Kaupassa edelläni ollut mies osti pikkuhiluilla yhtä oluttölkkiä. Yksi kolikoista oli väärää valuuttaa, joten loppusummasta puuttui 10 senttiä.
”Jaa, no odota, niin käyn hakemassa”, sanoi mies kassalle.
Totesin mielessäni, että tässä voi jäädä jono jumittamaan pikkukolikon vuoksi, ja vilkaisin kukkaroni kolikoita.
”Minä voin antaa sen kymmensenttisen”, sanoin, ja ojensin rahan myyjälle.
Mies kiitteli, ja kassamyyjä kommentoi minua kiltiksi.
Kun kerroin tapahtuneesta Facebookiin, niin eräs kaveri mainitsi tehneensä juuri vastaavaa. Hänen tapauksessaan kymmensenttinen oli puuttunut noin kymmenvuotiaalta pojalta, joka osti ruokaa. Poika pähkäili, minkä ostoksensa jättäisi pois. Kaverini ja pojan välissä jonossa oli muita asiakkaita, jotka eivät tarjoutuneet auttamaan. Ninpä kaverini antoi kolikon.
Tämä sai miettimään, miksi siellä kassajonoissa ollaan välillä niin joustamattomia.
Toisaalta myös kaupat ovat joustamattomia. Kun aikoinaan itse olin kassalla rautakaupassa, niin hiluja kerättiin pikkupurkkiin: välillä nimittäin erityisesti miesasiakkaat kieltäytyivät esimerkiksi pienistä vaihtorahoista. Näillä hiluilla pystyi tarvittaessa laittamaan sen puuttuvan pikkusumman.
Nykyisin ruokakaupan ketjut eivät varmaan tällaista hyvällä katso. Onneksi tiedän, että omien kulmieni pikkuliikkeissä varmasti joustetaan ainakin vakioasikkaiden kohdalla.
Mutta joulurauhanomaista jonotusta kassajonoihin!
Pientä iloa kanssaihmisille voi tuoda niinkin, että päästää perässään olevan edelleen, jos hänellä on vain pari ostosta ja itsellä ei ole edes kiire.
Teea
Hyvä teksti ja hyvä teko! Olen samaa mieltä, että pieniä tekoja enemmän kehiin, jokaisen panostusta tarvitaan.
Haluan kuitenkin esittää muutaman asian, joka kannattaa ottaa huomioon.
Alkoholiostoksia ei saa myydä velaksi, minkä vuoksi kaupan myyjät eivät tule edes 5 sentin verran ostoksissa vastaan, näin heitä/(meitä) on ohjeistettu toimimaan. Todellisuudessa sitäkin tapahtuu, mutta mikäli on useampi asiakas todistamassa, niin myyjä ei välttämättä halua joustaa asiassa.
Toinen on se, että mikäli kassalla ei ole pientä rahakippoa (josta itsekin kirjoitit, monessa ruokakaupassa sellainen vielä onneksi on), niin myyjä voi joutua maksamaan sen puuttuvan osan omasta pussistaan, erityisesti siis ketjuliikkeissä. 10 senttiä ei vielä missään tunnu, mutta näitä voi tulla vastaan usein, joilta puuttuu se parikymmentä senttiä ja äkkiä siitä tulee monta euroa. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että kanta-asiakkaat oppivat nopeasti jos kaupassa aina joustetaan ja valitettavasti he käyttävät sitä hyödyksi.. Eivät tietenkään kaikki, mutta köyhemmät kaljan/tupakan ostajat toimivat välillä näin erityisesti humalassa.
Pienten lasten kohdalla rahan antamista kannattaa harkita. Se on OK, jos sitä tapahtuu silloin tällöin ja loppusummasta puuttuu vähän, mutta yksittäinen asiakas ei voi tietää, että kuinka usein kyseisen lapsen kohdalle tilanne tulee eteen. Lapset eivät opi rahan arvoa, jos heidän ostoksensa aina ulkopuolinen maksaa. Jotkut (vakkari)lapset tekevät jatkuvasti niin, että keräävät montaa erilaista karkkia ja sitten heiltä puuttuu 50 senttiä, euro tai kaksi. Mielestäni parempi vaihtoehto tässä kohtaa on se, että mennään lapsen kanssa karkkihyllylle ja katsotaan mihin kaikkeen rahat riittää sinä päivänä. Hiljaisina päivinä tein tätä usein lasten kanssa, mutta silloin kun jonossa on kiireisiä aikuisia, niin tämä ei käykään, jolloin sitä on helpompi, mutta ei välttämättä kannattavampi, antaa se parikymmentä senttiä kaupan kiposta. Jos edessä on siis lapsi, jolta puuttuu rahaa, ei kannata hätiköiden heti antaa rahaa omasta pussista vaan katsella miten kassamyyjä hoitaa tilanteen. Pienen harkinnan jälkeen sitten antaa rahaa jos haluaa. Tiedän, että rahaa antavat tarkoittavat hyvää, mutta tosiaan asialla on kääntöpuolensa, jota rahaa antava ei enää olekaan todistamassa. Aikuisten kanssa vastaavaa harkintaa ei tarvitse juurikaan käyttää, vaan antaa jos haluaa (ja ehdottomasti kannattaa kanssatoveriaan auttaakin!), mutta kassamyyjää/kauppaa/tiedostavia asiakkaita ei pitäisi vaatia tilille, koska vastaavia tapauksia voi tulla eteen monta kertaa päivässä, kaupasta ja asiakaskunnasta riippuen.
Hyvän aiheen nostit kyllä esille, rauhaisaa Joulun odotusta!
Mari Koo
Kiitos Teea kommentista ja näkemyksestä sieltä tiskin toiselta puolen! En todellakaan toivo, että kauppojen kassat ryhtyvät omista kukkaroistaan vippailemaan puuttuvia rahoja, ja osa asikkaista varmasti oppisi tätä myös hyväksikäyttämään.
Tai en kannusta tietysti siihenkään, että asiakkaat jakavat omia kolikoitaan jokaiselle kaljan- ja karkinostajalle: oma toimintani tapahtui itsekkäästi siitä syystä, että ajattelin oman ostotapahtumani hidastuvan, jos kymmensenttistä ryhdytään etsiskelemään jostain kaukaa.
Eli kuten sinäkin kirjoitit, niin tapauskohtaisesti ja harkiten: jos se lapsi aitoa itkua tuhertaa eikä saa nakkipakettiaan ostetuksi, niin kyllä silloin toivoisin, että kassajonossa aikuinen heltyisi kymmensenttisen verran 🙂