Saara pohtii kuluttamisen ja onnen peruskysymyksiä: ”Menneisyyden nostalgisoimiseen ei pidä sortua, mutta aivan vastaava ääripää on myös ajatella, että nykyinen kulutushumala on sivilisaation korkein muoto jonka kyseenalaistamalla pääsee vain alaspäin, kohti puutetta ja kurjuutta. Kriittisyys ja kohtuullisuus ovat hyveitä, sekä mennyttä että tulevaa pohtiessa. Ja onni, se ehkä edellyttää sen ettei välttämättömyyksistä ole pulaa. Voiko onnea kuitenkaan tarjota kulttuuri jossa ”välttämättömyyksiä” ja tavaraunelmia riittää joka makuun ja tulotasolle niin että materian tavoittelua rajoittavat vain yksilöön kohdistuvat ulkoiset pakot (esimerkiksi rahanpuute)? Vai ovatko antiikin viisaat yhä oikeassa ja löydämme onnen vasta kun opimme rajoittamaan omaa haluamistamme, löydämme itsekurin, tyytyväisyyden, kohtuullisuuden ja harkitsevaisuuden hyveet? Halutahan me kaikki osaamme, mutta osaammeko nauttia?” (Mari Koo)
Zepa
Hear hear.