Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Vaatteet' merkittyjä kirjoituksia

»   Rinna kirjoittaa mikroroskasta, jota syntyy tekstiileistä: ”On entistä enemmän aihetta suhtautua skeptisesti kuvitelmaan ja väitteisiin siitä, että luonnonkuidut ovat lähtökohtaisesti luontoystävällisiä. Maatuminen luonnonkuituisen vaatteen mahdollisena loppukohtalona on kyseenalainen juttu, jos se ei ensinnäkään maadu ja jos maatuu, sen sisältämät kemikaalit ovat sellaisia, että niitä ei kukaan halua ruokakasveihinsa. Pellavaa, puuvilla, villa jne voisi silputa biojätteeseen, jos vain tietäisi tosiaan varmaksi että sitä ei ole värjäty tai muuten kemiallisesti käsitelty. Ja miten sen tietäisi? Vaadin INCI-listat myös tekstiileihin!! [—] Vesistö- ja rantatutkimuksissa löytyy eniten polyesteriä ja akryyliä. Polyester ei ole mikään ylläri, koska se on puuvillan ohella yleisin tekstiilikuitu. Akryylin osuus maailman kuitukulutuksesta sen sijaan on suht pieni, joten akryylitekstiileistä täytyy irrota kuituja oikein urakalla. Mikrokuituroska on niin vähän aikaa sitten havaittu ongelma, ettei oikein vielä ole mitään selvää neuvoa huolestuneille kuluttajille, muuta kuin ÄLÄ YLIPYYKKÄÄ. Se on muutenkin pätevä ekologinen neuvo. Mitä materiaaleja kannattaisi valita jne on vielä aivan epäselvää, pitää odotella tutkimustuloksia. Mutta tuuletus pyykkäämisen sijaan aina kuin mahdollista, niin ainakin estää omalta osaltaan mikrokuitujen joutumista vesistöihin.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jenni huomasi lapsen Reiman talvihaalarin lahkeissa kaksi noin sentin kokoista reikää lahkeiden sisäsaumoissa. Reklamointi onnistui sujuvasti: ”Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista. Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Saara on muokkauttanut vaatteitaan ompelijalla: ”Nyt, kun ompelijan muokkausten jälkeen valtaosa vaatteistani istuu päälleni kuin nakutettu, huomaan olevani entistä kriittisempi valmisvaatteita kohtaan. Sovituskopissa havaitsen entistä herkemmin, että vartaloni ei vastaa valmisvaatetta. Valmisvaatteen vyötärö asettuu lantioni kohdalle tehden vaatteesta (tai minusta) täysin muodottoman näköisen. Hihat ja lahkeet ovat liian pitkät. Melkein jokaisessa sovittamassani vaatteessa on jotakin pielessä. Ei tee mieli ostaa. Vihaan shoppailua kenties entistäkin enemmän nyt, kun sopivan vaatteen löytäminen on minulle aidosti tärkeää. [- – -] Ompelija pystyy helpottamaan myös vaihtelun tarvetta, jonka olen huomannut itselläni olevan yllättävän iso. Kyllästyn tiheästi käyttämiini vaatteisiin, ja kaipaan jotain uutta niiden rinnalle. Vaatekaappini alkaa olla aika lailla koluttu puhki uuden muokattavan löytämiseksi, mutta ajatus kulkee mukana myös uutta ostaessa: onko vaate niin laadukas, että kehtaan viedä sen korjattavaksi / muokattavaksi sitten joskus.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jenni hämmästelee, miksi perusvaate muka pitäisi pestä pesuohjeen mukaisesti 30 asteessa: ”jossain talvitakinkin pesuohjeessa lukee nykyään että 30 astetta. ei des 40 vaan 30. ihan peruspuuvillainen talvitakki vuorella, ei ole villaa tai silkkiä tai helmiänauhakoristeita… on se kumma. kaikki vaatteethan on ylipäätään ollu jo vuosikymmenen tai kaksi ”40-asteisia”, mutta 30-asteisten ja käsinpestävien määrä lisääntyy. joistain käsinpestävistä ei kyllä yhtään tajua miksi ne sitä olisi, ja koneessahan mä kaikki pesenkin. netistä kyllä löytyy asia-artikkelia joissa asiantuntijat kertoo että kaikki pitäisi suurinpiirtein keittää koska muuten ei lika lähde ja bakteerit kuole (huuu! bakteereja!) mutta näissä artikeleissa ei vahingossakaan sivuta sitä tosiasiaa mitä pesuohjeissa lukee. se jätetään vähän niinku omaksi ongelmaksi. jos joku edes toteaisi että tämä on vaan tekstiilivalmistajien tapa olla varma ettei vaate mene pilalle tai kulu liian nopeasti tms (niinkuin luultavasti on), niin olisi musta ok, mutta asiaa ei tosiaan kukaan nosta pöydälle. todetaan vaan sormea heristäen että vähintään 60:ssä pitäs kaikki pestä. voin itse todeta että kyllä mun vaatteet on ihan ok vaikka ne pesen 40:ssä, ei kasva vielä hometta tai haise tai muutenkaan. mutta tuo 30 astetta alkaa jo ärsyttää, ihan sekin takia että se tarkoittaisi että pitää pestä erikseen muista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Mia pukeutui viikon ajan samoihin vaatteisiin: vaaleisiin villakangashousuihin, valkoisiin tennareihin ja mustaan neuleeseen. ”Mitä ajankäyttöön tulee, univormu on paras idea ikinä! Menin joka ilta rauhallisin mielin nukkumaan, kun ei tarvinnut mietiskellä, mitä laittaa päälle seuraavana päivänä. Aamulla säästyi aikaa, kun sujahdin vain tuolilla odottavaan univormuuni. Niin helppoa! Vaikka pukeutuminen on mielestäni kivaa, oli ihana olla ajattelematta sitä viikon ajan. Minun oli pakko lopettaa kokeiluni viikon jälkeen, koska tuli niin mutainen keli, etteivät housuni olisi selvinneet siitä hengissä (pukeudu vuodenajan mukaan!). Aion kuitenkin jatkaa univormuun pukeutumista, etenkin jos edessä on stressaava viikko. Silloin on ihana tietää, että minulla on hyvin suunniteltu univormu boostaamassa itseluottamustani kaikissa tilanteissa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Rinna esittelee idean vaatteiden valmistusaineluetteloista: ”Niin suuri osa tekstiilin käyttäytymisestä riippuu siitä minkälaisia viimeistysaineita sen käsittelyssä on käytetty, että on vallan kummallista että niistä ei saa yleensä mitään tietoa. Lisäksi allergisille tai kemikaalitaakasta huolehtiville nämä tiedot olisivat todella hyödyllisiä. En käy valalle siitä että kuvan lappuun valitsemani aineet olisivat sellaisia joita oikeasti käytettäisiin yhdessä, mutta kaikki niistä ovat ihan yleisessä käytössä olevia. Reaktiiviväreillä on hyvä valon- ja pesunkesto, joten tieto siitä olisi myyntiä edistävä. DMDHEU (dimethylol dihydroxyethyleneurea – kiitos wikipedia!) kuulostaa muotihuumeelta, mutta on ureapohjainen resiinikäsittely, jolla saadaan aikaan lähes rypistymätön puuvillakangas, siis ”silittämättä siisti”. Kätevää jos inhoaa silittämistä, mutta se a) vaikuttaa kankaan tuntuun niin että täyspuuvillakin tuntuu polyesterisekoitteelta b) saattaa hönkiä formaldehydiä, joka voi aiheuttaa herkistyneille iho-oireita ja c) heikentää kankaan vetolujuutta niin, että kangas saattaa melko yllättäenkin ratketa varsinkin taitteiden kohdalta. Tätä viimeistä vastaan auttaa jossain määrin pehmentimen käyttö.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsikirjan Rinna on perehtynyt eri tekstiilien maatumiseen ja pohtii sitä vähän pidemmälle: ”On kuluttajien hämäämistä kiinnittää huomio luonnonkuitujen oletettuun maatumiseen vaatteen elinkaaren lopussa, jos kyse ei ole todella luonnontilassa olevasta kuidusta. Värjäämätön, käsittelemätön luonnonkuitu maatuu varmasti. Mutta vain todella harva tekstiili on millään tapaa käsittelemätön – ja kuinka moni muka käy kompostoimaan loppuunkuluneet vaatteensa? Silloin pitäisi myös joko olla varma että ompelulanka on mysö luonnonkuitua, tai leikata kaikki saumat pois. Jos taas luonnonkuitu joutuu kaatopaikalle, ei se siellä ihanasti maadu mullaksi kukkien kasvualustaksi, vaan mätänee kasvihuonekaasuja päästellen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsiunelmien Rinna paljastaa, miten paljon hänellä meni viime vuonna vaatteisiin: ”Rahaa vaatteiden ja asusteiden hankkimiseen on mennyt vuodessa 1634 e. Jos urheiluvälineeksi tulkittavat juoksuhousut laskee pois, niin tulos on 1569 e, joka on vain kolmisen sataa enemmän kuin mikä vuotuinen budjettini oli… En tiedä mistä päästä kannattaisi säästää enkä kadu juuri mitään, minulla vaan sattuu olemaan pöyristyttävän kallis vaatemaku (mitä tulee uutena ostettuihin asioihin). Edes huonojen ostosten poisjättäminen ei olisi juuri auttanut, sillä olisin säästänyt vain noin 55 euroa. Silkkikukkia ym tarkkaan ottaen tarpeetonta vaikkakin ilahduttavaa tilpehööriä olisi voinut hommata vähemmän, mutta ei raha niihin kulunut vaan kalliisiin kesäkenkiin, kalliiseen alusvaatesettiin, kalliiseen silkkivuoriin, kalliiseen neuletakkiin ja sukkahousuihin. Kaikki näistä olivat parhaiden hankintojen joukossa, joten ainakin raha on mennyt hyvään käyttöön. Vaate- ja kenkähuoltoon meni hiukan yli 150 e. [- – -] Vuoden kenties paras vaateoivallus oli hyvän alushousukaavan kehittäminen, jolla ratkaisin vuosia jatkuneen alushousuongelman. Nyt loihdin vanhoista t-paidoista ja pitsinrippeistä pöksyjä milloin huvittaa!”(Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Köyttöliittymän Matias kirjoittaa vaatteiden ostamisesta ja siitä, miten vaatekaupat voisivat toimia paremmin. Matias toivoo esimerkiksi selkeämpiä merkintöjä vaatteiden hinnasta, koosta ja materiaalista tai teknologian hyödyntämistä niin, että asiakas voisi tarkistaa vaikkapa sen, onko jotain tiettyä vaatetta tai kenkiä varastossa tietyssä koossa. ”Sähköiset ratkaisut ovat joskus vaikeita toteuttaa, kun kaupat ovat täynnä vanhoja järjestelmiä, joista ei saada tietoja ulos. Onneksi analogisillakin keinoilla pääsee pitkälle. Jos vaaterekin päässä olisi edes paperi, joka kertoisi tuotteen valmistusmateriaalin ja muut pääominaisuudet sekä missä koo’issa sitä on alun perin tavataraloon tullut, tämä auttaisi jo ohittamaan monta tarpeetonta rekkiä. [- – -] Kaikkiaan vaatteiden saatavuustiedot tuntuvat olevan kiven alla. En tiedä, varastetaanko vaatteita niin paljon, että niiden liikkeitä on vaikea seurata. Luulisi, että jos Verkkokauppa.com pystyy kertomaan myymälänsä hintalapussa tarkasti, kuinka monta kappaletta tuotetta on hyllyssä ja varastossa, se onnistuisi vaatekaupalta yhtä lailla. Jos varastosaldo sattuukin olemaan saatavilla, asiakkaalle ei ole keinoa selvittää tätä itse, vaan hän joutuu jonottamaan vaatteen kanssa kassalle, jotta myyjä voi selvittää asian. Se on vähän sama kuin, että pitäisi jonottaa, että hissipoika tulisi ohjaamaan hissin oikeaan kerrokseen.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Karkkipäivän Sanni pohtii naiseuteen usein liitettyä normia: pitääkö naisen olla kiinnostunut vaatteista, kengistä ja laukuista? ”Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. ”Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua,” kerroin. Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa. ”Sehän on vain hyvä asia”, yksi vieraista sanoi. ”On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta”. Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. [- – -] Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa ”epänormaalia” ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Kuningaskuluttajan testissä oli nyt sukkahousuja. ”Testatut merkit olivat Anttilan Line Collection, Sokoksen House, Nanson Vogue Colore ja H&M:n kahden pakkauksessa myytävä sukkahousu tights 2-pack. 40 denierin testisukkahousumme olivat puolipeittävät ja keskenään eri väriset. – – – Testivoittajasta oltiin yksimielisiä: Sokoksen House sukkahousut keräsivät mukavuudeltaan ja kestävyydeltään eniten kehuja. Yhtä yksimielisiä oltiin myös Anttilan Line –sukkiksista, joista testaajat eivät löytäneet yhtään hyvää ominaisuutta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo osti rintaliivit: ”Kävin viikolla ostamassa itselleni rintaliivit. Ikinä koskaan aikaisemmin ei ole mainitun vaatekappaleen osto ollut niin helppoa. Tein kaikkien aikojen ennätyksen. Kuin olisi kurkkua ostanut. Siihen tarvitaan vain kanta-asiakkuus ko. liivikaupaan ja rahaa. Eli kun heillä on koneelle tallennettuna, minkä merkkiset, malliset ja kokoiset liivit olen edellisellä kerralla ostanut, niin ei muuta kuin sen tiedon kanssa valitsemaan. Ostin siis saman merkkiset, malliset, kokoiset ja – tylsä minä – myös väriset liivit ilman kokeilematta niitä. Ja nappiin meni, tietty. Kolme minuuttia ja 94 euroa, kiitos.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K!) Ei kommentteja.

»   Filosofian puutarhassa tuo hieman toista näkökulmaa siihen, miten paljon vaatteita on tarpeeksi: ”Esimerkiksi, kaikki omistamamme tekstiilit eivät selvästikään ole sellaista tekstiilijätettä mistä tulisi syyllisyyttä kantaa. Niin kauan kuin vaate on käytössä, se ei tietenkään ole jätettä. On ihan sama, onko paitoja kaapissa kaksi vaiko kaksikymmentä, niin kauan kuin ne ovat aidosti käytössä ja omistaja jaksaa hoitaa niitä, käyttää ne loppuun ja mahdollisesti kierrättääkin kotona. Kerskakulutukseksi en laskisi myöskään sellaisia tekstiileitä jotka eivät ole olleet laadultaan täyttä kuraa mutta jotka ovat kuluneet loppuun huolimatta huolellisesta hoidosta ja ehkä ehditty kertaalleen kierrättääkin. Laadukas, hyvin hoidettu ja huollettukin vaate päätyy lopulta jätteeksi, mutta se on sellaista jätettä jonka syntymiselle vastuullisinkaan ihminen ei enää mahda mitään. Ja siitä mille ei mitään mahda, ei kannata alkaa syyllistymään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsiunelmien Rinna kävi tutustumassa Kierrätyskeskuksen lajittelukeskukseen: ”Sain mm. kuulla, että vuotuisesta noin 4 miljoonasta vastaanotetusta pientavarasta yli 70% on vaatteita. Niistä yli 2 miljoonaa menee myyntiin, miljoona ilmaishuoneisiin jakeluun ja loppu materiaaliksi tai energiajätteeksi. Kierrätyskeskus on siis mielestäni todella hieno keksintö ja kannatan sitä ja sinne lahjoittamista kaikinpuolin, mutta eikö arvoisista lukijoistanikin ole varsin kahjoa, että pääkaupunkiseutulaisilta (vähän päälle miljoona henkeä) liikenee antaa ilmaiseksi yli kolme miljoona vaatetta vuodessa, siis kolme vaatetta laskennallisesti per henki. Kyllä on saattanut muutama ylimääräinen riepu tullut hankittua, kun ylijäämää on noin paljon. [- – -] Lopuksi vielä välitän pyynnön Kierrätyskeskuksen lajittelijoilta: MUISTAKAA AINA TYHJENTÄÄ LAHJOITUSVAATTEIDEN TASKUT! Aivan tavanomainen räkäliina on todella ikävä kun se on ventovieraan ihmisen taskussa hautunut ja osuu käteen vaatteen lajittelussa. Puhumattakaan eksoottisemmista jäänteistä kuten tekohampaat!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärjen Jenni pohtii kahta tapaa tehdä vaatehankinnat: ”Toiset haluavat, että vaate palvelee tietyssä käyttötarkoituksessa mahdollisimman hyvin. Jos on tarkoitus juosta, hankitaan lenkkarit jotka ovat nimenomaan juoksuun tarkoitettu. Jos tarvitaan tyylikäs kaupunkitakki, ostetaan juuri sellainen. Elämän eri tilanteisiin hankitaan juuri siinä tilanteessa parhaiten palveleva vaatekappale. Toinen koulukunta taas edustaa sellaista näkökulmaa, että yhden vaatteen on oltava mahdollisimman monikäyttöinen. Tyylikkään kaupunkitakin on myös pidettävä vettä, tuulta ja hyljittävä likaa, jotta sen kanssa voi myös istua leikkipuistossa. Käsilaukun tulee olla riittävän iso arkikäyttöön, riittävän pieni iltakäyttöön ja mieluusti vielä ekologisesti valmistettu. Täydellinen vaate on silloin, kun se taipuu helposti moneen tarkoitukseen. [- – – ] . Tajusin juuri, että äärimmäisen harvoin etsin vaatetta, jonka tarkoitus olisi palvella mahdollisimman monessa tilanteessa. En halua tehdä hirveästi kompromisseja ja epäilen, että jos vaatteen on tarkoitus olla monikäyttöinen, se ei voi toimia täydellisesti kaikissa vaadituissa tilanteissa. Hermostuisin varmaan nopeasti vaatteeseen, joka on melko hyvä moneen muttei oikein hyvä mihinkään. Puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on löytää moneen sopiva, kun yhteenkin tarkoitukseen hakeminen on välillä ison työn takana. (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Menopaussin Mea ihmettelee vaatemitoituksia: ”Minulle, euro viisikymmentä senttiselle, ei mahdu päälle sporttikauppojen takeista muu kuin koko Large!!! Largeissa taas on liian pitkät hihat. Eilen onnisti: jäännösrekistä löytyi ilmeisesti jossain Kiinan hikipajassa vahingossa liian lyhythihaiseksi tehty musta Large. Toinen ääripää: HenkkaMaukka. Siellä XS on minulle sopiva. Olen haistavinani tässä oveluutta: HenkkaMaukan asiakkaat ostavat HenkkaMaukasta, koska siellä pullukampikin neitokainen mahtuu S-kokoon. Mikään ole naisesta ihanampaa kuin mahtua S-kokoon. Meneekö hän siis kauppaan, jossa pitää ostaa XL? Ei mene. Hän menee HenkkaMaukkaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Pitsiunelmien Rinna ihmettelee, miten saman merkin vaatteiden laatu voi vaihdella niin paljon: ”Minulla on kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu Repeatin musta trikoopaita, joka on puvustoni kulmakivi. Aivan fantastinen, pesty varmaan sata kertaa ja aivan siisti. Samoin saman merkin silkkinen aluspaita ystävältä käytettynä saatu, todella hyvä aina vaan. Ja sitten kolme vuotta sitten ostin kovalla rahalla näiden innostavien kokemusten perusteella kys. merkin puuvillaneuleen, joka nuhjaantui alehallikaman näköiseksi alle vuodessa. Ihmettelen! Tutkimusteni johdosta ainakin osaan seur. kerran puuvillaneuletta haeskellessani kysyä oikeat kysymykset. Tosin saa nähdä osaako kukaan vastata kysymyksiini!” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Hanna antaa blogissaan viisi vinkkiä käytetyn hääpuvun ostamiseen. Yksi niistä kehottaa arvostamaan pukua: ”Vaikka puku on käytetty, muista, että se on ollut jonkun rakas hääpuku. Hääpukuihin liittyy paljon muistoja, eikä niistä ole helppoa luopua. Muista siis aina kohdella käytettyä hääpukua kunnioittavasti.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Heidi muistelee: ”Muistan monia lapsuuteni vaatteita: juhlamekon, joka oli kaunis mutta raapi ihoa, sinapin värisen talvitakin, jossa oli ruskeat napit, ompelijan tekemän takin, jonka hupun reunaan ommeltiin turkis äidin vanhasta talvitakista, ihanan vaaleansinisen balettipuvun, jonka lantiota kiersi röyhelö ja vaaleanpunaiset balettitossut. Muistan mummon virkkaaman baskerin, joka oli ruma, muistan kurttuun valuvat ruskeat sukkahousut. Kurtut pysyivät nilkoissa vaikka vyötärön kiskoi kainaloihin saakka. Kaikessa oli kasvunvaraa. Vaatteet olivat joko uusia ja liian suuria tai vanhoja, kuluneita ja sopivan kokoisia. On jäänyt halu kaikkeen kauniiseen. Surkeaa vanheta, sillä sitten alan sanoa ”En enää taritse mitään uutta. Selviän näillä hautaan.” Joku kertoi, että hänen äitinsä alkoi tuota toitottaa alle viisikymmenvuotiaana.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Jani moittii nopeasti reikiintyviä vaatteita. Poikkeuksena ovat armeijan tekstiilit: ”En tiedä onko armei­jan kal­sa­reissa tämä per­sus­asia huo­mioitu, mutta aina­kaan intin t-paidat ja sukat eivät minulla ole kym­me­nessä vuo­des­sa­kaan puh­jen­neet (lähem­mäs kym­me­nestä suk­ka­pa­rista muis­taak­seni yhteen ilmes­tyi taan­noin pieni reikä). Nor­maa­li­kau­pan t-paidoissa housun­per­susta vas­taava kulu­man­paikka on kai­nalo, ja niitä rei­kä­kai­na­lo­pai­to­ja­kin olen tässä vuo­sien mit­taan saa­nut heit­tää mene­mään vaikka miten monta. # SA-alushousut eivät tosin kyllä aina­kaan vuonna 1999 olleet järin istu[tta]viksi muo­toil­tuja, sem­moi­sia en ostaisi. Pitäisi olla hyvin muo­toil­lut ja kes­tä­vät. Luu­lisi, että nämä per[s]usvaatimukset oli­si­vat nyky­ai­kana kun­nossa jo kai­kissa vaat­teissa, mutta ei, eri­kois­kaup­paan pitää läh­teä. Joh­tuu var­maan siitä, että monille suur­ku­lut­ta­jille vaat­teet eivät ole väli­neitä vaan koris­teita, sul­kia jotka vaih­de­taan puo­len vuo­den välein joka tapauk­sessa.” (Mari Koo) 1 kommentti.

« vanhemmat kirjoitukset