Ville Järvinen asioi Agrimarketin Multasormessa ostaakseen krysanteemeja: ”Kävelen liiketilan päässä olevasta ovesta ulos ja päädyn erilaisten kukkien keskelle, rajatulle asfalttipihalle. Seison siinä hämmennyksissäni ja vilkuilen ympärille yrittäen etsiä niitä (pahuksen) keltaisia krysanteemeja.
Näen yhteensä neljä myyjää, joista yksi palvelee kahta naista. Naiset vaikuttavat tietävän mitä haluavat ja sivusta kuulen heidän tarvitsevan erilaisia koristuksia osastolleen. Minun lisäkseni kukkahyllyjen välissä hortoilee toinenkin mies.
Kaksi asiakasta. Kolme myyjää.
Eikä kukaan myy minulle niitä pahuksen kukkia!
Lopulta päädyn siihen, että valitsen kukat (kolme) itse ja kannan ne kassatiskille, johon ladon myös jatkojohdot. Kiireellä noudan vielä yhden kukan ruukussaan ja juoksen takaisin kassalle, jossa yksi myyjistä suvaitsee vetää niiden krysanteemien ja jatkojohtojen viivakoodit kassaan. [- – -]
Minulle jäi vain jotensakin huono maku koko vierailusta kukkakaupasta. Tiedän, että miehet voivat olla huonoja asiakkaita mutta tässä vaiheessa olisin todella tarvinnut myyjän asiantuntemusta ja toivonut pienellä vaivalla saavani tunteen, että olen toivottu asiakas.
Väitän, että jos myyjät olisivat olleet kokeneempia myyvempiä he ehkä olisivat saaneet myytyä minulle enemmänkin kukkia kuin nyt ostin. En tiedä.
Nyt sain vain sen tunteen, että siihen kauppaan en palaa, jos ei ole aivan pakko.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Janille!)