Emilia on ollut uskollinen asiakas vakuutusyhtiölle: ”Niin minä olen ollut jo pian kymmenen vuotta tämän samaisen vakuutusyhtiön asiakas. Kaikki on hoitunut – tosin mitään ei ole mennyt kylläkään rikki. Ehkä juuri siksi. Reilun seitsemän kuukauden ulkomaanmatkalle räätälöitiin monesta pienestä palasta vedenpitävä ja poikkeuksellinen vakuutus. Koska vakuutuskortti ei ehtinyt mukaani se lähetettiin perässäni Australiaan. Eräässä oikeusasiassa tämä yhtiö seisoi heti ryhdikkäästi selkäni takana. Aina on autettu. Tänään soitin tähän vakuutusyhtiöön. Ajattelin keskustella nykyisestä kotivakuutuksestani, sillä nyt muutettuani en sitä enää tarvitse. Huomasin aloittavani puhelun sanomalla: ”Meidän pitäisi jutella.” Taisin lisätä sinne jonnekin myös että: ”Tää ei nyt johdu teistä.” En tehnyt vielä mitään lopullista, sillä jäin ajattelemaan asiaa. Tai paskat, minusta tuli nössö! Aloin ikävöimään yhtiötä jo etukäteen. Saisinko vakuutettua kenties jotain muuta? Kun lopetin puhelun huusi vakuutusmies perääni: ”Älä jätä meitä! Mieti vielä!” Mitä siihen voi sanoa, saatikka tehdä?
Haluan samalle kurssille vakuutusihmisten kanssa, sillä siellä opitaan vetoamaan tunteisiin. En olekaan ehkä vielä valmis eroamaan vakuutusyhtiöstäni. Matka Puolaan lokakuussa oikeuttaa minut solmimaan taas ainakin lyhyen matkavakuutusliiton heidän kanssaan.” (Mari Koo)