Kulutusjuhla

Reppuostos olisi tarvinnut lisävahvistusta, mutta myyjä ei osannut sitä antaa

Kirsti Ellilä olisi halunnut Kapteenskan myyjältä vahvistuksen reppuostoksen kannattavuudelle: ”127 euroa repusta oli mielestäni aika paljon, vaikka se ulkonäöltään olikin juuri sellainen jota olin hakenut. Seisoin liikkeessä reppu kädessä ja odotin, että myyjällä olisi aikaa vastata kysymyksiini. Mutta jostain syysta kaikki muu oli kiinnostavampaa kuin vastata minulle. Ehkä esitin asiani jotenkin väärin, koska sanoin että pidin reppua kalliina ja toivoin, että myyjä myisi repun minulle, selvittäisi miksi se kannatti ostaa. Kangas oli mielestäni vähän ohuen oloista ja myös nahkaremmit olivat vähän heiveröisen tuntuiset. [- – -] 

Myyjä sanoi vain, että ei Aigle mitään huonoa tee, ennen kuin juoksi taas palvelemaan jotain toista. Minua alkoi ärsyttää. Halusin todella ostaa sen repun, koska olen etsinyt sen näköistä pitkään, mutta pelkäsin ettei se ole riittävän kestävä, ja olisin halunnut myyjän jollakin tavalla vakuuttavan minut siitä, että kannatti pistää 127 euroa reppuun. Mutta hän vain juoksi ympäri liikettä, eikä halunnut edes puoleksi minuutiksi keskittyä ongelmaani. Huomasin yhtäkkiä ajattelevani, että en halua ostaa reppua tältä ihmiseltä.” (Mari Koo)

1 Comment

  1. Minäkin jätin ostamatta maton kaupasta, jonka kolmesta toimettomasta myyjästä yksikään ei jeesannut minua ovella lastenrattaiden kanssa tai kysynyt, miten voisivat palvella (keskittyivät vain juoruamaan keskenään ja kyttäilemään liikkeeseen tulleita nuorempia asiakkaita vähän siihen tyyliin, että meinaavatko varastaa jotain). Jos ei saa palvelua, voi samalla vaivalla (ja usein halvemmalla hinnalla) tilata asioita netistä.