisistä vaatteista, asusteista ja koruista. Oikein käytettynä ja hoidettuna hyvistä materiaaleista valmistetut ja huolella viimeistellyt tuotteet ovat pitkäikäisiä ja tuovat iloa ostajalleen pitkään.

    • Pakko on vähän vielä lisätä tuohon kaulurin tekijän/suunnittelijan/markkinoijan juttuun. Hän siis kertoi tekevänsä kalureita ”harrastuksena”, jos tuolla työllä pitäisi ansaita elantonsa, hinta olisi aivan liian vähän. En tiedä paljonko materiaalit kauluriin maksavat, mutta jos ne maksaisivat vaikkapa 5 euroa, jäisi tekijälle 40 euroa, josta arvonlisäveroa yrittäjä maksaa pyöreästi 7,50. Yrittäjä saa siis 32,50 tällä pitäisi maksaa itselleen kuuden tunnin palkka, eläkevakuutuksen ja muu sosiaaliturva. Niin ja tietysti vero henkilökohtaisen ennakonpidätysprosentin mukaan siitä palkasta, joka siis on alle 5 euroa tunti. Jos siitä maksaa vaikkapa 20 %, jää käteen 4 euroa/tunti. Kuukausipalkka olisi siis (jos tekee 8 tunnin työpäiviä) 640 euroa puhtaana käteen. Tämä palkka on siis tuolla hinnoittelulla aivan maksimi.

      Näin ammatikseni käsityötä(ei tekstiili) tekevänä, toivoisin lisätienistä käsityöllä hakevalta hieman korkeampaa hinnoittelua.

      • Tuulikki, ongelma taitaa olla tuttu muissakin kuin käsitöissä: ammattilaiset tarvitsisivat ihan peruselaantoonsa kovemmat hinnat, kun taas harrastelija tai oman toimensa ohella toimiva on tyytyväinen, että jotain saa. Oli sitten kyse villalapasista, valokuvista, kolumneista, öljyvärimaalauksista tai kuivakakuista.
        Valitettavaa ja hyvin vaikeaa muuttaa johonkin toiseen suuntaan.

      • Tuulikki, Facebookissa kirjoitin tästä samaisesta aiheesta näin:

        ”Sen minkä jätin mainitsematta Kulutusjuhlan puolella on se, että nappikaulurien hinta olisi vähintään kolminkertainen, jos toimisin kokopäiväisenä käsityöläisenä. Jätin sen mainitsematta siksi, että minusta ei ole järkevää olettaa, että joku maksaisi käyttöasusteesta niin paljon.”

        JOS oikeasti toimisin kokopäiväisenä käsityöläisenä, ajatteluni olisi kustannustehokkaampaa ja tekisin luultavammin hyvin erilaisia tuotteita kuin nyt. Silloin jäisivät nappikaulurit syntymättä, niitä kun ei voi toteuttaa esim. osaksi neulekoneella. Ja maailma olisi yhtä kaunista ja käytännöllistä tuotetta köyhempi.

        Minusta olisi mukava tietää millä käsityöalalla sinä olet ja miten teidän alallanne hinnoittelu toimii?

  5. Kiitos vielä Marille tästä postauksesta, uusi tapahtuma kuten Silmä, pisto, tikki, takki tarvitsee kaiken mainostuksen minkä vain voi saada!:)

  6. Työhuonenaapurini Anna Rantakoski kirjoitti kädentaidon hinnoittelusta taannoin hyvän blogauksen. Se löytyy täältä
    http://takkijatorkkupeitto.blogspot.com/2011/08/yhtakoytta.html

    Mun mielestäni Elinan kaulurit on halpoja. Enkä sanoisi tätä harrastamiseksi vaan sivutyöksi. Ja työstä on syytä saada palkkaa myös silloin kun se on sivutoimista.

  7. Minun näkemykseni mukaan tuo 45€ hinta käsin korkealaatuisista materiaaleista tehdystä asusteesta on äärimmäisen kohtuullinen hinta, jos sen suhteuttaa vaikkapa omaan työhöni (kokki), josta työnantajani kerää myydystä tuotteesta keskimäärin 60% voittomarginaalin kulujen jälkeen. Uskallan väittää, että tuotteen valmistamiseen käyttettyjen materiaalien, työajan ja muiden juoksevien kulujen jälkeen Elinan tekemien kaulurien kaltaisissa tuotteissa voittomarginaali ei ole edes 15%; käteen jäävä palkka on siis naurettavan pieni ja siksi kitinä korkeasta hinnasta kuulostaa minun korviini lähinnä naurettavalta ja kohtuuttomalta.

    Ainahan voi yrittää tehdä itse paremman.

  8. Tarkoitus ei todellakaan ole vähätellä tekijän panosta, itsellänikin on meinannut joskus mennä hermot kun ihmiset luulevan neulomuksien syntyvän itsekseen ja pilkkahintaan. Vika on minusta jossain muualla kun työtunneissa ja materiaaleissa. Tai sitten hinnan suolaisuus johtuu vain siitä yksinkertaisesta faktasta, että minulla itselläni ei olisi ikimaailmassa vara maksaa kaulurista 45 euroa. Minulla ei ole vara maksaa mistään vaatteesta 45 euroa, ei edes talvitakista (siksi nykyinen onkin 7v vanha ja paikattu). Mutta painotan vielä, en todellakaan vähättele tekijän panosta työhön, vika on jossain muualla.

    Kati G: Ja jos kauluria tarvitsisin, tekisin sen itse, tuskin se hirveän paljon huonompi olisi kun kaimankaan tekemä, ei edes olisi eka kauluri jonka olisin tehnyt. Täysin identtistä en varmaan ilman ohjetta osaisin tehdä, mutta ei se neulominen mitään rakettitiedettä ole. Ei ainakaan minulle, eikä ilmeisemmin myöskään toiselle Elinalle.

  9. Minäkin olen sitä mieltä ettei käsitöitä pitäisi myydä pilkkahinnalla, vaikka niitä tekisikin harrastuspohjalta. Täälläpäin sukkia ja lapasia näkee usein myytävän markkinoilla 10-15 euron hintaan/pari, pitsiliinan saa vitosella. Tekijä on varmaan ajatellut, että on kiva jos saa materiaalikulujen päälle muutaman euron. Tuntipalkoille on tällä hintatasolla kuitenkaan mahdotonta päästä. Tämän vuoksi en itse tee käsitöitä- polkuhintaan myyminen ei ole reilua yrittäjille. Joskus olen huvikseni laskenut ”oikeita” hintoja käsitöilleni, ja jos laskee itselleen kohtuullisen tuntipalkan, liikutaan hyvin äkkiä kolminumeroisissa lukemissa. Siksi olen suosiolla lähtenyt siitä, että teen käsitöitä ainoastaan itselle tai lahjaksi.

    Syyttäisin kalleuden tunteesta halpakauppoja jotka ovat totuttaneet meidät siihen että vaatteet ovat puoli-ilmaisia. Eivät ne toki mitään kestäkään, mutta harva ajattelee niin pitkäjänteisesti. Kun markkinat on floodattu halpavaatteilla, alkaa vähitellen hävitä myös laadun taju.

    Hm. Taidankin hipsiä kirjoittamaan aiheesta oman blogin puolelle. Kiitos siis inspiraatiosta!

    • Olen Saara ihan samaa mieltä tuosta, että halpakaupat ovat sotkeneet kuluttajien hintakäsitystä. Kun sormikkaita saa muutamalla eurolla, niin niihin voidaan suhtautua huolettomasti ja jos hajoavat nopeasti, niin siitä vaan ostetaan uudet tilalle. Käsityönä tehdyt sormikkaat tuntuvat siksi todella kalliilta.

      Itse voisin maksaa käsitöistä enemmänkin, pidin näitä mainittuja hankintojani edullisina, vaikken sitä tajunnut tuossa tekstissäni tuoda esiin. Lähinnä kyse on vertailusta omaan normivaatebudjettiin, jossa vaatteet ostetaan usein käytettynä ja siksi halvalla.

  10. Hyvä minä, piti kirjoittamani että en tee käsitöitä myytäväksi. Kuten lopusta tekstistä ilmenee, muuten teen käsitöitä ahkerasti. 😀

    Sormikkaista pitää sanoa vielä sen verran, että pari vuotta sitten tein ensimmäistä kertaa sormikkaat itselleni. Siihen loppui kaupan halpojen sormikkaiden ostaminen, ja opin mitä sanonta ”istuu kuin hansikas” todella tarkoittaa. Sormien väkertäminen yksitellen ja siitä seuraava langanpäiden päättely vaativat kyllä oman vaivansa (verrattuna lapasten tekemiseen), joten ei ole mikään ihme jos käsintehdyt sormikkaat maksavat. Jos mallissa on yhtään koristeellisuutta, pyytäisin itse naisten sormikkaista lähemmäs parisataa euroa. Mittojen mukaan tehdyt perussormikkaat voisivat irrota minulta jo reilulla satasella.

    Sinulla, Mari, on hienot periaatteet. Hyvä tekijä on palkkansa ansainnut, ja olisi hienoa jos useampi pystyisi elättämään itsensä käsityöläisenä. Monia yksityiskohtia ei edes tahdo valmiista työstä erottaa, jos ne on tehty huolellisesti. Lisäksi tuotteiden suunnitteluun, esillepanoon ja markkinointiin menee aikaa ja vaivaa. Minusta ostoksesi kuulostavat erittäin edullisilta- esimerkiksi kaulurista olisin omalla ”kympin tuntipalkka bruttona”-kaavalla pyytänyt reippaasti enemmän.

  11. Harmillisen huonosti itsetehdytkin villasukat kestää. Omassa käytössä menee useampi pari vuodessa, käytän niitä kyllä joka päivä kesät talvet. 🙂