Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Makeiset' merkittyjä kirjoituksia

»   Luminosa kommentoi suomalaisten karkkisuhdetta: “Missään muussa maassa en ole nähnyt niin valtavia karkkihyllyjä kuin Suomessa on isoissa marketeissa. Pienissäkin marketeissa on karkkeja ihan älytön valikoima. En tainnut koko Italian vuoteni aikana kuulla kenenkään kertaakaan sanovan, että haluaisi ostaa karkkia. Ruuat ja leivonnaiset olivat enemmänkin se juttu, josta puhuttiin. Suomessa taas kuulee useinkin, että ihmisten tekee mieli juuri karkkia. Mikä tahansa makea ei riitä, vaan sen on oltava karkkia. Lapsilla on karkkipäivä, ja on hyvin yleistä, että ihminen on karkkilakossa. Ihmisiä myös jonkin verran arvostellaan karkkimaun perusteella. Se on hämmentävää. Miten suomalaisten yhdeksi nautintoelintarvikkeeksi on muodostunut juuri eri väreillä, mauilla ja muodoilla muokattu sokeri?” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) 3 kommenttia.

»   Kemikaalicocktailin Noora havaitsi, että purkkapussin “100 % xylitolia” ei tarkoita, että purukumi olisi makeutettu vain ksylitolilla. Monessa tuotteessa onkin keinomakeuttaja asesulfaami K:ta: “Asesulfaami K lasketaan sekä makeuttajaksi että aromivahventeeksi. Sen vuoksi valmistaja voi tuoteselosteessa kikkailla niin, että makeuttaja ei virallisesti olekaan makeuttaja, vaan maun vahvistaja. [- – -] K-ryhmän Pirkka-purukumien seasta löytyy kuitenkin ylläri! Pirkan piaprminttu -xylitolipurukumi on vertailuni ainoa ei lapsille markkinoitu täysxylitolipurkka, jossa ei ole asesulfaami K- tai muita makeuttajia xylitolin lisäksi. Pussi on vaatimaton (kuva vasemmalla), mutta ehdottomasti paras tuote, johon vertailussani törmäsin. Muissa Pirkka-purkissa oli asesulfaamia. Myönnän, että tajusin vasta tätä blogipostausta kirjoittaessa, että purkkarintama on paljon epäselvempi kuin olin kuvitellutkaan. Toivottavasti saamme tänne pian valmistajien näkemykset ja kommentit asiaan. Pirkka-purkan ja muiden lastenpurukumien lisäksi on vielä yksi vaihtoehto, ehkä se paras. Leafin Herra Hakkarainen -xylitolipastillit ovat väriaineettomia ja aromit luonnollisia. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kaneli vinkkaa Hopeatoffeen ystäville: “Lidlin Amanie Lakritsitoffee -nimellä kulkevat karkit ovat aivan samanlaisia, sitkeitä ja vähän suolaisia – juuri niin kuin ultimate-suosikkini Hopeatoffee. Kannattaa kokeilla, jos on yhtään ikävä tämä lakkautettua klassikkoa. Hintakaan ei ole paha, 200 gramman säkki maksaa 1,60€. Siitä määrästä tulee jo leukapielet kipeiksi!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   The Kasper Stromman Design Blog on arvioinut yllätysmunia. Parhaat pisteet sai Muumi-muna: “Well, this egg is huge. And reassuringly weighty. And the chocolate? By far the best of the bunch. Dark-ish, velvety and luxurious. The Rölli people should pay attention to what the Moomin people are doing – this is the way we turn our product into chocolate based merchandise.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Markus kirjoittaa yhdysvaltalaisista elintarvikkeiden tuotesisällöistä: “Tämä temppu onnistuu siten, että USA:ssa tuotteen voidaan sanoa sisältävän 0 % jotakin, jos sitä on yhdessä annoksessa alle 0,5 grammaa. Valitsemalla annoskoon sopivasti yritys voikin saada tuoteselosteen näyttämään mitä vain. [- – -] Kaikkein räikein näkemäni tapaus ovat tähän mennessä olleet USA:sta ostamani Tic Tac -karamellit. Kuten oheisesta netistä löytämästäni kuvasta näkyy, tuoteselosteen mukaan Tic Tac -karamelleissa on 0 g sokeria, joka on 0 % suositellusta päiväannoksesta. Oikeasti Tic Tac -karamelleissa on hiilihydraatteja (joista suurin osa sokeria) 97,5 %. Miten ihmeessä 97,5 prosentista sitten päästään 0 prosenttiin? No, tietenkin annoskokoa pienentämällä. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, Tic Tacin annoskoko on 0,49 grammaa eli yksi Tic Tac -karkki. Koska 97,5 prosenttia 0,49 grammasta on alle 0,5 grammaa, voidaan Tic Taceissa väittää olevan sokeria 0 grammaa eli 0 % päiväannoksesta!” (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Vesa Linja-aho haluaa vaihtelua karkkivalikoimiin: “Kaikenkarvaisissa pikkuputiikeissa on kiva asioida, kun niistä löytyy erikoisen makuisia makeisia. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa Ruohonjuuresta löytyvät intiaanisalmiakit ja Jokioisten museorautatien kioskista löytyneet päärynäkarkit (heitin pussin pois, en muista valmistajaa). Sen sijaan lähi-Alepassa sekä jopa S- ja K-ryhmän jättimarketeissa olen lähikuukausina jättänyt usein karkit hyllyyn, yksinkertaisesti siitä syystä, että olen kyllästynyt joka ikiseen makuun mitä hyllystä löytyy. Tämä on jo aika huolestuttava veto kaltaiseltani paatuneelta karkinsyöjältä. Kysynkin, että voisiko sitä valikoimaa edes vähän kierrättää niissä jättimarketeissa? Ja voisivatko suurvalmistajat kokeilla jotain uusia makuja?” (Mari Koo, linkistä kiitokset sekä Kaisa K:lle että HaloEfektille) Ei kommentteja.