Sari Hakalan Seppälästä ostetut kengät olivat huonossa kunnossa jo viikon käytön jälkeen: ”Viime perjantaina mä huomasin niiden tuntuvan oudolta kävellessä. Niitten korot ovat murentuneet ja hapertuneet puhki! Niissä ei varsinaisia korkolappuja edes ollut, joten onnittelin itseäni hyvästä valinnasta. Niillä oli myös hyvä kävellä. Mä kävelen aika paljon, ainakin kilsan päivässä joten onnittelin itseäni toistamiseen. Mun nilkkakin on niin kapea, että on vaikea löytää nilkkureita jotka näyttävät siltä etteivät ne tipu mun jalasta. Mulla on joskus aiemmin ollut halpiskengät, joiden korko oli jotain mystistä umpikumia. Ne eivät kuluneet millään. Ne oli mahtavat!
Mä en tiedä kykeneekö suutari tekmään näille Seppälän kengille mitään. Jos materiaali on niin paskaa että se hajoaa käsiin ja murustuu kadulle, niin voiko siitä paskasta leipoa jotain pysyvää? Mä en usko.” (Mari Koo)
Anu
Ei niitä suutarille kannata viedä, vaan takaisin ostopaikkaan ja vaatia rahat takaisin.
Mari Koo
Sarin teksti jatkui Seppälä-valitusta ennakoiden: ”Mutta Seppälällä on huomenna onnenpäivä. Asioin siellä todennäköisesti elämäni viimeisen kerran. Mä saatan nipottaa turhasta, 39,95 € voi olla Seppälän määrittelemä hinta jollekin murenevan kivalle joka kestää viikon, mutta mun kukkaroni ei kestä Seppälän paskatuotteita.”
Sari
Seppälällä tosiaan oli onnenpäivä. Sain rahani takaisin, ilman kuittia, esittämällä mm. tiliotteeni jossa korttiosto näkyy. Myymäläpäällikkö kertoi ettei voi avata kassaa ilman koodia, eikä antaa rahaa ilman tositetta. Sanoin jatkavani mielelläni asian käsittelyä pääkonttorin kanssa, sillä olen sen(kin) jo aloittanut. Hän tarjosi lahjakorttia tai jonkin toisen tuotteen, mutta sanoin etten tämän ostokokemuksen jälkeen halua lahjakorttia, tai keksi yhtäkään Seppälän tuotetta jota varsinaisesti toivoisin, edes niiden kahden vuoden sisällä jonka lahjakortti olisi voimassa. Yhdellä puhelinsoitolla heltisi lupa palauttaa rahani ja kassakin aukesi kun mystinen koodi noudettiin liikkeen toisessa päässä sijaitsevalta kassalta. Ottaa vaan päähän että nyt mun täytyy noudattaa kaksi vuotta ostoboikottia Seppälän tuotteita kohtaan. Silti, kiusa se on pienikin kiusa.