Kulutusjuhla

Yksinasuvien laaja joukko esiin: onko yksinasuminen häpeällistä?

Millaista on asua yksin? Yksinasuvat – miljoona marginaalissa -blogi herättelee keskustelua yksinasumisesta ja jakaa tietoa yksinasumiseen liittyvistä iloista ja suruista. Annis kertoo seuraavaa: ”Olen keskituloinen korkeasti koulutettu keski-ikäinen. Keskituloisista tuloistani maksan kolmanneksen veroa. Keskituloiset tuloni eivät oikeuta minua yhteiskunnan tulonsiirtoihin. Kun olen maksanut asumiseni, minulle jää muutama sata euroa muuhun elämiseen. Niillä maksan netin, Hesarin, televisioluvan, ja kotivakuutuksen. Tämän jälkeen minulle jää vielä hieman rahaa henkilökohtaiseen käyttöön, joten saan maksetuksi HSL kuukausikortin ja puhelinlaskun. En käy ulkona syömässä, käyn harvoin konserteissa, elokuvissa tai teatterissa. Minulla ei ole varaa elää sellaista elämää, jota yksinasuvien kuvitellaan elävän. Tämä ei kiinnosta ketään. Jos kerron, että tilanne on tukala, minun ajatellaan kadehtivan pariskuntia tai lapsiperheitä. Minua kehotetaan etsimään puoliso. Olen hiljaa – yksinasumisessa on selvästi jotain häpeällistä.” (Mari Koo)

8 Comments

  1. en tiedä onko yksinasuminen häpeällistä mutta muinun heikolla matikkapäälläni tuossa Anniksen tilanteessa on kyllä jotain häikkää. jos tuloveroprosentti on 1/3 palkasta, eli ainakin 30%, niin palkka on silloin kai vähintään 3200e/kk (jos oikeasti 33,1% niin sitten 3840e/kk mutta ei nyt pilkuteta). käteen jää siis ainakin 2100e, ihan vähintään? jos sitten vuokran jälkeen jää käteen vain muutamia satasia niin tarvii olla aika kallis vuokra (=muuta halvempaan? vai kuuluuko se kansalaisoikeuksiin että yksinasuvalla olisi varaa H:gin kantakapungissa 35 neliöön?) tai sitten meidän käsitys muutamasta eroaa jonkun verran.

    ja mielestäni voin vertailla koska itsellä ei ole ikinä kk-palkka ollut yli 3000e, ja asuin aiemmin kantakapungissa, pienessä yksiössä ja, no kohtuullinen vuokra kaiken huomioon ottaen. ei sillä ’juhlinut’ ts. ei säästöön jäänyt mutta kävin kyllä ulkona syömässä ja kerran tai kaksi vuodessa ulkomaillakin, ilman että kärsin kovasti. otin tietyssä baarissa halvinta siideriä ja ylipäätään vähän mietin menoja mutta ei se ollut ollenkaan vaikeaa kun oli aiemmin vähemmälläkin tullut toimeen.

    on totta että kaksin asuminen on halvempaa, mutta en minäkään kuukaudessa yli 3000e (bruttona) tienaavalle yksinasujalle sossutukia antaisi. jos keskituloinen kokee tilanteensa noin vaikeaksi niin mitenkähän pienituloiset sitten.

  2. Jennin tavoin vähän tuntuu, että tuossa ei nyt ole kerrottu ihan kaikkea. Ihmisen kokemus omien rahojensa riittävyydestä on kuten mikä tahansa anekdootti: Yksittäiselle ihmiselle totuus, mutta ei välttämättä kerro mitään siitä, miten asiat keskimäärin ovat. Tietenkin ihmisten rahankäyttötottumukset, halut ja toiveet ovat erilaisia, mutta keskituloisena (=hyvin lähellä yksityisen sektorin keskipalkkaa) ja yksin asuvana minä en ole kokenut että rahasta olisi pulaa. Enhän minä kaikkea pysty ostamaan mitä saan päähäni haaveilla, mutta toisaalta vuosiin ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisin rahan puutteen takia joutunut jättämään ostamatta jotain mitä todella tarvitsen.

    Suurimmat menoni ovat asuntolaina, ruoka ja auto (20000km vuodessa). Normaalit ostokseni, ruuan, vaatteet, päivittäistavarat ja muut voin tehdä ilman, että joutuisin koskaan miettimään onko minulla johonkin varaa. Myös harrastuksiini onnistun kuluttamaan vuosittain kohtuullisen kasan rahaa ilman, että se vaikuttaisi muuhun elintasooni, ja silti euroja jää kuukausittain säästöönkin reilusti kolminumeroinen summa, parhaina kuukausina useita satasia. Toisaalta jotkin monien ihmisten lähes välttämättömyyksinä pitämät asiat eivät juuri minun rahojani syö: En käytännössä matkustele ja kulttuuritapahtumissa, ulkona syömässä tai juomassa käyn erittäin harvoin, huonekaluja, sisustustavaraa tai vaatteita ostan vain silloin kun on pakko (=jokin vanha kuluu loppuun tai menee rikki), minulle ei tule lehtiä eikä minulla ole tv:tä eikä siten tv-lupaa.

    Jos joku toinen kanssani suunnilleen samalla tulotasolla oleva yksin asuva (ja lapseton) ihminen valittaa etteivät rahat riitä, niin haluaisin kyllä mieluusti kuulla tarkempaa erittelyä siitä mitä hän tienaa ja mihin rahansa kuluttaa ennen kuin lähtisin vetämään suurempia johtopäätöksiä yksinasuvien heikko-osaisuudesta.

  3. Jenni ja Jokivaris ottavat kantaa Anniksen blogitekstiin suomalaisille hyvin tyypillisellä tavalla vertailemalla omia tulojaan ja kulutustapojaan Anniksen tuloihin ja kulutustapoihin tyyliin ”itsekin olen pärjännyt vähällä , miten muut eivät sitten pärjää”. Minua ei niinkään kiinnosta se, millä summalla ihmiset ”tulevat toimeen tinkimättä mistään välttämättömyyksistä” (koska tätä moralisoivaa välttämättömyys-luksus -keskustelua voidaan jatkaa loputtomiin), vaan yksineläviä eriarvoistava politiikka, mikä kävi hyvin ilmi Anniksen kirjoituksesta.

    Yksinelämiseen littyy sekä absoluuttista että suhteellista köyhyyttä. Voisi kuvitella, että absoluuttista köyhyyttä kokevat ainakin asunnottomat, jotka kuuluvat lähes poikkeuksetta yksineläviin. Mutta ei yksinelävien suhteellista köyhyyttä pitäisi minusta olankohautuksella ohittaa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan yksinelävät ovat muuta väestöä köyhempiä kaikissa ikäryhmissä, mikä ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että yhteiskunta jollain tavalla suosii kahden ansaitsijan kotitalouksia. Tämän epäoikeudenmukaisuuden Annis toi mielestäni hyvin julki.

    Jotain tilastoja siitä ”miten asiat keskimäärin ovat” löytyy esimerkiksi THL:ton sivuilta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/yksinasuvilla_on_korkea_koyhyysriski

  4. En edes yritä väittää, etteikö kotitalouden tulojen ja menojen hallitseminen ole helpompaa kahden hengen taloudessa. En kuitenkaan henkilökohtaisesti osaa pitää tätä erityisenä epäkohtana yhteiskunnassa.

    Voi olla että moralisoin, mutta lähinnä alkuperäisessä Anniksen kertomuksessa pistää silmään se, että hän kertoo olevansa työssäkäyvä keskituloinen samoin kuin minäkin, ja hän kokee silti rahojen riittävyyden ongelmaksi. En voi olla ajattelematta että se ehkä kertoo enemmän yksilön odotuksista, toiveista ja kulutustottumuksista kuin siitä, että hänen tilanteensa olisi jotenkin edustava esimerkki yhteiskunnan rakenteiden yksin asuville aiheuttamista ongelmista. Linkittämäsi THL:n sivu taas kertoo mm. että ”Yhden hengen kotitalouden köyhyysraja oli vuonna 2007 noin 1100 euroa kuukaudessa.”. Jos puhuu itsestään keskituloisena, niin oletan, että tulot ovat silloin vähintään kaksi ja mahdollisesti jopa kolme kertaa mainittu köyhyysraja.

    Toisaalta THL:n sivuilla lukee myös ”Yksinasuvat ovat monipuolinen joukko”, mikä on ehkä se merkittävin juttu. Omalta kohdaltani yksinasumisen huonot puolet ovat ihan jossain muualla kuin taloudenpidossa, mutta pk-seudulla asuvalla työttömällä tai eläkeläisellä tilanne on varmasti tyystin toinen.

  5. Jatkan vielä vähän tuosta, että yksinelävät ovat muuta väestöä köyhempiä: En epäile etteikö näin olisi, mutta iso kysymys kuuluu, että mitä tälle voisi tehdä ja miksi sille ylipäätään pitäisi tehdä jotain?

    Aika iso osa kotitalouden kustannuksista määräytyy ns. markkinoilla, eikä tuotteitaan ja palveluitaan vapaasti hinnoittelevilla yksityisillä yrityksillä ole useinkaan mahdollisuutta tai ainakaan mitään intressiä lähteä muuttamaan hinnoittelua sen mukaan monenko hengen talous on ostajana. Asunnon vuokra tai lainan minimilyhennys on sama riippumatta montako ihmistä asunnossa asuu. Lehtitilaus maksaa saman verran joka kotiin, samoin nettiliittymä, kaikki kodinkoneet, remontit ja korjaukset ja oikeastaan mitkä tahansa isommat yksittäiset kotitalouden hankinnat. Ruokalasku, sähkölasku ja lämmityskulut kasvavat talouden asukasmäärän mukaan, mutta kerroin on huomattavasti alle yhden per lisäasukas.

    Monessakaan yllä mainitussa esimerkissä en oikein näe miten tilannetta olisi mahdollista merkittävästi muuttaa, ainakaan aiheuttamatta muutoksilla ongelmien siirtyminen jollekin toiselle ryhmällä yksinasuvien sijaan.

  6. Ottamatta kantaa edelliseen keskusteluun, mutta kiinnittämällä huomion Jokivariksen seuraavaan kommenttiin ”Omalta kohdaltani yksinasumisen huonot puolet ovat ihan jossain muualla kuin taloudenpidossa” heräsi kysymys, että mitä nämä talouden ulkopuoliset huonot puolet ovat?

  7. Sari, yksinäisyys nyt suurimpana. Illalla yksin nukkumaan meneminen, aamulla yksin herääminen, juttelukaverin puute. Menee aika lailla sivuun tämän blogin aihepiiristä, eli ei siitä enempää.

  8. Anniksen alkuperäisen blogitekstin luettuani tuumaan, että kyseessä ei ehkä ole oikea henkilö, vaan minämuotoinen fiktio, jossa on haluttu tuoda esiin yksin- ja kaksinasuvien eriarvoisuutta. Tulotaso on sivuseikka, mutta keskituloisuus tuo esiin sen, että yksineläminen missä tahansa tuloluokassa saattaa aiheuttaa köyhyyttä, joka ei ole itseaiheutettua.
    Tutulta se kuullostaa.
    Itsekin jo melkein vanhusikäisenä yksinasuvana tiedän, ettei ikääntyvälle myönnetä 30 vuoden asuntolainaa. Ja jos on elänyt yksinhuoltajana, ei pääomaa ole ehkä kertynyt. Sitten kun lapset muuttavat kotoa ja perheasunto on liian iso ja kallis, kun siihen ei saa yksinasuvana mitään tukea, on pakko ehkä ryhtyä pankin hyyryläiseksi. Ja jos ei ole pääomaa ja asuu yksin, voi laina pienestäkin asunnosta olla hinnaltaan kova pankin vaatimien vakuuslainojen tms vuoksi. Ei siinä kulutusjuhlia voi viettää. Ja sen verran neliöitä kuitenkin olisi oltava, että lapset mahtuvat joskus kyläilemään. Ehkä vanhetessa kantakaupungissa asuminen on mukavaa, julkiset kulkuvälineet on helpompi saavuttaa ja on kauppoja lähellä. Kun ikää tulee ei ole enää niin joustava, että jaksaisi vaihtaa jatkuvasti asuntoa ja ehkä toivoo, että siitä saisi eläkkeen myötä tulojen pienennyttyä itselleen vanhuusasunnon.
    Meitä yksinasuvia on Helsingissäkin kovin monenlaisia. Mummoja ja vaarejakin.