Joulun jälkeen kaupoista saa valmista lanttusosetta alehintaan eli eurolla tai kahdella kilo. Olen innostunut lähes hamstraamaan sosetta, sillä karjalainen perinneleipomus, lanttusupikkaat, ovat nousseet taloudessamme suureen suosioon.
Mielestäni supikkaat ovat jopa karjalanpiirakoita parempia. Tämä on tietysti paljon sanottu, sillä olenhan suunnilleen kasvanut äitini leipomilla piirakoilla ja syön niitä edelleen mielelläni.
Kun lanttusoseen ostaa valmiina, niin säästää aikaa ja vaivaa (ja näillä alehinnoilla myös rahaa). Silti supikasleivonta vie oman aikansa, joten mistään hetkessä valmistuvasta herkusta ei ole kyse. Parhaimmillaan hommaan otetaan mukaan joku toinen, sillä onhan leipominen aina kimpassa mukavampaa.
Olen käyttänyt Vihreän Langan julkistamaa ohjetta pääpiirteissään, mutta varsinaisen leipomisen teen hieman toisin.
Kyseisen ohjeen pohjataikinamäärään eli noin 16 supikkaaseen käytin vajaat 500 grammaa valmista lanttusosetta.
Kaulin pohjataikinasta muutaman millin paksuisen ison levyn. Otin siitä tuopilla pyörylöitä, jotka kaulitsin hieman isommiksi. Näin tein, koska mielestäni tällä tavalla syntyy omissa kätösissäni tasakokoisia supikkaita.
Supikkaiden lanttutäyte usein saattaa hieman purskahdella ulos paistaessa, mutta siitä ei kannata huolestua. Voitelun ja hautumisen jälkeen supikkaat ovat mainiota nautittavaa!
Lisäys: Lanttusosetta myydään sekä pakastettuna että tuoretuotteena. Se ei välttämättä kuulu kauppojen vakiovalikoimiin, mutta tähän aikaan vuodesta sosetta vielä löytää monista myymälöistä. Sosetta käytettäessä supikkaiden voiteluvaiheessa lanttujen keitinveden voi korvata pelkällä vedellä.
Joku
No nyt harmittaa, etten ole itäsuomalaiseksi kasvatettu!
Minäkin nimittäin rrrakastan karjalanpiirakoita (olen todennut, että voisin elää niillä – mitä mä höpsin, niinhän mä elänkin), ja syön erittäin mielelläni lanttulaatikkoa (ja muita juureksia), jos sitä on, joten voin ennustaa, että tykkäisin näistäkin.
Toisaalta – nythän tästä avautuu vielä tässä iässä ihan uusia ruokaelämyksiä. 🙂
Mari Koo
Olen nyt pari kertaa menestyksekkäästi tarjonnut supikoita vieraille, ja hyvin ovat kelvanneet. Kaikkien mielestä eivät ehkä karjalanpiirakoita voita, mutta ovat ainakin vaihtelua 🙂
Hieman noissa on harjoittelua, että löytyy sopiva ote taikinan käsittelyyn yms, mutta aika pikaisesti homma on hallussa.