Kulutusjuhla

Huulipunan ostohetkellä myyjä ei kunnolla huomioinut toivetta juuri oikeasta sävystä

Viime viikolla astelin ostamaan huulipunaa tavaratalon kosmetiikkaosastolle. Minulla oli mukanani näytepuna, jonka olin saanut häämeikkaajaltani. Itse en olisi tohtinut niin punaista valita, mutta häämeikkini ansiosta tykästyin uuteen väriin ja siitä innostuneena ajattelin aktivoitua huulteni punaajana.

Jonkin aikaa vertailin huulipunia itsekseni eli kämmenselkääni vetelin testereistä punaisia viivoja. Täysin samaa sävyä ei tuntunut löytyvän. Sitten myyjä oli vieressäni ja kysyi, voiko auttaa.

”Etsin tämänväristä huulipunaa, punan merkistä en tiedä mitään eikä sillä ole niin väliä”, kerroin.

Olimme jonkun merkin uutuuspunien äärellä, ja myyjä ryhtyi tästä uutuushyllystä katselemaan sopivaa.

”Tämä taitaa olla lähellä sävyäsi”, hän sanoi.
”Hmm… Onhan se melkein…”, mutisin, koska sävy ei ollut täysin sama, enkä ollut innostunut ostamaan jotain, joka on vain melkein oikea.
Myyjä jatkoi sinnikkäästi:
”Tämä tuotesarja on tullut juuri nyt lauantaina ja näissä on sitä öljyä ja tätä ainetta ja on ihan uutuutta ja tarjouksessa.”
Koin oloni hieman kiusaantuneeksi ja myyjän toiminnan tämän yhden punan tyrkyttämiseksi sen sijaan, että hän olisi etsinyt muista punista sen oikean sävyn.
”Niin jaa… No kai minä sitten sen, kiitos…” mutisin, vaikka olin jo päättänyt, etten osta kyseistä punaa. Myyjän kääntäessä selkänsä jätin punan hyllyyn ja jatkoin itsenäistä etsintää.

Harmitti, etten osannut riittävän jämäkästi sanoa, että ei, en halua tätä, koska sävy ei ole se juuri oikea. Mutta jos olisin niin sanonut, niin saman myyjän kanssa olisi pitänyt jatkaa kaupantekoa, eikä sekään tuntunut hyvältä, kun hän ei vaikuttanut henkilöltä, joka aidosti kuuntelisi ja huomioisi.

Löysin pienen ajan kuluttua sen oikean sävyn.

Mutta ihan heti en taaskaan taida vaivautua kosmetiikkaosastoille. Niissä usein tunnen oloni vieraaksi, eikä minulle aktiivisesti ole mitään kosmeettisia tarpeita, joiden vuoksi tarvitsisi kaupoissa ravata.
(Kuva: sharonpak / Flickr)

– – –

Tämä kirjoitukseni sopisi myös Palvelutarina-kirjoituskilpailuun, jossa kerätään tutkimustarkoituksiin palvelukokemuksia, vaikka ei tämä nyt varmasti ole huonointa kokemaani palvelua. Koska nämä kielteiset jäävät helpommin mieleen, niin lupaan naputella myös jostakin positiivisesta kokemuksesta.

3 Comments

  1. Minulla on ihan sama ongelma meikkivoiteiden kanssa. Koska aina, kun löydän täydellisen meikkivoiteen, sen valmistus lopetetaan puolen vuoden kuluttua ja olen joka vuosi etsimässä uutta. Vien aina mukanani vanhan ja näytän myyjälle (yleensä asioin jostain syystä Sokoksella) ja sanon, että haluan sellaisen ja tällaisen (kuultava, ohut, ei saa olla yhtään punaiseen taittuva) ja mieluiten ehkä parista tietystä sarjasta joita olen käyttänyt aiemmin. Joka kerta (tietysti aina eri myyjä) alkaa suu supussa töpsöttää meikkivoiteita kaulalleni ja kulmakarvojaan nostellen suositella jotain muuta sävyä. Joka kerta keskustelu kulkee samaa rataa:

    Myyjä: Niin, siis sullahan on vaalea, hieman punertavan sävyinen iho. Rusketutko sä keväällä ja kesällä?????

    Minä: Joo rusketun, tulee myös pisamia. Ja se ei saa olla punaiseen taittuva sävy, koska iho on jo punertava.

    Myyjä: Mä sanoisin kuitenkin, että koska sulla on niin vaalea iho, niin ota tämä vaaleampi sävy(vaihtoehtoisesti myyjä sanoo: Sulla on tuollainen hieman kelmeän värinen iho, niin otappa tämä tummempi sävy). Katsoppa nyt peilistä, se sointuu sun kaulan ihoon.

    Minä: Niin, mutta kohta mä jo rusketun ja sit se näyttää ihan idiootilta jos on vaaleampi meikkivoide. Otan sen sävyn, mikä viimeksikin oli, se ei tummenna yhtään ja olin tyytyväinen siihen. Tämähän vastaa sitä vanhaa.

    Myyjä: Mieti hei kuule vähän niitä kauheita rajoja mitkä voi leukaperiin ja hiusrajaan tulla jos on tummempi meikkivoide!

    Minä: Mutta päänahkahan on aina vaaleampi kuin naama?!

    Myyjä: Joo, mutta kuule tässä ammatissa näkee tosi paljon sitä, että on liian tumma meikkivoide ja sit on kaikki pilalla kun kaulassa menee törkeät rainut.

    Minä: Onko mulla rainut kaulassa?

    Myyjä: Ei! Ei missään nimessä! Mutta jos otat tämän sävyn, sulle tulee rainut.

    Minä: No, kai se on sitten pakko….

    Ja joka HELKKARIN kerta käyn kahden päivän päästä ostamassa juuri sen alunperin valitsemani sävyn.
    En tiedä, miksi sallin kosmetiikkamyyjille sellaisen auktoriteetin, vaikka harva on niin hyvä työssään, että osaa ohjata melkein 30 vuotta ihan menestyksekkäästi (ainakin kuvittelisin niin!) meikanneen naisen valitsemaan meikkivoiteesta aina sen sävyn, joka itsestä tuntuu ja näyttää väärälle, mutta myyjästä se on oikea. Tai ehkä minä vaan en osaa meikata! Miten ne myyjät edes koulutetaan??? Kiinnostaisi tietää, kuinka moni esim. Sokoksella on oikeasti joku meikkaaja ammatiltaan.
    -minh-

  2. Minh, kiitos avautumisesta 🙂 Kyllähän sitä asiakkaana haluaa luottaa myyjän asiantuntemukseen, kun se toinen niitä työkseen päivät vertailee ja tutkailee. Siksi sitten varmaan tuntuu vaikealta olla suostumatta siihen, mitä myyjä suosittelee.

  3. Kosmetiikkamyyjissä tuntuu olevan joko todella huonoja ja todella hyviä, ei ns. keskivertoja juurikaan. Liikaa olen törmännyt näihin nirppanokkaisiin, tällättyihin tapauksiin jotka katselevat maalin hilseilyä seinällä mielummin kuin ottavat minuun (osaston ainoa asiakas..) edes katsekontaktia. Jos sitten rohkaistun ja menen jotain kysymään, vastaus tulee kylmän asiallisesti ja/tai en saa tarvitsemaani tuotetta ollenkaan. Esim. kerroin etsiväni tiettyä tuotetta ja sanoin pitäneeni Diorin vastaavasta. Mielestäni aika selkeä vinkki myyjälle, että minulla on siis varaa muuhunkin kuin Lumeneen…mutta enköhän pian löytänyt itseni keskeltä Anytimea ja Rimmeliä! Siis onko tosiaan niin, että jos ikää on alle 30 vuotta, naisella ei voi olla varaa/kiinnostusta kalliimpiin tuotteisiin?? Ja huom! En maksa brändistä, vaan siitä että tuote sopii minulle. Jos Diorin tuote oli passeli mutta ei ihan se, mitä hain, eikö olisi voinut ohjata minua saman hintaluokan tuotteisiin..?

    Kahdesti olen saanut epäasiallista palvelua, suorastaan töykeää. Toisella kerralla myyjää ei kiinnostanut neuvoa minua hiusväreissä enkä tiennyt niistä sen vertaa, että olisi uskaltanut ottaa kantaa sävyihin ja vastaväreihin (miksei hakenut toista myyjää?). Toisella kertaa etsin itselleni kosteusvoidetta ja myyjä oli niin kauhistunut ihostani, että silmät pyöreinä käski minua menemään heti lääkärille. Ai mikä ihoani vaivasi? Talvikuivuus, paha hilseily otsalla. Korjaantuisi varmaan sillä kosteusvoiteella..?