Kurakauppalan Kaisa osti polyrottinkiset kalusteet: ”Pakkauksen mukana tulleet useat (!) halpiskuusiokulma-avaimet ja pellistä leikatut mutterinvääntimet olivat lähinnä huono vitsi.
Kalusteet olivat siis ihan täysin paloina: käsinojat oli ruuvattava selkänojaan, istuin kiinni selkänojaan ja käsinojiin, etulevy käsinojiin ja istuimeen. Ruuvattavana oli pitkälti toistakymmentä ruuvia huonekalua kohti, ja ne piti ruuvata kunnolla, ettei oma väki ja kylälliset tipahtele tuoleista läpi.
Vastakappale ruuville oli vain muutamassa kohdassa, niin että piti yhtä aikaa pitää kiinni mutterista ja kääntää ruuvia (tai toisinpäin). Nämä ruuvit sijaitsivat vielä 99-prosenttisesti tuolin sisällä (eli alla), jossa minunkin massiivinen 142-senttinen varteni hädin tuskin mahtui työskentelemään. Eikä ruuveja voinut kiristää heti kunnolla, sillä jos sen erehtyi tekemään, ei seuraava ruuvi yltänytkään siihen kakkospalan reikään mihin piti. Oli tehtävä siis monta kiristyskierrosta.
Ostokset olisivat varmasti lentäneet ikkunasta, ellei Samilla olisi ollut varastoissaan Black & Deckerin ruuvinväännintä, vasaraa (!) ja pihtejä. Kaikkia tarvittiin. Ottaen huomioon, että olemme ihan normaalin kokeneita huonekalujen kasaajia, tämä viritys oli kyllä yliveto.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle)