Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kulttuuri' merkittyjä kirjoituksia

»   Onni Tonkija on käynyt katsomassa valokuvia kauppojen heittämästä ruoasta: “Tulevat sukupolvet, jotka sinnittelevät niukan energian maailmassa, eivät voi käsittää, miten meidän aikamme ihmiset saattoivat suhtautua ruokaan niin tuhlailevasti. Ihmisarvon loukkauksia sen sijaan ei välttämättä osata paheksua, koska makeaa elämää ei enää riitä kaikille ja orjia tarvitaan taas lähempänäkin kuin Kongon kobolttikaivoksilla. [- – -] Zambonin kuvien suurin arvo saattaakin olla siinä, että ne tallentavat hiipuvaa dyykkauskulttuuria, joka vielä sinnittelee harvoissa takapihoiltaan esteettömissä elintarvikemyymälöissä. Jotta ruokahävikkikuvilla olisi minkäänlaista vaikutusta, niiden pitäisi saada meidät pöyristymään. Haluaisin nähdä, kuinka automarketin notkuvat paistotuotehyllyt tyhjennetään päivän päätteeksi ei-mahaan. Tai kuinka allergeenin puuttuminen tuoteselosteesta vie lavallisen suklaata ei-suuhun. Tällaisiin otoksiin tarvitsemme salakuvaajia eläinoikeusliikkeen antaman esimerkin mukaisesti.” (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Heidin mielestä taideteos on hyvä, aikaakestävä hankinta: “Minusta keskituloisten ihmistenkin kannattaisi ostaa taidetta. En ole katunut ainotakaan taulua, jonka olen hankkinut (useimmat osamaksulla). Katson mielummin taideteosta kuin valkoista seinää tai julistetta. Taidelainaamo on erinomainen tapa hankkia taideteoksia pienellä kuukausimaksulla, halvimmillaan kymmenellä eurolla kuukaudessa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Lapsille on Helsingissä runsaasti edullista tekemistä

monday 24. februaryta 2014 klo 20.54 kirjoittajana Mari Koo

Kävin 1,5-vuotiaan poikamme kanssa Päivälehden museon Takapihan Tarzan -näyttelyssä. Näyttely on ennen kaikkea pieni puuhastelupaikka lapsille: kiipeilyseinä, narutikkailla varustettu maja, köysiä, isoja lattiapatjoja, pyöriteltäviä pyöränrenkaita.

Taapero ei tietysti kiipeile köysissä, mutta piti siitä, kun sai pyöriä patjoilla ja tutkailla jännittävää tilaa.

Siis mainio ilmaispaikka etenkin silloin, jos puistossa on huono sää.

Helsingissä on mielestäni muutenkin hyvin tarjolla edullista tekemistä lapsille. Alle kolmevuotias ei nyt hirmuisen ihmeellisiä elämyksiä tietysti tarvitse (esimerkiksi räkättävä varis on jo tosi hauska), mutta silloin tällöin on kiva viedä lapsi johonkin oikeaan lastentapahtumaan tai -paikkaan.

Esimerkiksi Annantalolla on erilaisia tapahtumia ja kiva kahvila. Lisäksi mm. Stoa, Kanneltalo ja Malmitalo tarjoavat lastentapahtumia.

Siihen päälle sitten erilaiset museot ja muut menot: aion viedä lapsen esimerkiksi Kiasman perhepäivään.

Pääkaupunkiseudun lapsille sopivia tapahtumia voi hakea esimerkiksi Kultus-sivun kautta.

tarzan3

Be Sociable, Share!

»   Mymskä kävi Tampereella teatterissa: “Mutta hei, mistä lähtien teatterissa on täytynyt maksaa narikka? Ja vesilasillisesta väliajalla 0,50 €? Ei sillä, että talouteni tuon takia kuralle menisi, mutta onhan kuitenkin maksettu jo lippu näytökseen, eikä se lippu mikään ilmainen ole. Teatterin luonteeseen ei jotenkin sovi tuollainen.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Jussi testasi Makuunin leffojen nettivuokrausta: “Toissailtana tuli kokeiltua Makuunin leffarallin 2 euron tarjouksen myötä Makuunin nettivuokraus. Kokemus oli kaikenkaikkiaan aika ristiriitainen, eikä palvelua varmaan tule hirveästi käytettyä jatkossakaan nykymuodossa. Leffan osalta homma toimi suurimmaksi osaksi; ei pakkomainoksia tms, mutta streamaus katkesi pariin kertaan. Toisella kerralla leffan pausettamisen jälkeen toisto katkesi niin pahasti että ei suostunut jatkamaan ennen kuin kirjauduin systeemiin uudelleen ja aloitin leffan katsomisen uudelleen. [- – -] Itse vastaavia järjestelmiä kehittäneenä osasin arvailemalla yhdistää palaset mutta en todellakaan näe että 60+ äitini näkisi tuolta yhtään leffaa jos heti vuokraamisen jälkeen automaattisesti alkava toisto jostain syystä keskeytyisi. Ei tälläisillä systeemeillä todellakaan ratkaista fyysisten levyjen vuokraamisen hiipumista – olisin paljon nopeammin pysähtynyt kauppareissulla matkan varrella olevaan Filmtowniin hakemaan jo ennalta päätetyn leffan kuin mitä nyt tuon Makuuni24h:n kanssa tapellessa meni.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Dessu osti ensimmäistä kertaa museoon eläkeläislipun ja koki pientä noloutta: “Menin museoon. Liian myöhään hoksasin, että olen neljättä päivää eläkkeellä ja minulle kuuluu eläkeläisalennus pääsylipun hinnasta. Tuli sählinkiä, kun piti vaihtaa lippu ja näppäilla muutos kassakoneeseen. Nolotti tällainen ekakerta. Museossa sisällä tuntui nololta olla liikkeellä muita halvemmalla. Oli sellainen olo, että kuuluukohan tämä minulle ihan oikeasti vai olenko vilpillisesti liikkeellä, ihan samalla tavalla kuin nuorena opiskelijana tuntui, kun lintsasin Tukholman tunnelbanassa ilman lippua. Saa nähdä, meneekö tällainen nolotus joskus ohi vai jääkö se pysyväksi.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Maija kirjoittaa taiteen ostamisesta: “Aikuiseksi kasvaminen näkyy hyvin siinä, mitä ihminen ripustaa seinilleen – lapsuuden piirrustuksista siirrytään teinivuosien bändijulisteisiin ja niistä opiskeluaikojen taideleffa/art nouveau-kuviin (minun sukupolvellani tähän liittyi valitettavasti myös Kaj Stenvallin ankkataulujen kausi). Lopulta päädytään parhaimmillaan ihan oikeaan taiteeseen. Meidän asunnossamme on useita maalauksia ja muutama grafiikanvedos, jotka tuottavat minulle yhä yhtä paljon iloa kuin hankintahetkellä. On vaikea kuvailla, miksi ihastuu tiettyyn taideteokseen. Onko se tunnelma, väri tai valo? Onko kaikissa seinälle ripustamissani kuvissa jotain yhteistä, vai onko ne valittu vain kulloisenkin mielentilan mukaan? (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Emma suosittelee elokuvien katsomista ulkoilmanäytöksessä: “Tänä syksynä pääsin toista kertaa elämässäni ulkoilmaelokuviin Nokian Hinttalan Kotiseutumuseolle, enkä kertakaikkiaan voi olla suosittelematta tuota kokemusta kaikille muillekin asiaa vähänkään koskaan ajatelleille tai siitä haaveilleille. [- – -] Ulkoilmaelokuva todella on erilainen kokemus kuin mitä tavallinen kinokeikka kaupungin keskustojen massateattereissa on. Ulkona esitettävät elokuvat alkavat myöhään, jotta valaistus taivasalla saadaan oikeanlaiseksi. Yleisö tuntee yhteyttä muihin paikalle saapuneisiin, he hymyilevät ja nyökkäilevät toisilleen sukupolvien välisistä eroista huolimatta aivan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Katsojat pukeutuvat esitykseen lämpimästi, pitkät kalsarit tuli itselläkin laitettua viime torstaina farkkujen alle ensimmäistä kertaa tänä syksynä, samoin ensimmäistä kertaa tuli kiedottua kaulaan kaulaliina ja vedettyä hansikkaat käteen jo kotoa lähtiessä.” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Mertenin musiikinkuuntelutavat ovat kokeneet muutamassa vuodessa suuren muutoksen: “Vuonna 2005 minulla oli levyhyllyssä vähän päälle 250 cd-levyä – nyt ei ole yhtään ja niistä, varovasti arvioiden, noin 270:stä levystä lähes kaikki ovat pölyttymässä kellarissa. Lastenmusiikin lisäksi olen ostanut fyysisiä levykopioita alle parikymmentä kappaletta ja niistä puolet ovat olleet enemmän tai vähemmän tukemishengessä tehtyjä ostoksia. Ei sillä että olisin ostanut digitaalisia kopioita kauheasti enempää – mahdollisesti pari kappaletta vähemmän kuin fyysisiä. Kauttaaltaan musiikin ostaminen jonkinlaisena tuotteena on vähentynyt ihan pikkuriikkiseen murto-osaan aiemmasta. Omahyväinen kun olen, ihan ensimmäisenä haluan syyttää ja kiittää musiikin kustantajia – en varsinaisesti pidä itse musiikista vähemmän kuin ennen, mutta minun kohdallani pissitte bisneksenne aika täysin. Siinä vaiheessa kun huomasin että levyhyllyn koko ei välttämättä korreloi omanarvontuntoon, eikä varsinkaan musiikin käytettävyyteen, ostointo lopahti tyystin. Musiikkilevyt fyysisenä mediana ovat aika turhakkeita, kaipaamaan jään lähinnä kansitaidetta. Toissamuutossa en saanut aikaiseksi levyhyllyjen pystytystä, viimeeksi raahasin sinällään hienot hyllyt kaatokaipakalle ja levyt kellari. {- – -} tällä hetkellä kuuntelen lähes kaiken musiikkini palveluista, joko tietokoneelta tai matkapuhelimen kautta. Teen soittolistoja, joista useimmin kuunnelut lataan puhelimen muistiin ettei niitä joudu aina hakemaan 3G-verkon yli. Suurimman osan musiikista kuuntelen kuitenkin hetken mielijohteesta ja haku-toiminnon avulla. Kaipaisin puhelimen soitto-ohjelmaan monipuolisempia suosituksia ja erilaisia tapoja löytää uutta musiikkia, mutta selviän näinkin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pohjoiseen Helsingistä muuttanut Wannabe seita miettii kaupunkipalvelujen merkitystä omalle elämälleen: “Vaikka koen ympäristöni kauniina ja rentouttavana, alan pikkuhiljaa panemaan merkille, mitä siitä puuttuu. Kauppahalli, kahvilat (on täällä pari ihan hyvää, mutta ei ne vedä vertoja Villille Puutarhalle), etniset kaupat, taidegalleriat, kirjakaupat, teatterit…lista tuntuu loputtomalta. Ei siinä, että Helsingissä jatkuvasti ramppaisin kahviloissa tai istuisin teatterissa, niiden olemassaolon läheisyys vain on jollain tavalla rauhoittavaa. Ne luovat vaihtoehtoja käsitöille, lukemiselle ja television katselulle ja avaavat mahdollisuuksia olla avoin ja vastaanottavainen ympäristölleen. Ennen kaikkea kotona kökkiminen on vapaa valinta, ei olosuhteiden luoma pakko.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hannu Oskala kirjoittaa Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka -blogissaan tapahtumien lippujen hinnoista. Jääkiekkomatsiin maksetaan pari-kolmekymppiä, ja katsojia riittää. Sen sijaan kaupunginorkesterin konserttiin pääsee usein halvemmalla, koska sitä tuetaan voimakkaasti. Silti yleisöä ei tule. Oskala epäilee, etteivät edes edulliset alennushinnat saa opiskelijoita, eläkeläisiä tai työttömiä ryntäämään massoina HKO:n konsertteihin. “Erittäin todennäköisesti väestöryntäystä ei syntyisi vaikka liput maksaisivat vain 2 € tai olisivat tyystin ilmaisia. Ei vaan kiinnosta. Ja taas toisaalta ne, joita kiinnostaa, ovat valmiita maksamaan laadukkaasta palvelusta. Jos korkeakulttuurin voimakkasta subventiota perustellaan halulla saada nykyistä suurempi osa väestöstä osallistumaan sinfoniakonsertteihin, on halvat hinnat väärä keino. Jotain muuta täytyisi yrittää. Kokeilemisen arvoista voisi olla vaikkapa “orkesterivoucherit”. Voisimme esim. antaa 20€ alennuksen mistä tahansa kaupunginorkesterin konsertista syksyn esityskaudelle vaikkapa Helsinkiin juuri muuttaneille, yli 6 kk työttöminä olleille, uusille opiskelijoille, 15 vuotta täyttäville tai 3 vuotta täyttävän lapsen yh-äideille, alle 15 000€ tienaaville eläkeläisille jne. Tuki voisi olla joka tapauksessa laajan ja tehottoman alennuksen sijaan kohdistettua ja henkilökohtaista.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

Kulutus raikaa suomimusassa

saturday 5. juneta 2010 klo 11.08 kirjoittajana Mari Koo

Monet suomalaiset nykyrunot ja laululyriikat ovat kulutuskriittisiä, oli kirjoittajana sitten räppäri, rokkari tai romanttinen runoilija. Siis vaikka Asa, Ismo Alanko tai Jukka Poika.

Yksi pitkän linjan yhteiskuntatarkkailija on Jarkko Martikainen, jonka teoksen “Yhdeksän teesiä” (2008, Like) lainasin kirjastosta.

Esimerkkinä nyt yksi pätkä Martikaiselta eli lainaus kirjoituksesta “Omistamisesta on enimmäkseen pelkkää riesaa”.

Omistamisesta on enimmäkseen pelkkää riesaa.
Tavaroita tulisi olla
kiillottamassa, korjaamassa
huoltamassa, pyyhkimässä
ja mikä vaivalloisinta
suojelemassa.

Ja useat tavarat hankitaan koska
kaikki tuntui silläkin hetkellä
niin valtavan tyhjältä.

Onneksi tässäkin mielessä
jokaiselle on jotakin
henkilökohtaista
enemmän kuin pelkkä tavara
jolloin omistajuus on onni, ei vitsaus
ja sellaisen äärellä
on miltei pyhän äärellä.

Jos saisin käyttöoikeuden asua talossa
jossa rutiköyhänä lukisin
kirjahyllyn kirjoja
soittaisin toisen omistamia soittimia
nukkuisin vuoteessaan
ja söisin pöydässään
siihen hetkeen saakka kun hengittäminen loppuu
en kaipaisi omistusoikeutta
mihinkään materiaan.

Pitäisi alkaa kerätä johonkin yhteen kulutusta pohtivia suomibiisejä. Selvästi jonkinlaisen Kulutusjuhlan Spotify-soittolistan paikka! Onkohan jollakin mahdollisesti jo alkua tällaiseen? Tietysti saa myös vinkata biiseistä!

Be Sociable, Share!

Kulttuurikokemuksen hinta

wednesday 2. juneta 2010 klo 22.41 kirjoittajana Eko-Matti

Kävin eilen AC/DC:n keikalla Ratinan stadionilla. Rokkitähtien katsominen verotti lompakkoani 79 euron lipun (plus pari euroa toimituskuluja) ja kahden kaljan (yht. 12 euroa!) verran. Kyseessä oli ensimmäinen stadionkeikkani, vaikka festareita ja klubeja olen puolet elämästäni kiertänyt. Pohdiskelimme kaverini kanssa keikan jälkeen, että eipä tuollaisessa massakulttuuritapahtumassa kovinkaan suurta kokemusta saa. 32000 ihmistä on vain yksinkertaisesti ihan liikaa, jotta keikka olisi Kokemus. Kontakti bändiin jää väistämättä puuttumaan.

Kulttuurituottajana olen pohtinut paljon kulttuurin ja taiteen hinnoittelua. Eilinen keikka sai pohtimaan asiaa asiakkaan näkökulmasta. Sainko yli 80 eurolle vastinetta? Ja mihin tuota kulua pitäisi verrata? Teatteri- tai festarilippuun? Vai pyörän huoltoon? Kajakkivuokraan? Farkkuihin? Siihen, kuinka paljon joudun tekemään töitä tuon 80 euron eteen?

Joskus olen nähnyt loistavaa teatteri kuudella eurolla ja katsonut täysin kylmäksi jättävää höttöä kolmella kympillä. AC/DC oli ihan jees, mutta ei tuo keikka mikään unohtumaton ollut. Esimerkiksi Sepulturasta maksoin pari kesää sitten noin 30 euroa ja se keikka oli loistava. Tila oli intiimimpi ja tunnelma niin kuin kunnon hevisaunassa pitääkin. Museoista maksan mieluusti vaikka kympin tai kaksi jos näen siellä mielenkiintoista taidetta.

Perusongelmahan kulttuuripalvelua ostettaessa on se, ettei ikinä tiedä pitääkö palvelusta vai ei. Kyllähän minä tiesin tarkkaan mitä AC/DC soittaa. Mutta ne lopulta ne biisit eivät kuitenkaan ole keikan tärkein asia, vaan tunnelma ja kokemus. Ja nyt se jäi vähän vaisuksi.

Mitä te olette valmiita maksamaan kulttuurista ja miksi? Tai miksi ette maksa?

Be Sociable, Share!

»   Älä osta mitään -päivän rinnalla vietetään tänä vuonna myös Anna jotain -tapahtumaa perjantaina 27. päivä. Taustavoimana toimii Yhteinen leikki -hanke, ja Facebookissa kerrotaan päivän ideasta: “Valitse siis teoksesi, jonka/jotka haluaisit jättää julkiseen tilaan löydettäviksi. Teokset voivat olla värivirheellisiä, kakkoslaatua, pieniä tai suuria, tärkeintä on tilaisuus antaa ja ilahduttaa. Kaiva esiin työväenopiston ensimmäinen dreijauskulho, yläkoulun onnistunein hiilipiirros tai vintillä pölyyntynyt valokuva. Säästä riippuen kääri se pakettiin tai jätä nakuksi. Kirjoita mukaan viesti tuntemattomalle kanssakaupunkilaiselle, ja jätä teos marraskuun 27. päivä paikkaan josta toivot sen etsiytyvän uuteen hyvään kotiin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Kirjamessut ja kulutus – hyvää ja huonoa, hankintoja ja itsehillintää

monday 26. octoberta 2009 klo 15.10 kirjoittajana Mari Koo

Viikonloppuna järjestettiin Helsingissä Kirjamessut, joissa vieraili ennätysmäärä yleisöä. Tapahtuma herätti monenlaisia kulutukseen liittyviä ajatuksia myös blogeissa, tässä pari poimintaa:

Straniuksen Leo hankkii kirjansa mieluummin jostain muualta kuin messuilta:

“Kirjamessuilta en löytänyt mitään kiinnostavaa. Saadakseen tiedon hyvistä uusista kirjoista ei todellakaan tarvitse mennä messuille. Muutenkin kirjamessujen kakofoniassa ja tungoksessa olo oli tukala. Kirjojen hankintaan liittyy minulla ainakin mielikuva rauhallisesta ympäristöstä, jossa voi hiukan haistella kirjojen tuoksua, selailla ja lueskella niitä, ennen mahdollista hankintaa.”

Heikki Honkala sen sijaan osti ja perustelee hankintansa:

“Joo, kyllä, kaikista hyveellisistä puheistani huolimatta lankesin ostamaan seitsemän kirjaa. Tässä syntilistani ja puolustelut: [- – -]

No ja kun vielä useimmat maksoivat vain viisi euroa. Ja kun ovat oikeastaan lähdeteoksia .. ja kun osaan niistä voisin tehdä alleviivauksia.”

Alpo pohtii Kirjamessujen suosiota:

“Olin nyt toista kertaa kirjamessuilemassa ja jälleen tapahtuman keräämä ihmismäärä yllätti. En voi käsittää, että kirjat saavat tuollaisia massoja liikkeelle. Kun otetaan huomioon, että messut alkavat jo torstaina ja päättyvät sunnuntaina, ja jos koko ajan on tupa täynnä, niin kulttuuria saa haistella todella suuri joukko. Ilman kunnon etukäteissuunnitelmaa ei messuilta varmaa löydä mitään ostettavaa, mutta jos tekee kunnon suunnitelman, niin silloin varmaan saa käynnistä parhaan hyödyn. Paikallahan on maan napahenkilöitä erilaisilla areenoilla kertoilemassa asioistaan ja jopa kirjoistaan. Ja ne kai sitä yleisöä paikalle vetää. Kuitenkin vaikka miten asiaa pähkäilen, niin tapahtuman massat yllättävät! Itse kyllä etsin lukemiseni kirjastoista paljon mieluimmin ja en ole niin kovasti kiinnostunut noiden napahenkilöidenkään kuulemisesta.”

Pia osti kirjoja tällä kertaa erityisesti lahjoiksi:

“En yleensä kuitenkaan nauti kunnolla messujen tarjonnasta = en seuraa ohjelmaa enkä kuuntele kirjailijahaastatteluja. En myöskään pidä valtavista ihmismassoista. Mutta pidän halvoista kirjoista. Yleensä tulee jonkun verran hutiostoksia, mutta kun koskaan ei voi tietää mikä on huippu ja mikä on huti. Ainakaan mitä tulee kirjoihin. Minua ei saisi päästää kirjakauppaan, eikä kirjamessuille.

Tänä vuonna hillitsin itseni. Ostin itselleni vain pari uutuusdekkaria, jotka olisin kuitenkin hankkinut sekä yhden neulekirjan. Lahjoja ostin sitäkin enemmän. Pidän kirjalahjoista. Tai siis pidän niiden antamisesta.”

Pohojan Akka vertaili hintoja:

“Hintavertailu kannattaa messuillakin: esimerkiksi tuossa käsityökirjassa oli huima 16 euron hintaero kahden messuosaston välillä. Aioin ostaa sen eräästä pisteestä, mutta päätin harkita hetken. Onneksi, sillä käytävän toisella puolella kirja maksoi vain 10 euroa. Aamunkoin sain myös halvimmalla hinnalla eli Suomalainen Kirjakauppa myi sitä muutaman kymmenen senttiä edullisemmin kuin WSOY.”

– – –

No entäs sitten tämän blogitekstin kirjoittaja eli minä? Kävin messuilla, kun ilmaiseksi pääsin. Ostin yhden kirjan eli Lehden Rakkaan vuosikirjan, kun en ollut sitä ennakkotilannut. Kyseinen loistoteos maksoi messuilla 19 euroa.

Muutamia muitakin teoksia hypistelin, mutta hillitsin itseni: pyrin mahdollisimman vähään kirjojenkin omistamisessa, vaikka kirjat ovatkin minulle mieluisia. Messuilla olemisesta en suuremmin nauti: ainakin tällä kertaa tuntui, että hälinää oli liikaa.

Be Sociable, Share!

»   Porkkanamafia toimii Tampereella kulttuurin merkeissä: “Teatterikilpailutuksen voittaja on Tampereen Komediateatteri, jossa järjestetään tempaus lauantaina 2.5.2009. Tempaus koostuu kahdesta esityksestä näytelmästä “39 askelta” klo 15.30 ja 19.00 ja ilta huipentuu teatterilla järjestettäviin Porkkanajatkoihin, joissa esiintyjinä mm. tamperelainen Aida. Liput näytöksiin maksavat opiskelijoilta 17 € ja muilta 24 €. Liput voi käydä ostamassa Komediateatterin lippupisteestä, tai netistä (lippukauppaan). Kyseisten näytösten liput toimivat pääsylippuna myös Porkkanajatkoille, jonne muutoin myydän lippuja 4 euron hintaan. Tervetuloa siis Tampereelle nauttimaan teatterista! Lisätietoja facebookista.” Ei kommentteja.

»   Kartanon Matti osti Metallican uusimman cd-levyn ja pettyi äänenlaatuun: “Äänenlaatu on ilman vertailukohdettakin perustasoisilla tietokonekaiuttimilla kuunneltuna hirveää puuroa. Kuulokkeet päässä levyä ei voinut kuunnella voimatta pahoin. Ongelmana on äänen kompressointi mahdollisimman kovan äänenvoimakkuuden saavuttamiseksi. Kyseessä on sama efekti, jonka vuoksi televisiossa mainokset kuuluvat aina huomattavasti varsinaista ohjelmaa kovempaa. Äänen hiljaisimmat ja kovimmat kohdat rutistetaan lähemmäs toisiaan, jolloin dynamiikka kärsii ja ääni muuttuu auraaliseksi jauhomakkaraksi. Tämä kovan soittovoimakkuden metsästäminen on tehnyt muuten hyvästä Death Magneticista kammottavaa roskaa.” (Mari Koo) 5 kommenttia.

Levyale alkaa, mutta tarvitseeko niitä cd-levyjä?

thursday 15. januaryta 2009 klo 16.16 kirjoittajana Mari Koo

Jo pari kertaa aiemmin vietetty levy-yhtiöiden ja -kauppiaiden yhteinen alennusmyynti alkaa huomenna. Levyalen nettisivuilta voi tarkistaa osan tarjonnasta. Tarjonta vaihtelee kaupasta riippuen, joten kaikkia levyjä ei löydy kaikkialta.

Olen aiemmin ostanut aika mielelläni cd-levyjä alennusmyynneistä. Nykyisin kuitenkin cd-levyjen määrä jo ahdistaa: monen levyn kohdalla jo tuntuu, että ne kuoret ja kannet ovat turhuutta, jotka jäävät vain hyllyyn, koska musiikki on ladattuna tietokoneelle. Tätä nykyä treenailen myös Spotify-musiikkipalvelun käyttöä (kutsun saaneille maksuton).

Joten taidanpa pidättäytyä tänä vuonna poissa levyalen houkutuksista. Mutta vannomatta paras, sillä voihan olla, että ohimennessäni eksyn plaraamaan levyhyllyä ja sieltä löytyy just se oikea levy.

Be Sociable, Share!

»   Jussi kirjoittaa nettimusiikkipalvelusta: “Äkkiseltään tuntuu siltä, että Spotify-musiikkipalvelusta voisi jopa maksaakin jos mainoksia alkaa tulla ärsyttävyyteen saakka. Joka tapauksessa peruutin äsken lähes 60e tilauksen CDON:sta koska kaikki tilaamani parin kuukauden sisällä julkaistut levyt sai kuunneltavaksi Spotifyn kauttakin – ilmaiseksi. Tähän mennessä olen kuunnellut pari-kolme albumia kokonaisuudessaan ja huomannut biisien välissä kuunnelleeni vasta yhden mainoksen jossa joku Universalin artisti promosi omaa levyään (toki noita on saattanut mennä ohi muitakin, musiikki on kuitenkin taustalla muiden asioiden viedessä tiukimman keskittymisen). Spotify on vielä toistaiseksi suljetussa beta-vaiheessa, eli ilmaistunnuksen saa tehtyä vain kutsusta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Vaiheinen kävi Lontoossa tiedemuseossa: “Eikä tämä maksanut mitään. Lontoossa on hienoja museoita ilman pääsymaksua vaikka kuinka. Niinpä tiedemuseossa olikin koko joukko nuorisoa ja lapsiperheitä. Useammasta suunnasta kuuli löytämisen ilon ja keskustelun ääniä. Ehkä meilläkin voitaisiin tuosta jotain oppia?” (Mari Koo) Ei kommentteja.

« vanhemmat kirjoitukset