Kulutusjuhla

Vakioasiakkaan roolissa myyjän tuttavallisuutta pohtimassa


Taannoin ostin torilta omenia samalta myyjältä kolme kertaa noin viikon sisään. Myyjällä oli nimittäin tarjolla erilaisia omenoita kohtuuhinnalla, ja torikaupan tapaan aina sai maistiaisia. Lisäksi hän heti ensimmäisellä kerralla pyöristi hankintani hinnan alaspäin. Siksi tietysti asioin mielelläni uudelleen samalla myyjällä.

Kolmannella kerralla mies oli jo kovin tuttavallinen. Minut oli ilmeisen helppo tunnistaa, koska olin aina liikkeellä kantoliinassa kanniskeltavan vauvan kanssa.
”Sinulle tuli näitä makeita omenia? Laitetaanko kilo? Minkäs ikäisenä ne vauvat alkavat ruokaa syödä?” ja jotain vastaavaa.

Minulle tuli tästä hieman kiusallinen olo. Kaupankäyntiin ja säähän liittyvä sananvaihto on ihan paikallaan, mutta tuntui, että puheet alkoivat mennä liian tuttavallisiksi. En halua ostosreissuilla varsinaisesti rupatella pidempään, vaan saada hankinnat tehtyä.

Yleisesti on mukavaa, jos myyjä muistaa minut asiakkaana. Esimerkiksi kahvilakäynnillä on mielestäni kivaa, jos suhde kahvilan tiskin toisella puolella olevan kanssa ajan myötä syvenee. Mutta sen pitää tietysti tapahtua luontevasti.

Miten te muut suhtaudutte siihen, että myyjä tai tarjoilija muistaa teidät? Kuinka haluatte itseänne silloin kohdeltavan?

4 Comments

  1. Minä suhtaudun positiivisesti jos minut muistetaan – mutta eihän tuo ole suomessa tapana. Eli vaikka muistaakin niin ei sitä näytetä. Siwassa olin asiakas monta vuotta ja osa myyjistä myös sen ajan samoja, ystävällisenä hymynä tunnistaminen joskus ilmeni, siinäpä se. Myönnän ettei tuo minua ollenkaan haitannut mutta asian laidan huomasin ulkomaille muutettuani. Etelän ystävällisyys hämmensi mutta myös tykästytti. Toki lämmin ja tuttavallinen käytös ja uteleminen tuntui ensin vähän oudoltakin, mutta kun huomasi että kaikki sitä tekee ja se on osa elämää niin helposti siitä alkoi vain nauttimaankin. Lihakaupan myyjä kyselee kuulumiset yhtälailla kun työmatkan varrella ole kioskinpitäjä tervehtii (ilman että hänen kanssaan ikinä olisin varsinaisesti keskustellut). Ravintolassa ei tarvitse käydä kuin kerran tai kaksi niin johan muistavat mitä syöt ja juot. En halua pidempiä keskusteluja kehitellä, mutta tuo kuulumisten lyhyt vaihto passaa minulle oikein hyvin tai muut kommentit ”sinua ei ole näkynyt viikkoon, missäs olet ollut?” 😀

    Mutta luulen että tuo on makuasiakin, ei varmaan sovi kaikille. Itse Suomeen paluumuuttamista miettiessä vähän harmittelen että tiedän hauskojen päivittäisten ’ihmiskontaktien’ vähenevän.

    • Joo, monessa muussa maassa vakioasiakassuhde rakentuu paljon nopeammin kuin Suomessa. Ehkä se siksi tuntui oudolta, kun jo kolmannella ostoskerralla myyjä oli minulle niin tuttavallinen. Ylipäätään tietysti tuttavallisuus on helpompaa pienissä liikkeissä, joissa kaupanteko helpommin henkilöityy tiettyyn henkilöön tai pariin tyyppiin. Pikkuliikkeessä ainakin itse enemmän odotan sitä rupattelua, kun taas marketin kassalla se tuntuisi oudommalta ja tungettelevammalta.

  2. Mä rupattelen aina ruokakaupankin kassojen kanssa! Yhden vakikaupan vanhemman rouvan kanssa on jutusteltu niin paljon, että hän pysähtyy vaihtamaan kuulumisia jo kaupungillakin. Juttelen mielelläni muidenkin kauppiaiden ja ihmisten kanssa yleensä, välillä huomaan kyllä olevani todellakin Hämeessä kun ihmiset ei aina lämpene keskusteluille. Vaan savontyttö on sinnikäs ja aikoo jatkossakin höpöttää. 😛

    ps. Minusta tuo vauvan ruoka-asia meni vielä ”sää”-osioon, eri asia olisi jo kysymys olisi ollut synnytyksestä tai kasvatustavoista. Ehkä torikauppiasta vain kiinnosti, koska saa tarjota omenia lapsellesikin. 😉 Muttajoo, meillä kaikilla on erilainen käsitys siitä mikä on liian lähellä.

    • Varmasti meillä on eri tapoja ja suhtautumista. Jos asuisin edelleen Pohjois-Karjalassa, niin siellä todennäköisesti kuuluisi vaihtaa enemmänkin sanoja kaupan kassan kanssa. Helsingissä se ei tunnu niin luotevalta eikä tarpeelliselta.
      Ehkei tuossa esimerkikissäni niinkään häirinnyt se, mitä mies kysyi, vaan miten hän sen esitti. Jotenkin tuossa tilanteessa se kysymys vauvan ruokailuista tuli mielestäni töksähtäen ja yllätti minut. Yleensä kun vauvasta kysellään lähinnä ikä ja sukupuoli ja sitten ihastellaan, että sielläpä se hyvin nukkuu 🙂

Comments are closed