Lupiini avautuu kirpputorihamstrauksestaan: ”Ainakin itselläni lähtee kirppiksellä helposti lapaset kädestä ja mopo hanskasta: huomaan arvioivani nopeasti kirpputorin yleistason ja sovittavani ostelun sen mukaan: viime vuoden keväällä, pyöriskellessäni iltapäivällä Puu-Vallilan pihakirppiksillä Lipsin kanssa havaitsin heti, että kama oli sekä halpaa että aikamoista ryönää. Niinpä osteleiksin parit trikoohousut, jotka olivat vähän liian isot ja toisessa taisi olla reikäkin. Mutta halvalla lähti! No, ainakin toisista trikoista tuli myöhemmin rättejä, tuljuiset college-housut eivät vaan oikein miellyttäneet silmää tai sopineet minkään paidan kanssa yhteen. Tätä on käynyt minulle juuri lastenvaatteiden kohdalla useasti. Kama on niin halpaa, ettei haittaa vaikka tulisi hommattua vikaostoksia. Ongelma on vain se, ettei niitä trikoisia pöytärättejäkään tarvitse loputtomiin, etenkin kun äitini tuo joka kerta vieraillessaan lahjaksi erilaisia taikaliinoja ja mikrokuiturättejä.” (Mari Koo)