Kulutusjuhla

Kirppisvaatteiden ahneat myyjät

Hame ja hattuViikonloppuna vierailin jälleen kerran Valtteri-kirpputorilla Vallilassa. Paikasta on tullut ilmeisesti varsin suosittu, ja väkimäärä jopa ahdistaa toisinaan.Tällä kertaa ostin vaatepuolelta lyhyen mokkahameen (3,90 €) ja lakin (0,50 €).

Mutta ihmetyttää se, miten jotkut myyjät tuntuvat olevan kirpputoreilla todella ahneita. Vanhasta vaatteesta pyydetään kymmenen euroa ja enemmän, ja jos tinkii, niin saatetaan loukkantua. Eräskin myyjä sanoi minulle kerran, että hän ei hinnoistaan tingi. Miksi ihmeessä hän sitten oli tullut kirpputorille kauppaamaan tavaroitaan, jos ei ole edes valmis neuvottelemaan siitä, paljonko vanha neuletakki maksaa?

Ymmärrän, että voi kirpaista, jos on itse maksanut aikoinaan vaatteesta sata euroa tai enemmän, ja kukaan ei sitten suostu siitä maksamaan edes kymmenesosaa alkuperäisestä hinnasta. Mutta se on nimenomaan kirpputorien henki, enkä itse voisi kuvitella pyytäväni kovin tolkuttomia hintoja ihan tavallisista vetimistä.

Hienot second hand- ja vintage-kaupat ovat sitten erikseen. Jos vaate on upea, niin olen toki vanhastakin tuotteesta valmis maksamaan kunnon hinnan. Silloin ikä on jo lisäarvo ja tuo mukanaan tunteen siitä, että saa pitää päällään jotain erikoista.

8 Comments

  1. Tinkiminen kuuluu markkinahenkeen. Sellaisen myyjän, joka ei sitä suostu tekemään torilla, kannattaa mielestäni jäädä kotiin…

    Onkin aivan uskomatonta seurata kaupankäyntiä vaikkapa Dubain ”toreilla” eli soukeissa. Armotonta tinkimistä molempiin suuntiin, kädet heiluvat ja laskimien näppäimet nakuttavat, joskus jopa myyjä tai ostaja kääntyy kannoillaan hetkeksi vastapuolelle, ja loppujen lopuksi yhteinen sävel ja hinta löytyy. Sitten molemmat lyövät kättä päälle ja ovat sisimmässään hyvin tyytyväisiä kauppaan.

    Tinkimiskulttuuri olisikin ihan tervetullutta täälläkin. Siinä nimittäin kumpikin osapuoli voi tuntea itsensä tyytyväiseksi.

  2. Mitä ihmeen vikaa on kirpputorimyyjässä, joka ei suostu tinkimään?

    Sehän on vaan reilua, että hinnat ovat oikeita hintoja ilman, että niihin on laitettu ilmaa eli tinkimisvaraa.

  3. jp, kuten Sami sanoi: tinkiminen kuuluu markkinahenkeen. Kyllä minäkin olen maksanut mukisematta joskus myyjän pyytämän hinnan, jos olen kokenu sen riittävän alhaiseksi, enkä ole edes aloittanut tinkimistä. Ei siis ole mitenkään pakollista lähteä vääntämään kättä hinnoista.

    Mutta yleensä tinkaus kuuluu kirpputoreilla asiaan: esimerkkitapauksessani vaatteen hinta oli mielestäni liian kallis. Oli siis hämmentävää, ettei myyjä suostunut edes neuvottelemaan asiasta, vaikka oli tullut paikalle tekemään kauppaa.

  4. Minua ihmetyttää myös kalliit hinnat kirpputorilla. Olen tosin harrastanut vain sellaisia kirppareita, joissa vuokrataan pöytä viikoksi, ja myyjä ei itse ole kauppaamassa tuotteitaan. Monet näyttävät kauppaavan kaikenlaista tavaraa melkein samaan hintaan kuin millä uuden vastaavan saisi kaupasta. Huh-huh. Ihmekös sitten, jos tavaraa jää paljon myymättä. Mutta kukin tietysti tavallaan.

  5. Tinkiminen kuuluu markkinahenkeen, mutta eihän se sitä tarkoita että kaikesta pitää lähteä päättömästi tinkimään. Kannattaa kokeilla vaikka esimerkkini Dubain soukissa tarjota liian vähän (eli tinkiä liikaa). Myyjä toivottaa samantien tervemenoa. Tinkiminenkin on taito, joka pitää osata.

    Tinkimisen taito on kuitenkin meiltä suomalaisilta lähes kokonaan unohtunut. Meillä on lakiin määritelty, että myyjän pitää pitää hinnat selkeästi näkyvillä. Tämä onkin hyvä asia, sillä mikään ei itseäni ärsytä enempää kuin yrittää arvata mitä joku tuote kaupassa maksaa. Toisaalta tämä johtaa asiakkaan puolelta helposti täydelliseen passiivisuuteen hintojen suhteen. Myyjä ei myöskään saa palautetta siitä, onko tuote liian kallis vai eikö sitä muuten vaan kukaan halua ostaa.

  6. Piparminttu: kieltämättä nuo vuokraa pöytä-myyntipaikat ovat hilanneet hintoja vielä ylemmäksi. Kaikenlaisia vanhoja meikkejä ja hajonnutta pikkukrääsää kaupitellaan omituisen suurilla hinnoilla.

    Sami: ehkä minun pitää kirjoittaa ihan oma teksti tästä tinkimisestä, itsekään kun en ole siinä touhussa kauhean hyvä!

  7. Minä olen aina pitänyt kirpputoreja ensisijaisesti ajanvietteenä ja hyvänä keinona päästä tavaroista eroon.

    Jaetaan pöytä parin tutun kanssa ja laitetaan heti alkuun suht matalat hinnat. Jos joku nyplää kauan jotain tuotetta, niin sitten vaan hintaa vielä alemmas – ja kaupan päälle jokin pikku turhake.

    Mutta ilmeisesti yhä useampi haluaa tehdä sillä rahaa ja kuka ties hankkia elantosakin.

    Ehkä tinkaamisen sallivien pitäisi laittaa pöydän reunaan oranssi nauha sen merkiksi, että täältä saa kamaa halvalla. 🙂

  8. Pirkan ideahan olisi hyvä! Eipähän sitten erehtyisi turhaan tinkaamaan vastahakoisen myyjän kanssa 🙂

    Onneksi kuitenkin suuri osa myyjistä on Pirkan kaltaisia, eli ovat tulleet paikalle nimenomaan päästäkseen eroon tavarasta eivätkä tekemään suurta bisnestä. Ostajana tietysti aika pian havaitsee, millainen myyjä on kyseessä, ja pystyy sitten tinkimisenkin hoitamaan sen mukaan.