”Aitoa basilikaa!”
Juha Aaltonen julkaisi helmikuussa Twitterissä kuvan, jonka oli napannut jostakin eineksestä.
”Einesten markkinointi aina kivasti kömmähtelee. Onks ennen käytetty väärennettyä basilikaa?”, Aaltonen twiittasi.
Aito tuntuu tunkeutuneet vähän kaikkialle elintarvikkeisiin. Se voi myös tarkoittaa monia eri seikkoja: makua (”Aito marjainen maku”), alkuperää (”Aitoja karjalanpiirakoita Itä-Suomesta”), lisäaineettomuutta (”Runebergintortut aidolla rommilla”), perinteitä (”Aito ja alkuperäinen hernekeitto”). Tai mitä nyt sitten positiiviselta kalskahtavaan aitoon halutaan mielikuvissa liittää.
Koska kaikki on nyt niin aitoa, niin sanasta on mennyt maku.
Eikä se väitetty aitous välttämättä edes paranna makua: esimerkiksi nuo mainitsemani aidolla rommilla maustetut runebergintortut olivat perustorttuja, joissa se rommi ei edes maistunut. Olisiko siis parempi käyttää jotakin esanssia, joka maistuisi, kuin väkisin laittaa joukkoon aitoa, jota ei erota?
Ylipäätään tietysti elintarvikemarkkinoinnoin lausahduksiin tunnetusti kannattaa suhtautua kriittisesti. Se, että lihapiirakkapaketissa lukee ”runsaskuituinen” ja ”lisäaineeton”, ei vielä tarkoita, että lihapiirakat olisivat erityisen terveellistä ruokaa.