Saara muistuttaa, ettei ostaminen ole ainoa tapa hankkia tavaraa tai syötävää: ”Sellaiset kysymykset kuin ”Millaista ruokaa tässä oikein pitäisi ostaa että söisi oikein?” tai ”Mistä löytäisin eettisesti kestävällä tavalla valmistettuja vaatteita?” pohdituttavat tiedostavaa kansanosaa. Näin ajatteleminen on kuitenkin historiatonta. Vielä 50 vuotta sitten tavalliset ihmiset eivät ajatelleet että ainoa tapa hankkia tarvitsemansa on ostaa. Tänäkin päivänä ostamisen vaihtoehtona on valmistaa itse, leipoa itse, kasvattaa itse, mutta jostakin syystä nämä vaihtoehdot ovat muuttuneet näkymättömiksi niin ettei niitä osata edes harkita. [- – -] Voidaksemme valita eettisesti kestävää, meidän on joskus päästävä itse paitsi valitsemaan annetuista vaihtoehdoista, myös luomaan uusia vaihtoehtoja. Tarvitsemme lisää elämänhallintaa. Minusta näyttää siltä, että eräs ensimmäisistä askeleista on kyseenalaistaa, tarvitseeko minun todella ostaa elintasoni. Tarvitseeko minun olla täysillä mukana eettisesti ongelmallisessa kulutuspelissä, vai voisinko pärjätä joiltain osin muutenkin? Ostamisen ja kuluttamisen mielenmaiseman voi vaihtaa myös opettelemisen ja valmistamisen mielenmaisemaan. Se on vaivalloista, vanhanaikaista, hidastakin. Siksi puhun mielenmaisemasta, sillä vaikka konkreettiset teot ovat pieniä ja arkisia, niiden takana on arvomaailma joka on vastakkainen kiihtyvän kuluttamisen eetokselle.” (Mari Koo)