Juha T Hakala pohtii keski-ikäisten tavaranhamstrausta: ”Meidän lapsuuden kodeissamme (1950 – 70-luvuilla) ei tilanahtautta ollut. Miksi sitä ei ollut? Sitä ei ollut, koska lapsuudenkotimme edustivat jälleenrakennusajan Suomea. Vanhemmillamme ei yksinkertaisesti ollut varaa siihen kerskakulutukseen, johon me – heidän lapsensa – syyllistymme.

Sen sijaan me, tämän päivän kiireiset keski-ikäiset, syydämme valtaisat summat rahaa tavaraan (vaatetta, kotitaloushärveleitä, leluja ja sähköisiä vemputtimia), joille ei oikeasti ole ollut pitkään aikaa sijoituspaikkaa kodeissamme. Saati, että niille oikeasti olisi ollut tarvetta.

Ongelma on siinä, että hankimme housut, paidan jne. hyvissä ajoin ennen kuin entiset housumme tai paitamme ovat puhki kulutettuja. Pointti on se, että juuri näiden ostotoimien tuloksena meille jää ne entiset ja sitten on nämä uudet. Eikä tämä tietenkään tähän jää, vaan kierre on jatkuva.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle)