Saara kritisoi feissareita ja yhdistyksiä, jotka niitä käyttävät: ”Tänään postilaatikosta löytyi Amnestyn lehti. Näin kevään korvalla erääseen juttuun oli valittu aiheeksi feissaajat. Ei kuitenkaan pelkoa että Amnesty olisi luopumassa näistä iilimadoista. Feissaajat ovat artikkelin mukaan osa ”uutta kaupunkikulttuuria”, eli kulttuuria jossa ei riitä että kaupat ja kojut tarjoavat tavaroitaan vaan kansalaiset joutuvat kadulla kulkiessaankin ottamaan kontaktia ihmisiin jotka kinuavat heiltä rahaa. Mitäpä se hyvä tarkoitus ei pyhittäisi. [- – -] Amnestyn jutusta voisi päätellä että feissaajat ovat kansanvalistajia jotka tekevät julkisesta tilasta ”keskustelun areenan”. Toiset mediat ovat toista mieltä: kovat tulospaineet ajavat feissaajat yli-innokkuuteen ja jopa suoranaisiin väärinkäytöksiin.[- – -] Feissaaminen ei ole tasa-arvoisten ihmisten kohtaamista. Se ei ole tilan antamista henkevälle keskustelulle. Se on iholle tulevaa kaupustelua jossa kontaktin ottaja ei halua kuulla toisen ajatuksia vaan tahtoo hänen rahansa.” (Mari Koo)