Kulutusjuhla

Lähituotteet ovat myös järki- ja tunnevalinta

Megapolis 2022 -tapahtumassa viikko sitten Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Risto Penttilä mainitsi kulutuksensa TOP 3:ssa kirkkonummelaisen Jonten kyläkaupan perunat. Hän kehui, miten pienen kaupan pitäjä ottaa huomioon asiakkaansa, ja myös asiakkaat haluavat ostaa kaupasta lähellä tuotettuja elintarvikkeita, kuten niitä perunoita.

Minun kulutukseni kärkeen on noussut myös lähellä tehty, eli Avikaisen leipomon tuotteet. Olen leipomossa piipahdellut Kalliossa asumiseni ajan, mutta nyt muutettuani Torkkelinmäelle, muutaman kymmenen metrin päähän leipomosta, olen omaksunut leipomon oleelliseksi osaksi arkeani. Toki minulla on myös mahdollisuus asioida myymälässä päiväsaikaan eli ennen sen sulkeutumista klo 17.

Erityisen ihastunut olen tällä hetkellä ruislimppuun (iso sellainen maksaa 1,80 euroa). Välillä ostan myös jotain vaaleaa leipää tai kenties hillosarven, vaniljamunkin tai palasen mustikkapiirakkaa.

Tämän perheyrityksen tiskin takana häärää yleensä kahdeksankymppinen Elvi. Kyllä leivän ostamisessakin on aivan eri fiilis, kun mummo kääräisee lämpimän limpun paperiin ja toivottelee sitten hyvät päivänjatkot.

Avikaisen leipomosta oli taannoin juttua myös Hesarissa (maksullinen juttu): seuraavana päivänä myymälän hyllyt kumisivat tyhjyyttään ja Elvi kommentoi, että Hesarin syytä se oli. Mutta tokihan tämä pieni leipomo ja myymälä on melkeinpä nähtävyys itsessään, joten käytän siellä myös vieraitani aistimassa tunnelmaa.

Hyvää, edullista ja lähellä: mikäs sen mainiompaa!

7 Comments

  1. Minä käyn aina silloin tällöin Kanniston leipomon myymälässä Kankurinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa. Sieltä saa erityisen hyvää luomu-ciabattaa ja myös vadelmaviinerit ovat makoisia. Voisi siellä varmaan käydä useamminkin, vaikka matkaa kotoa tuleekin puolisen kilometriä suuntaansa.

  2. Minulle on selvä eettinen valinta ostaa mahdollisimman paljon ulkomaisia tuotteita.
    Jokainen ulkomaille menevä ruokasentti on poissa suomalaisen kepulin ulottuvilta.

  3. Itsekin kävin Punavuoressa töissä ollessa Kanniston leipomonmyymälässä jonkin verran, leipomotuotteiden lisäksi myös sen vuoksi että ainakin ennen Bulevardin S-Marketin avaamista tuo oli lähitienoilla ainoa paikka josta sai Laitilan Wirvoitusjuomia.

  4. Kiinnitin itse huomiota Jonten kaupan mainiossa esimerkissä myös siihen, että Jonten kauppa myös kuului johonkin ketjuun, mikä vastusti paikallisten perunoiden tuomista valikoimaan. Käsittääkseni ketjun edustajien mielestä potut olisi pitänyt ostaa ketjun kautta kuten ennenkin. Tässä on kysymys osin siitä, että ketju saa rahaa kaikesta ketjun kautta kulkevasta, joten mahdollisesti kauppiaita pyritään estämään käyttämästä vaihtoehtoisia kanavia, vaikka niillä olisi myönteisiä vaikutuksia paikallisuuden ja ekologisuuden kannalta, tai vaikka asiakkaat nimenomaan näitä paikallisia tuotteita toivoisivat.

  5. Kirjoitin liian varmaan sävyyn Jonten perunoista. Perustin kommenttini käsitykseeni epäsuhtaisten sopimuskumppanien sopimisesta yleensä, sekä siihen, että Jonten kauppa olisi satunnaisotantainen esimerkki. Jos jollain on tietoa kauppiaan mahdollisuuksista myydä paikallisia tuotteita, niin mielellään siitä lukisi.

  6. Niko: Pitääpä joskus poiketa silläkin suunnalla!

    Petja: Pöh, eipäs nyt sotketa puoluepolitiikkaa tähän pikkuleipomokehumiseen!

    Soopeli: Hyvä muistutus tuosta Jonten kaupasta. Käsittääkseni nämä ketjumyymälälöiden vaatimukset vaihtelevat, mutta ainakin nykyisin vissiinkin yhä enemmän tuetaan myös jonkinasteista paikallista valikoimaa. Ovat ne keskusliikkeetkin tajunneet, että se on myynnin kannalta fiksua toimintaa.

  7. Mutta minulla on epäilys, että pikkuleipomot eivät kerro mistä jauhot ovat peräisin.