Kulutusjuhla

Suuntaako seniori lähikauppaan vai jättimarkettiin

Taloussanomissa (5.8.) Geneven kirjeenvaihtaja Kirsi Hyytiäinen kirjoitti, kuinka Sveitsin yli kuusikymppisten määrä karvaa kohisten ja miten se vaikuttaa kauppojen markkinaosuuksiin ja valikoimiin.

Sveitsissä julkaistussa tutkimuksessa korostetaan kaupan sijainnin merkitystä lähitulevaisuudessa ostospaikkaa valittaessa. Hyytiäisen mukaan sveitsiläiset tekevät ostokset pääosin pikkuputiikeissa, jättiostoskeskuksissa käyvät lähinnä perheet. Kun senioreiden määrä kasvaa, niin lähikauppojen asema paranee.

Myös seniori-ikään ehtinyt Johannes Koroma kirjoittaa Keskon sidosryhmälehdessä Kaupantekijässä (s. 27) omista valintakriteereistään.

Koroman asenne käy ilmi seuraavasta: ”Toivoimme löytävämme kaupan, jossa kauppias on kiinnostunut yksittäisestä asiakkaasta, palvelutiskillä on vakiintunutta väkieä eikä vain kokemattomia nuoria. Silti kaupan oli pystyttävä tarjoamaan riittävä valikoima, sillä yhdellä kävelykierroksella olisi kaikki olennainen saatava.”

Koromallekin sijainti on tärkeä, mutta ei suinkaan niin, että kaupan olisi välttämättä oltava lähellä. Autoileva kruunuhakalainen suuntaa sujuvasti ostoksille muualle:
”Helppo pysäköinti korvaa pitemmänkin ajomatkan. Lisäpisteitä sai siitä, että ostoskärryt voi helposti tuoda auton viereen.”

Koroma painottaa myös pysyvää asiakassuhdetta, johon liittyy kauppiaan tunteminen ja hänen henkilökohtaisen otteensa näkymisen. Tähän ainoastaan Kruunuhaan K-Extra on arvion mukaan pystynyt. (Koroman tekstin julkaisupaikka oli siis Keskon lehti, joten ei ihme, että hän korosti kauppiaan tuntemista. Jos lehdykkä olisi S-ryhmän, niin ehkä sitten sävykin olisi toinen.)

Jos Suomen senioreista tulee Koroman kaltaisia, niin he siis ajelevat autolla kauppaan kauemmaksi, paitsi silloin, kun halutaan jututtaa kauppiasta.

Veikkaisin, että moni kruunuhakalainen vanhus (tai nuorempikaan) ei tätä valinnanvapautta saa, vaan he asioivat ”olosuhteiden pakosta” siinä lähikaupassa, joten toivottavasti Koroman mielipiteitä ei liikaa kuunnella jossakin kauppojen johtoportaissa.

Pakko kommentoida vielä sitäkin, että oman näkemykseni mukaan ”kokematon nuori” voi olla ihan yhtä hyvä tai huono työssään kuin ”kokenut kassahenkilö”.

2 Comments

  1. Minä asuin Kruununhaassa neljä vuotta ja sinä aikana Pikkolo muuttui K-Extraksi ja kauppias vaihtui ainakin kahteen kertaan. Kaupan valikoima ja henkilökunta vaihteli kauppiasvaihdosten myötä ja välillä samankin kauppiaan aikana, eli kunnollista jatkuvuutta kaupanpidossa ei tuntunut olevan – siinä mielessä tuo ”pysyvästä asiakassuhteesta” puhuminen tuntuu hiukan kummalliselta.

    K-Extra on/oli myös kalliimpi kuin lähiseudun isommat ruokakaupat ja erityisen paljon kalliimpi kuin viereinen Siwa, jonka valikoima tosin oli valitettavan huono.

    K-Extran palvelutiskillä myydään vain eineksiä, joten irtomyynnistä lihaa tai kalaa haluavan on joka tapauksessa pakko mennä muualle. Kunnollisia lihatiskejä on nykyään surullisen harvassa muutenkin.

  2. Minulla ei tietysti ole aavistustakaan, mihin Koroman mielipiteet pohjautuvat. Tekstistään päätellen hän on varsin äskettäin muuttanut Krunikkaan.

    Pienimmät lähikaupat ovat usein hinnakkaita. Helsingissä Alepa on mielestäni siinä mielessä onnistunut konsepti, että tietyt perusjutut löytää jokaisesta Alepasta, eikä hinnatkaan tunnu mitenkään erityisen kalliilta. Kun on yhdessä Alepassa oppinut asioimaan, niin helpompaa on muissakin.

    Lihatiskit ovat kyllä harvassa, mutta täytyy myöntää, että aika harvoin niitä edes hyödynnän, vaikka se kaupasta löytyisi. Irtokala ja -liha kuuluvat osaltani lähinnä viikonloppujen kokkailuun, ja sitten on aikaa suunnistaa kauppahalliinkin.