Kulutusjuhla

Testitulokset harmittavat häviäjiä

Keskiviikon Taloussanomissa (s. 13-15) oli juttua lehtien tekemistä tuotetestauksista ja niiden vaikutuksesta tuotteiden myyntiin. Jutussa pari valmistajaa nurisi, että heidän tuotteitaan on testattu enemmän tai vähemmän väärin Tekniikan Maailmassa, Kuluttaja-lehdessä tai vastaavissa julkaisuissa, ja kun tuote on rankattu huonoimmaksi, on sillä ollut melkoinen vaikutus myyntiin.

Näiden firmojen edustajien mukaan testit on tehty ammattitaidottomasti tai tuote on ollut vanhaa mallistoa.

Aika surkeaa valittelua, sillä testit ovat kuitenkin kaikille samat, ja oletettavasti jokaisella on esimerkiksi mahdollisuus toimittaa testattavaksi se viimeisin malli.
Tosin itsekin olen joskus moittinut Kuluttaja-lehden matkapuhelintestiä siitä, että testatut kännykät olivat esim. aivan eri hintaryhmistä: tietysti sadan euron puhelimen ominaisuudet ovat jotain toista kuin kolme kertaa kalliimman.

BSH Kodinkoneliikkeiden tuotteet ovat jutun mukaan pärjänneet parissa Kuluttaja-lehden testissä hyvin, ja markkinointipäällikkö toteaa testivoiton olevan hyvä myyntiargumentti. Testituloksen merkityksen hän näkee suurimmaksi pienissä laitteissa, joissa keskinäiset erot ovat pieniä, kuten kahvinkeittimet ja imurit.

Itselleni testit ovat hyvää pohjamateriaalia hankintaan, ja tietyissä tilanteissa varmasti vaikuttavat ostopäätökseen. Toisaalta olen ostanut esimerkiksi mikroaaltouunin ihan vain siksi, että se oli ainoa, joka oli väriltään keltainen.

4 Comments

  1. Suomalainen ostaa joko testivoittajan tai sitten halvimman.

  2. Luulisin, että tämä on edes hieman muuttumassa. Ainakin yhä useampi tuntuu arvostavan esimerkiksi keittiön pienkoneissa ulkonäköä (kuten minäkin). Mutta onhan se testivoitto sellainen seikka, jolla voi hankinnan perustella itselleen.

    Ja ilmeisesti viihde-elektroniikkaankin ollaan valmiita laittamaan rahaa aiempaa enemmän. Veikkaan, että euroaika on aiheuttanut sen, että jos jokin on kympin kalliimpi, niin summa ei tunnukaan kovin suurelta.

  3. Sain ensimmäisen astianpesukoneeni kolmikymmenvuotislahjaksi. Menimme siihen yhteen savonlinnalaiseen kauppaan, josta Gorban työpaikka sai alennuksia. Valinta oli tehtävä kolmen keskihintaisen vempaimen välillä. Myyjä ei osannut esittää mitään argumentia, jonka perusteella olisi suositellut jotakin kolmesta vaihtoehdosta muita tomerammin (tässä vaiheessa olisin häipynyt ja sanonut vielä miettiväni asiaa, jollei se nyt olisi ollut juuri se kauppa, josta kone oli hankittava).

    Minä sitten valitsin ulkonäön perusteella. Oli se kone ylivertaisessti kaunein, mutta hirveän huonot korit siinä oli: syvät lautaset eivät millään mahtuneet liian pitkien ja pystyjen piikkien väliin.

    Testejä en edelleenkään lue. Olen kehittnyt sellaisen kokemusperäisen näkemyksen, että ensimmmäinen vehje laatuaan on hutiostos, jonka avulla oppii, mitä ominaisuuksia itse arvostaa. Huushollin toinen pesukone, pölynimuri, mikro, tietokone yms. on jo aina paljon paremmalla ammattitaidolla valittu kuin se ensimmäinen. Hienointa tietysti, jos toimiva vehje vielä olisi kaunis katsella (siksi Mac! Vielä kun ne pääsisivät eroon näistä vioista; viikko sitten hain kannettavani takuuhuolllosta, jossa siihen vaihdettiin logiikka, nyt ei akku lataannu kuin satunnaisesti.)

  4. Äiti: Tuo kyllä pitää hyvin paikkansa, että ensimmäisen laitteen kanssa vasta testataan, mitä oikeasti tarvitsee ja haluaa. Nyt esimerkiksi vaihtaisin heti mikroni sellaiseen, josta sen kauhean ajanloppupiippauksen saisi pois.