”Suomalaisten kauppojen hyllyiltä löytyy ällistyttävä määrä maitoja. Sitä vaan huuli pyöreänä seisoo maitohyllyn edessä ja selaa sieltä sitä omaa maitoaan. En ole yksin kylmäkaapilla tönöttämässä, usein maitohyllyllä on oma yleisönsä ihmettelemässä tölkkirivistöä.”
Näin kirjoittaa Mari Vesanummi.
Kokemukseni mukaan sama valintaongelma on nykyisin myös monen muun elintarvikkeen kohdalla.
Eilen mieheni pyysi, että toisin kaupasta tuoremehua. Olimme pienessä flunssassa ja mies ajatteli, että tuoremehu maistuisi.
Tuoremehua ostetaan meille siis harvoin, koska mehua ei muutenkaan juoda paljon, ja jos juodaan, niin laimennettava marjamehu on yleisin valinta. Hedelmät syömme mieluiten sellaisinaan (saa kuidut ja muut hyödyt) eikä mehuksi puristettuina.
Joten ihmekös tuo, että S-marketin tuoremehuhylly hämmensi minut. Eri merkkejä ja mehulaatuja oli pitkä rivi, ja rivi jatkui vielä kylmähyllyn puolella. Kuka oikeasti tarvitsee näin laajaa valikoimaa?
Ja toisaalta: ilmeisesti ihmiset juovat runsaasti tuoremehuja. Eihän niitä muuten olisi niin paljon tarjolla.
Koska valinta vaikutti vaikealta, niin katsoin, missä on reilun kaupan merkintöjä. Valikoima supistui merkittävästi, ja sain mehun mukaani.
Yksi esimerkkisuosikkini ruokakaupan valikoiman kasvusta on pasta. Kaukana ovat ne ajat, kun hyllyssä oli vain kahta makaronia ja spagettia. Nyt malleja, merkkejä ja laatuja on lasagnelevyistä tuoreravioleihin.
Kaisa Kyläkoski
Mehuhyllyn ääressä seison usein. Valinnanvarani vähenee huomattavasti kun rajoittan makeuttamattomiin ja laimentamattomiin. Jäljelle ei jää montaakaan purkkia, mutta niiden löytäminen on työlästä. Tarkoitukselliselta hämäykseltä minusta vaikuttaa se, että purkeissa lukee isoimmalla maku ja tuotenimike juoma/mehu/täysmehu on häivytetty pieneksi tekstiksi.
Mari Koo
Hyvä tapa rajoittaa valikoimaa! Ja kieltämättä purkeista on hyvin vaikea pikaisella vilkaisulla nähdä, mitä se purkki oikeasti sisältää.
Saara
Kun minua alkaa ahdistaa, suuntaan Lidliin tai pienempään kauppaan. Kun valinnanvaraa on sopivan vähän, helpottaa myös paine siitä että pitäisi onnistua valitsemaan terveellisin-ekologisin-eettisin-halvin-trendikkäin tuote. Täydellisen tuotteen metsästämisen vaihtaminen siihen mikä on yksinkertaista, on vapauttavaa.
Mari Koo
Kyllä, suuret kaupat ovat valinnanvapaudessaan hyvin ahdistavia! Jos joskus joudun automarketin elintarvikeosastolle tekemään hankintoja, niin melkein meinaa epätoivo iskeä. Mutta olin kyllä yllättynyt tuosta S-marketinkin mehuvalikoimasta: kun yleensä käyn sieltä tiettyjä perusjuttuja, niin en edes kiinnitä huomiota toisiin hyllyihin. (Kyseinen liike on lähellä lähikirjastoamme, joten siksi siellä tällä kertaa kävin.)
Onhan sitä tutkittukin, ettei valikoiman laajuus lisää onnellisuutta, vaan päinvastoin. Kun vaihtoehtoja on 50, niin on suuri todennäköisyys, että valitsee ”väärin”. Kun vaihtoehtoja on vain kaksi, niin valinnassa onnistuu hyvin suurella todennäköisyydellä.
Mireille
Olisi mielenkiintoista tietää mikä mehuissa on tuotehävikki. Mehut jotka sisältävät paljon luonnottomia lisäkkeitä ja suhteessa vähän varsinaisia oikeita valmistusmateriaaleja (marjoja, hedelmiä ja kasviksia) säilyvät yllättävänkin pitkään. Muistaisin että samoja Mehukatteja on mummolassa juotu vuodenkin verran jos lapsenlapset eivät kerenneet paljoa kyläilemään. Itse kun en tuoremehuja juo ellei ole joku olosuhdepakko, niin en ole katsonut noiden säilyvyysikiä. Mitenköhän paljon näitä juodaan/tuotetaan/heitetään pois?
Mari Koo
Ei minullakaan ole käsitystä säilyvyyksistä tai tuotehävikistä. Mutta linkkaan tähän vähän terveellisyysnäkökulmaa:
”Kirkas mehu, jossa ei ole lainkaan kiinteää hedelmämassaa, ei vastaa kokonaisen hedelmän koostumusta. Näin ollen veren rasva-koostumuksen tai muiden terveyttä kohentavien vaikutusten takia laadituissa ohjeissa mehua ei voi voi suositella kokonaisten hedelmien korvaajaksi, tanskalaisten, puolalaisten ja slovakialaisten tutkijoiden selvitys osoittaa.”
http://tiedebasaari.wordpress.com/2013/02/14/omenien-nauttiminen-parantaa-veren-kolesteroliarvoja/