Viestintävirasto on julkaissut tietopaketin kännykkä- ja laajakaistaliittymien hankintaan. Opas sisältää esimerkiksi matkaviestinten hintavertailutaulukon (pdf), jota luvataan päivittää kolmen kuukauden välein.
Tällaisia palveluita on ilmeisesti kaivattu, mutta en tiedä, miten paljon tuollainen taulukko loppujen lopuksi liittymän valintapäätöstä helpottaa. Listattuna taitaa olla nelisenkymmentä kännykkäliittymää ja niiden hintoja: avaus-, kuukausi- ja minuuttihinnat, tekstiviestimaksut jne.
Mutta silti kuluttajan on itse pähkäiltävä, että jos soitan sen ja sen verran puheluita ja niistä yli puolet menee tuolle operaattorille ja loput sinne ja tänne ja tekstiviestejä naputan noin paljon, niin mikäköhän liittymä tulisi halvimmaksi? Ja toimiiko sen operaattorin palvelut, kun välillä kuulee ikäviä juttuja laskutussähläyksistä ja asiakaspalvelun toimimattomuudesta? Valintaa ei myöskään helpota operaattoreiden markkinointi- ja tarjouskampanjat, joissa luvataan alennuksia, ilmaisia puheluita ja toinen toistaan oudompia kylkiäisiä (joista osan saa sitten vasta puolen vuoden päästä liittymän avaamisesta).
Kännykän peruskäytön ei enää pitäisi tulla kovin kalliiksi, jos hieman osaa analysoida, miten puhelintaan käyttää. Itse vaihdoin noin vuosi sitten liittymää, koska halusin halvan kuukausimaksun ja kohtuuhintaiset puhelut eri operaattoreiden liittymiin. En kauheasti kännykkää käytä, joten lasku jää kuukaudessa yleensä alle kymmeneen euroon.
Mutta puhelinmaailmassa ärsyttävät kalliit palvelunumerot. Julkisuudessakin on moitittu mm. julkisen sektosin palvelunumeroita, joissa maksu raksuttaa ja operaattori käärii voitot. Tietysti näitä maksullisia palvelusoittoja joutuu joskus tekemään ja puhelinlaskua tutkaillessa ärsyttää, että ilmoittautuminen noin 45 euroa maksavalla kurssille maksaa lähes neljä euroa. Siis lähemmäs kymmenen prosenttia kurssin hinnasta menee ilmoittautumiseen.
6 Pingbacks