Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'sijoittaminen' merkittyjä kirjoituksia

»   Naistenpäivän pankin asiakastilaisuuden sisältö harmitti Narratiiveja-blogissa: “Ensinnäkin ne sijoitusvinkit: oman talouden kartoittamista verrattiin ikkunanpesuun. Mitään tarkempaa katsausta sijoitusmarkkinoiden tilanteesta tai kehityksestä ei tullut, sellaisen paikalla pankin edustajat puhuivat eri elämäntilanteiden haastavuudesta ja ruuhkavuosista. Pankin jälkeen puheenvuoro siirtyi ravitsemusterapeutille, joka pirteästi kertoi eri keinoista pysyä hoikkana ja terveenä näin kevään kynnyksellä. Sitten minä esittelin näyttelyn. Vaikka tilaisuuden oli tarkoitus olla vapaamuotoinen, ei sen välttämättä tarvitse tarkoittaa yleisön aliarvioimista, mikä tunne pankin puheenvuorosta tuli.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) 1 kommentti.

»   Leo Stranius on lukenut Nordean avainasiakkaille tarkoitettua asiakaslehteä ja ihmettelee juttuja sijoittamisen ja vaurastumisen merkityksestä: “Yhtä asiaa en vain ymmärrä. Miksi ihmeessä ja mitä varten minun pitäisi vaurastua? Mielestäni nykyinen elintasoni on jo aivan riittävä? Voisin myös kuvitella, että Nordean avainasiakkaat ovat vähintäänkin kohtalaisessa taloudellisessa tilanteessa. Ihmisten hyvinvoinnista tunnetusti vain pieni osa on riippuvaista taloudellisesta vauraudesta. Mieluimmin panostan siihen, että voin tehdä mielekkäitä asioita juuri nyt, kartuttaa rahan sijaan osaamistani sekä pitää huolta omasta jaksamisesta, terveydestä ja ihmissuhteista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pyöräily on vakavasti otettava liikkumismuoto kaupungeissa. Mutta kenties pyöräfirmoihin kannattaisi myös sijoittaa rahojaan, toteaa Henrik Ruso: “Yhtälönä on siis: liikenneratkaisujen tärkeys, ruuhkien mälsyys, väen paljous sekä kaupungistuminen, autoilukulttuurin muutos ja polkupyörien käyttämätön potentiaali. Näin ollen paitsi että fillarikulttuurin kehittämiseen kannattaa satsata, ennustan polkupyörien renessanssin olevan kulman takana joka tapauksessa. {- – -} Näin ollen ennustan, että pyöräilystä tulee elinaikanani todella iso juttu. Täytyykin alkaa tutkia pyöräfirmojen osakkeiden ostoa eläkesäästämisen muotona.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Naiset rahankäytössään: järkevää suunnittelua vai mukavuudenhalua?

tuesday 17. novemberta 2009 klo 20.23 kirjoittajana Mari Koo

Me Naiset ja OP-Pohjola olivat teettäneet kyselyn naisten rahankäytöstä. Sen perusteella naiset jaettiin neljään ryhmään.

Järkevä suunnittelija

  • 25 prosenttia naisista.
  • Järkevä ja suunnitelmallinen: säästää säännöllisesti ja pitää tilillään aina tietyn vähimmäissumman.
  • Keskimääräistä useammin yhteinen tili puolison kanssa.
  • Pitää sijoittamista jännittävänä. Keskustelee raha-asioista puolison kanssa.

Aktiivinen menestyjä

  • 23 prosenttia naisista.
  • Hoitaa raha-asioitaan ja seuraa taloutta aktiivisesti.
  • Rahaa jää säästöön keskimääräistä enemmän. Sijoittaa rahojaan säännöllisesti.
  • Keskustelee raha-asioista sekä puolison että ystävien kanssa.

Mukavuudenhaluinen

  • 28 prosenttia naisista.
  • Ajattelee talousasioita vain raha-pulassa eikä mielellään keskustele rahasta.
  • Puoliso hoitaa usein perheen raha- ja pankkiasiat.
  • Tietää raha-asioista vähän. Joka kymmenes ei osaa sanoa oman palkan tai säästöjen määrää.

Talouden tasapainoilija

  • 23 prosenttia naisista.
  • Tasapainoilee jatkuvasti taloutensa kanssa ja elää kädestä suuhun.
  • Turvautuu usein luottoihin ja ahdistuu raha-asioista.
  • Kadehtii toisinaan ystävien parempaa taloudellista tilannetta.

Suunnittelevasti säästäväinen

Itseni en oikein hahmottanut, mikä on järkevän suunnittelijan ja aktiivisen menestyjän ero. Ilmeisesti se, että aktiivinen menestyjä pyrkii tienaamaan aktiivisesti sijoituksillaan ja juttelee myös ystäviensä kanssa rahoista. Muutoinhan nuo tuntuvat aika samanlaisilta hahmoilta.

Löydän itsestäni kyseiset järkevän rahankäytön piirteet eli ehkä olen suunnittelevasti säästäväinen. Tosin en niin suuria summia tienaa, että niitä varsinaisesti aktiivisesti sijoittaisin. Ansaitsemisesta ja rahasta puhun ystävien kanssa.

Jotain jemmassa pahan päivän varalle

Toisaalta yksinyrittäjänä en tiedä, mikä on kunkin kuukauden ansainta eli sikäli en oman palkan määrää osaa sanoa. Oleellista taloudelliselle mielenrauhalleni on se, että tiedän minulla olevan varallisuutta jemmassa, vaikka jotain yllättävää sattuisikaan. Tosin tästäkin huolimatta hetkittäin stressaan siitä, onko taloudellinen tilanteeni esimerkiksi vuoden päästä tasapainossa, jos nyt vaikka työtilanne muuttuu.

Rahaa on arjessa tarpeeksi, kun sitä ei koko ajan tarvitse miettiä, vaan voi esimerkiksi käydä ulkona syömässä ilman ahdistusta siitä, että menee nyt parikymppiä. Paljon tietysti riippuu kulutuksen tasosta, ja minulla se ei kovin korkea ole: edullinen asuminen ja halvat huvit.

Jos minulla olisi puoliso, niin en pistäisi häntä hoitamaan raha-asioita. Sen verran kiinnostunut omasta taloudesta olen. Minkäänlaista lainaa minulla ei ole koskaan ollut, eikä lähitulevaisuudessa näy mitään sellaista, jonka vuoksi lainaa aikoisin ottaa.

Raha-asiat myös ahdistavat etenkin nelikymppisiä

Kyselyn perusteella kerrotaan:

“Lähes puolella säästöön jää 100-200 euroa kuukaudessa ja vain 13 prosentilla ylimääräistä rahaa ei jää lainkaan.

Valtaosa naisista pitääkin itseään suunnitelmallisena rahankäyttäjänä. Kolme neljästä sanoo pitävänsä huolta siitä, että tilillä on aina tietty vähimmäissumma rahaa ja noin puolella naisista on joko oma tai perheen yhteinen vararahasto kriisitilanteita varten.

Toisaalta raha-asiat myös ahdistavat. Noin neljännes naisista kokee talousasioiden ajattelun ja hoitamisen epämiellyttäviksi. Eniten heitä on 35-44-vuotiaissa.”

Be Sociable, Share!

»   Merten tahtoo tietää, mihin hänen varansa sijoitetaan ja vaatii tietoa sijoituskohteiden työhyvinvoinnista: “Minä en tiedä mihin nykyinen tai entiset työeläkerahojani sijoittavat yhtiöt ovat vanhuudenvarojani sijoittaneet. Enkä liiemmin tiedä mihin valtio on verorahojani laittanut. Uskon, että jollain tavalla saisin selville, mutta mahdollisuuteni vaikuttaa kieltämättä melko säälittävien summieni sijoittamiseen ovat olemattomat. Se, mitä kuitenkin voin tehdä, on vaatia että mikä tahansa pankki tai muu laitos joka tarjoaa allekirjoittaneelle eläkesäästämistä, piensijoittamista tai säästämistä jollain tapaa osakemarkkinoihin liittyen kertoo ihan aluksi minulle mihin rahat ovat menossa. Olen valmis hyväksymään kasan teesejä eettisestä sijoittamisesta, mutta ekologisuuden ja muun tärkeän yadda yaddan lisäksi sieltä tulee löytyä lause joka valtuuttaa ja samalla pakottaa sijoituskohteita hallinnoivat tahot edistämään työhyvinvointia markkinavoiton kustannuksella. Jos tällaisia kohteita ei löydy, niin kuulkaa sori – en sijoita, enkä säästä, paitsi korkeintaan sukanvarteen. Potentiaalisena omistajana katson että minulla on oikeus vaikuttaa sijoituskohteiden prioriteetteihin ja jos ei kiinnosta, niin vien rahani muualle.” (Mari koo) Ei kommentteja.

»   Buu Jii on havainnut, miten sijoitus ei tuota luvatulla tavalla: “Otin 2004 syntyneelle kummipojalleni Tapiolasta rahastosidonnaisen säästöhenkivakuutuksen, johon laitoin ensimmäisenä vuonna 700 euroa. Sen jälkeen sinne laitetut noin 150 eur/vuosi ovat häthätää peittäneet kurssilaskun ja Tapiolan omat ‘kustannukset’. Jos minulla ei ole varaa tai halua laittaa tuota mummontonnia sinne joka vuosi veijarin rippijuhliin 2019 asti, niin tuo alkusijoitus sulaa kokonaan. Tapiolalla on maine rehellisenä keskinäisenä vahinkovakuutusyhtiönä, mutta säästö/sijoitus/eläkepuolella sen kulurakenne on alan raskain.” (Mari Koo) 2 kommenttia.