Laura Kihlström kirjoittaa, miten ja miksi eri kulttuurien ruokatottumukset yhdenmukaistuvat, miten se näkyy Etiopiassa ja mihin kaikkeen muutos vaikuttaa: ”Pääkaupungissa Addis Abebassa muutos ja kehitys on silmiinpistävää: se näkyy esimerkiksi supermarkettien lisääntymisenä tai niiden runsaana valinnanvarana. Hyllyt notkuvat tuontituotteita ja puolivalmisteita.
Pikaruokaravintoloita ei Addiksessa vielä näy – tämän kieltää kansallinen lainsäädäntö – mutta ranskalaiset, hampurilaiset ja pizzat ovat jo monen paikallisen ravintolan vakiovalikoimassa tässä injeran luvatussa maassa.
Hyvä esimerkki paikallisten raaka-aineiden korvautumisesta uusilla on case ruokaöljy. Etiopiassa on vuosikymmeniä (vai peräti vuosisatoja?) käytetty paikallisesta öljykasvista nougista tehtyä ruokaöljyä. Nyt se on pikku hiljaa korvautumassa Lähi-idästä tuodulla palmuöljypohjaisella Viking Oil-valmisteella.
Paikalliset kertovat, että tuontiöljy on halvempaa. Viljelijät puolestaan sanovat, etteivät enää ehdi viljellä nougia, koska viljely pitää keskittää tuottoisiin lajeihin, kuten maissiin ja vehnään. Noug on erinomainen maanparannuskasvi sen typensidontaominaisuuksien vuoksi. Paikalliset vanhukset väittävät, että Viking Oil lisää nivelkipuoireita ja aiheuttaa selittämättömiä sairauksia.
Perinteinen, Etiopiasta kotoisin oleva ravitseva teff-vilja taas on hintansa puolesta karkaamassa paikallisten käsistä ja korvautumassa muilla viljoilla. On mielenkiintoista seurata täältä käsin, millaiseen suuntaan paikallinen maatalous ja ruokakulttuuri kehittyy. Varsinkin, kun osa sen tämänhetkisistä elementeistä on sellaisia, joihin nyt rikkaissa länsimaissa kaivataan takaisin.” (Mari Koo)