Narratiiveja-blogin ee kävi hakemassa ulkoisen kovalevyn virtapiuhaa hitaan palvelun parissa: ”Seisoskelimme hiljaa mitään puhumatta, aurinko paistoi isoista ikkunoista sisään ja tunsin kuinka pyöräilyn nostattama hikipisara valui hitaasti lapaluiden välistä alas selkää. Yritin olla katselematta ympärilleni, sillä joka suunnassa tuntui joku utelias äijä katsovan takaisin. Testosteronia oli ilmassa kuin rautamaatalouskaupassa, veitsellä leikattavaksi ja pullotettavaksi asti.
Ja hyvä niin, sillä sellainen ilmapiiri oli hyötyisä avuttomalle naiselle. Kun oli minun vuoroni, näytin tiskillä rikkoutunutta virtapiuhaa, pyörittelin silmiäni ja selitin niin suloisesti kuin osasin, etten mitenkään osaa tehdä tällaiselle mitään. Myyjä katsoi minua hetken, ja lupasi koota uuden piuhan osista no ei siihen kauaa mene kun mä sen tuolla takahuoneessa. Eikä mennyt.” (Mari Koo)