Mertenin musiikinkuuntelutavat ovat kokeneet muutamassa vuodessa suuren muutoksen: ”Vuonna 2005 minulla oli levyhyllyssä vähän päälle 250 cd-levyä – nyt ei ole yhtään ja niistä, varovasti arvioiden, noin 270:stä levystä lähes kaikki ovat pölyttymässä kellarissa. Lastenmusiikin lisäksi olen ostanut fyysisiä levykopioita alle parikymmentä kappaletta ja niistä puolet ovat olleet enemmän tai vähemmän tukemishengessä tehtyjä ostoksia. Ei sillä että olisin ostanut digitaalisia kopioita kauheasti enempää – mahdollisesti pari kappaletta vähemmän kuin fyysisiä. Kauttaaltaan musiikin ostaminen jonkinlaisena tuotteena on vähentynyt ihan pikkuriikkiseen murto-osaan aiemmasta.
Omahyväinen kun olen, ihan ensimmäisenä haluan syyttää ja kiittää musiikin kustantajia – en varsinaisesti pidä itse musiikista vähemmän kuin ennen, mutta minun kohdallani pissitte bisneksenne aika täysin. Siinä vaiheessa kun huomasin että levyhyllyn koko ei välttämättä korreloi omanarvontuntoon, eikä varsinkaan musiikin käytettävyyteen, ostointo lopahti tyystin. Musiikkilevyt fyysisenä mediana ovat aika turhakkeita, kaipaamaan jään lähinnä kansitaidetta. Toissamuutossa en saanut aikaiseksi levyhyllyjen pystytystä, viimeeksi raahasin sinällään hienot hyllyt kaatokaipakalle ja levyt kellari. {- – -} tällä hetkellä kuuntelen lähes kaiken musiikkini palveluista, joko tietokoneelta tai matkapuhelimen kautta. Teen soittolistoja, joista useimmin kuunnelut lataan puhelimen muistiin ettei niitä joudu aina hakemaan 3G-verkon yli. Suurimman osan musiikista kuuntelen kuitenkin hetken mielijohteesta ja haku-toiminnon avulla. Kaipaisin puhelimen soitto-ohjelmaan monipuolisempia suosituksia ja erilaisia tapoja löytää uutta musiikkia, mutta selviän näinkin.” (Mari Koo)