Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'Kulutus – nyt!' merkittyjä kirjoituksia

Kaaleja ja muita isoja kasviksia myös puolikkaina

monday 10. augustta 2009 klo 22.22 kirjoittajana Mari Koo

Kaupassa joku naisasiakas pyysi hedelmä- ja vihannesosaston myyjää puolittamaan keräkaalin, jotta se olisi sopivamman kokoinen omiin tarpeisiin.

Olisipa mukavaa, jos niitä kaaleja ja muita isokokoisia hevi-osaston tuotteita olisi puolitettu jo valmiiksi huomattavasti useammin. Myynnissä olleet kaalit olivat pääsääntöisesti varmaan parikiloisia: itselleni valitsin pienimmän eli noin kilon painavan. Kahden kilon kaali ei mahtuisi edes jääkaappiini ilman halkaisua, ja siinä yksinkertaisesti olisi liikaa minun sinkkutalouteni tarpeisiin.

Monet muutkin kaalit ovat toisinaan niin isoja, että ne jättää ostamatta siinä pelossa, ettei ehdi käyttää koko kaalia ennen kuin se jo menee huonoksi. Joskus riittäisi myös esimerkiksi pienempi kurkku eli keskeltä leikattu. Tähän aikaan vuodesta saa onneksi avomaankurkkuja, jotka ovat jo valmiiksi näppäriä kooltaan.

Tietysti halkominen tuo pientä lisätyötä kauppoihin, mutta sen verran palvelua kai voisi odottaa ilman, että pitää erikseen pyytää myyjää halkomaan kasviksia tai juureksia.

Be Sociable, Share!

FiveFingerseissä on kiva tassutella

friday 7. augustta 2009 klo 9.15 kirjoittajana Mari Koo

FF-jalatOstin kuukausi sitten paljasjaloinkävelyä imitoiviksi tarkoitetut FiveFingersit (malli Sprint). Olin jo pidempään pohtinut hankintaa, sillä ajatus mahdollisimman luonnollisesta askelluksesta viehätti. Hinta eli n. 90 euroa oli kuitenkin hillinnyt ostohaluja (ostopaikka 4 Runners; lista jälleenmyyjistä).

Hankin varvasjalkineet erityisesti arkista kuljeskelua ajatellen. Siinä ne ovat täyttäneet toiveeni, sillä nyt voin tassutella pitkin katuja ja puistoja kepeästi. Pohjamateriaalin läpi eivät pääse lasinsirut, pienet oksat yms, eikä se kulu asfaltilta kulkemisesta. Jalat tuntuvat saavan jumppaa ja vahvistusta, eikä mitään hiertymiä tms. ole ollut lainkaan.

Kivointa kävely on tietysti pehmeillä alustoilla. Voisin kuvitella tekeväni esimerkiksi pidemmänkin kävelyn maastossa FiveFingerseissä vallan mainiosti, kun kerran arkinen kaupunkiastelu sujuu niin hyvin.

Olen pessyt FiveFingersit kerran. Ne siis voi heittää pesukoneeseen. Kuivuminen kestää kuitenkin useita tunteja.

Muita testaamiani käyttökohteita:

Kesämelonnassa toimivat

Pohja on ohut ja pitävä (eli esim. rantautuessa suojaa jalkoja ja auttaa pysymään pystyssä liukkailla kivillä), materiaali kestää kastumisen ja minun hankkimani malli pysyy hyvin jalassa uidessakin, joten kesämelonnassa nämä toimivat hyvin. Melonnassa korostui mielestäni jalkineen istuvuus: koska jalkani ovat hieman erikokoiset, niin toisen tossun kantapäähän jäi hieman tyhjää ja melkein tuntui, että sen vuoksi jalkine voisi hiertää. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Oikeissa melontajalkineissa käytetään vesilajeihin sopivaa neopreenia, ja FiveFingersien mallistoissa on nimenomaan sitä sisältävät, suojaavammat mallit. Eli aktiivinen kiipeilijä, meloja, surffari tai veneilijä voisi koettaa niitä.

Maastojuoksu vaatii totuttelua, mutta tuntuma on peruslenkkaria parempi

Olen ehtinyt hölkätä vasta yhden lyhyen lenkin maastossa, mutta melko mukavalta tuntui. Käytän normaalisti peruslenkkareita, enkä niistä luopuisi ainakaan toistaiseksi asfalttijuoksussa: FiveFingerseissähän ei ole yhtään esim. pehmustetta, joten jalat tuntuvat joutuvan aika rankalle kovalla alustalla. Kangasmaastossa kevyt hölkkä oli kuitenkin ilmeisesti myös jaloilleni mukavaa vaihtelua, ja jälleen ote maastoon tuntui paljon pitävämmältä ja paremmalta kuin lenkkareilla. Tietysti jalan alle osuneet isommat juuret yms. tuntuivat epämukavammin kuin lenkkareiden pohjien läpi.

Pyöräilyyn vain lyhyille matkoille

Fillaroidessa kannattaisi olla suhteellisen kovat pohjat, joten löysät varvasjalkineet eivät oikein tähän lajiin sovi. Itse en FiveFingerseissä polkisi pitkiä lenkkejä, mutta arjen muutamien kilometrien liikkumiset sujuvat. FiveFingersit eivät myöskään esim. suojaa varpaita kovinkaan hyvin, jos vauhdissa joutuisi laittamaan jalkaa maahan.

Sisäkäytössä varpaat hikoavat

Joku tuttu pohti, olisivatko FiveFingersit sopivat työjalkineet. Sisätiloissa materiaali on mielestäni turhan hiostavaa varpaille ja niiden väleille, joten en itse niitä käyttäisi. Jos työhön liittyy vaara, että varpaille voisi tipahtaa jotain, niin silloin tossut eivät juuri suojaa.
Kotimaiset Feelmaxit voisivat sisäkäytössä olla mukavammat paljasjalkailukengät, tosin niidenkin ongelma taitaa olla joidenkin mielestä hiostavuus. (Feelmaxien pohjamateriaali ei ole yhtä kestävää kuin FiveFingerseissä, joten siksi oma valintani kallistui asfalttikestävyyslupaukseen ja kalliimpaan tuotteeseen).

Kannattiko ostos?

Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen: kävelyfiilis vaan on niin kiva. Jalkineet olivat kalliit, mutta tFF-pohjaoivottavasti voin tassutella näillä pitkään, joilloin pitkä käyttöikä tekisi hinta-laatu -suhteesta mainion: toistaiseksi tossuissa ei näy kulumisen merkkejä eli kuvassa tossujen tila tällä hetkellä.

Omissa jaloissani on vain lievää ylipronaatiota eli ei muuta “vikaa”. Ongelmatapausten kannattaa varmaan harkita käyttöä, vaikka paljasjalkailua suositellaankin monii jalkavaivoihin. Myös tavisjaloille suositellaan asteittaista totuttelua jalkineisiin.

Aluksi jalkineiden pukeminen tuntuu vähän hankalalta, mutta ajan myötä varpaat löytävät paikalleen yhä paremmin. Hikisiin tai kosteisiin jalkoihin asettelu on vaikeampaa.En itse tykkää varvassukista, joten olen ollut vähän yllättynyt, miten hyvin viihdyin tossuissa.

Ehdottomasti tossut kannattaa sovittaa ennen ostamista, jotta saa varmasti oikean koon. Jos jalat ovat kovin eripariset, niin tilanne on tietysti hankalampi. Olen kuullut, että pottuvarpaisille kavereille nämä eivät ole mahtuneet tai muut jalan erikoisuudet ovat estäneet käytön.

Jalkineita löytyy eri väreissä, joka on tietysti plussaa.

FiveFingersien käyttö herättää kysymyksiä paitsi tutuissa, niin myös tuntemattomissa. Kommentteihin siis pitää valmistautua vastaamaan. Ja ymmärrän hyvin, että monen mielestä jalkineet ovat sen näköiset, etteivät niillä halua julkisesti kulkea tai kokevat, etteivät ne sovi omaan tyyliin. Omaan tyyliini ja Helsingissä arkiliikuskeluun jalkineet kyllä käyvät, myös hameen kanssa.

Muualla aiheesta:

Kunnon blogi: Five Fingers (testaajien mietteitä jalkineista)

Realistisen optimistin juttuja: Feelmax-kengät (heinäkuussa hankitut paljasjalkailukengät ovat täyttäneet odotukset)

Wired: To run better, start by ditching your Nikes (englanninkielellä paljasjalkailun hyödyistä)

Be Sociable, Share!

Tienvarren itsepalvelukojusta herneitä ja perunaa

monday 20. julyta 2009 klo 9.01 kirjoittajana Mari Koo

Pyöräilin viikonloppuna Helsingistä Inkooseen ja takaisin. Matkan varrelle Kuninkaantiellä Degerbyssä osui tienvarressa seissyt itsepalvelukoju, josta sai ostaa perunoita ja herneitä.

Pysähdyin jo pelkästään kannatuksen vuoksi ostamaan litran herneitä kahdella eurolla (vertailun vuoksi: Inkoon keskustassa herneitä myytiin 3 e/litra). Herneet siis mitattiin itse pussiin kojussa olleella litran mitalla ja tasaraha sujautettiin lukittuun lippaaseen.

Vastaavia kojuja on ilmeisesti rannikkoseudulla enemmänkin.

myyntikoju1

img_4075

Be Sociable, Share!

Kesä lisää käteisen tarvetta

tuesday 30. juneta 2009 klo 15.11 kirjoittajana Mari Koo

Viimeisten viikkojen aikana olen opetellut taas pitämään mukanani kolikoita ja seteleitä. Kesäkahvilat, toriostokset, tapahtumien myyntikojut, kirpputorit ja muut kesään liittyvät tilaisuudet vaativat nimenomaan käteistä, sillä korttimaksumahdollisuutta ei näissä tilanteissa tunneta.

Yleensä nosta automaatista kahdenkympin setelin, ja kun se on käytetty, niin käteistä ei ole. Sitten iskee halu ostaa munkkikahvit, mutta ei olekaan enää kuin euro jäljellä. Erittäin harmillista, mutta minkäs teet, kun kesätapahtumassa ei kortit vingu.

Eräs kavereistani on nyt olosuhteiden vuoksi elellyt pelkällä käteisellä. Hänen mukaansa rahankäyttöön pysyy parempi tuntuma, kun kaiken maksaa “oikealla rahalla”.

Lienee näinkin, mutta itse en vain taitaisi ihan noin vain luopua pankkikorttien kätevyydestä. Suurten käteissummien kuljettaminen mukana tuntuu myös melkein pelottavalta, kun setelithän voisivat kadota tai ne voitaisiin varastaa. Tietysti kortillekin niin voi käydä, mutta silloin ei välttämättä menetä mitään.

Be Sociable, Share!

Kulutusjuhla pyörähtää kesän viettoon

thursday 18. juneta 2009 klo 7.18 kirjoittajana Mari Koo

Kulutusjuhla-blogi viettää kesällä hiljaisempia aikoja, kuten tietysti tuntuu tekevän suuri osa Suomesta. Mutta toki kesälläkin kulutetaan: ostin eilen kirpputoriltani ruotsalaiset hippikukkapuukengät, valmistaja Am-Toffeln (yrityksen puukengatnettisivut ovat erittäin epäinformatiiviset).

Käytän puukenkiä aktiivisesti, sillä helppo vetää nopeasti jalkaan, kun on tarve loikkia takapihalle, ja tarve ilmenee useita kertoja päivässä kissan ulkoilutuksen vuoksi. Noin kymmenen vuotta sitten ostamistani halpispuukengistäni on haljennut pohja, joten ajattelin, että kun sopivat sattuivat kohdalle, niin ostetaan pois. Toivottavasti näillä kopsuttelee kesäisin pidempään kuin kymmenen vuotta. Maksoin käyttämättömistä ja uudenveroisista kengistä 7 euroa.

Juhannuksen aikaan kulutus tapahtuu Turun suunnalla. Pyöräilemme siellä teltat mukanamme saaristoreittiä, mukana mm. veljeni Eko-Matti. Kenties siis Kulutusjuhlastakin saadaan vielä lukea vinkkejä muille, jotka samaa reissua suunnittelevat.

Näillä näkymin itse jatkan lomailua vielä juhannuksen jälkeenkin pyörän selässä eli en ole ihan heti blogeja päivittämässä.

Kukkaista ja leppoisaa juhannusta ja kesäaikaa kaikille Kulutusjuhlan lukijoille ja yhdistyksen jäsenille!

Be Sociable, Share!

Creme brulee ei maistu siiderijuomana

monday 1. juneta 2009 klo 8.06 kirjoittajana Mari Koo

Kaupassa sattui silmiin Cider Spring Creme brulee -siiderijuoma (0,33 l, 1,05 e + tölkkipantti). Koska maku kuulosti niin oudolta (makea, kermainen jälkiruoka muokattuna alkoholittomaksi nesteeksi), niin testiryhmämme päätti ottaa riskin ja maistaa.

Cider Spring Creme Brulee -juoma on alkoholiton, keinomakeutettu ja ylimakea litku
Yksi tölkillinen oli tarpeeksi neljän hengen seurueelle. Alkoholiton, keinomakeutusaineilla tehostettu, käytännössä kaloriton juoma ei löytänyt joukostamme kannattajaa.

Tosin emme muutenkaan ole makusiidereiden ystäviä, joten olimme toki väärää kohderyhmää. Litku oli ylimakeaa, ja jos ei olisi tiennyt, mitä makua juomassa on tarkoitus olla, niin ei sitä olisi arvannut.

Mutta pisteet tietysti FinnSpringille uskaliaasta makuyritelmästä. Saman tuotesarjan Apple Pie -juomaa emme maistaneet.

Ainesosat: Lähdevesi, hiilidioksidi, sitruunahappo, makeutusaineet E950, E951,
elintarvikeväri E150d, säilöntäaine E202, aromit.

Be Sociable, Share!

Kulutettu vuosi 2008

friday 2. januaryta 2009 klo 12.14 kirjoittajana Mari Koo

Oman talouteni kannalta vuodesta 2008 jää mieleen erityisesti menojeni vähyys. Tulot eivät siis olleet kovin suuret, mutta eipä olleet menotkaan. Tämän ansiosta pystyin viettämään sopivasti joutilasta elämää, eli tekemään töitä osa-aikaismeiningillä (oman toiminimen alla). Minkäänlaista lainaa en tänäkään vuonna ottanut.

Yksittäisenä tuotteena esiin nousi palasaippua. Tämä johtui osittain ystävän innostuksesta aiheeseen, jonka vuoksi käsintehdyistä saippuoista keskusteltiin ahkerasti. Ei enää muovitörppönestesaippuoita minulle, vaan kivoja palasaippuoita ja -shampoita, kiitos!

Kyseessä oli ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka vietin ostamatta lihaa. Saatoin siis syödä lihaa, jos sitä eteen tuotiin, mutta en ostanut lihatuotteita itse. Tämän vuoksi olen entistä paremmin tutustunut erilaisiin kasvisresepteihin ja mm. ekokauppojen valikoimiin myös elintarvikkeiden suhteen.

Paikallisia baareja, kahviloita ja ravintoloita olen tukenut sekä syömällä että juomalla kodin ulkopuolella yleensä useamman kerran viikossa lounaan, iltapäiväkahvien tai iltakaljojen merkeissä. Jonkin verran kävin erilaisissa kulttuuririennoissa eli mm. bändien keikoilla, mutta tätäkin voisi harrastaa alkaneena vuonna enemmän.

Kampaajalla olen käynyt parin kuukauden välein leikkauttamassa ja värjäämässä päätäni. Tänä vuonna voisin panostaa vielä lisää itseni hemmotteluun mm. kauneushoitoloissa.

En tehnyt yhtään pidempää ulkomaanmatkaa, vaan kävin ainoastaan Tallinnassa. Vuoden paras reissu oli kolmen päivän pyöräily täällä Uudellamaalla, eikä sekään vienyt kovin suuria summia rahaa. Polkupyörän huolto ja muut urheiluun liittyvät hankinnat verottivat kukkaroa jonkin verran.

Pystyin hillitsemään myös esimerkiksi haluni ostaa kenkiä. Tosin muutaman parin hankin kirpputorilta. Vaateshoppailua vähentää mielestäni sekin, että nykyisin kuljen varsin harvoin vaatekauppojen ohi ja läpi verrattuna parin vuoden takaiseen tilanteeseen. Hyvä niin, sillä vaatekaappi pursuilee jo muutenkin.

Vuoden yksittäisenä hankintana nousee esiin ukulele (n. 65 euroa). Se toi loppuvuoteen yllättävää säpinää ja paljon puhetta kavereiden kesken.

Tänä vuonna menoni tulevat kasvamaan merkittävästi kesän koittaessa, kun asumiskuluni nousevat. Myös taantuman vaikutukset voivat tietysti näkyä omassa työtilanteessa. Onneksi näihin on voinut varautua pistämällä rahaa sivuun sen kuuluisan “pahan päivän” varalle.

Be Sociable, Share!

Puhetta köyhyydestä

wednesday 15. octoberta 2008 klo 11.43 kirjoittajana Mari Koo

Tänään on Blog Action Day, jossa tänä vuonna on teemana köyhyys. Kulutusjuhlassa on aiheesta aiemmin kirjoitettu mm. otsikoilla Köyhyyys on suhteellista, Köyhänä modernissa yhteiskunnassamme ja Köyhä tienaa alle tonnin kuussa.

Täällä Helsingin Kalliossa asuessa suomalaisten köyhyyden näkee esimerkiksi leipäjonoissa. Sellainen oli tänäkin aamuna Helsinginkadulla, kun kävelin ohi. Pitäisikö nämä ruuanjakelupisteet siirtää esimerkiksi eduskuntatalon ja Sanomatalon läheisyyteen, kuten Jukka Vuorio ehdottaa, jotta ne näkysivät ja jotain muutostakin tapahtuisi?

Maailmanlaajuinen köyhyys on tietysti iso ongelma. pni mainitsee tänään Kiva.orgin, jonka kautta itsekin olen ryhtynyt lainaamaan rahaa pienyrittäjille jonnekin tuonne kauas. 25 dollarin laina on omasta kukkarosta pieni juttu, mutta se voi poikia paljon hyvää monelle.

Ja sen lahjoituksen voi tehdä myös niin, että antaa sen lahjaksi toiselle: Moision Teppo kertoi taannoin saaneensa Kiva-mikrolainalahjakortin kiitokseksi bloginsa lukijalta.

Be Sociable, Share!

Reelight tuo kätevän valon kaupunkipyörään

thursday 31. julyta 2008 klo 9.09 kirjoittajana Mari Koo

Vuosi sitten Tanskassa ihmettelin polkupyörien keskiöissä näkyneitä etu- ja takahuomiovaloja, jotka näyttivät toimivan ilman mitään ilman erillistä virtalähdettä tai dynamoa. Halusin tietää valosta enemmän ja tietysti menin kööpenhaminalaiseen pyöräilyliikkeeseen kyselemään.

Kävi ilmi, että kyseessä olivat Reelight-tuotemerkin valot, jotka todellakin saavat virtansa pyörän liikkeestä magneettien avulla. Ostin pakkauksen, jonka valot olivat vilkkuvaa mallia.

Asentaminen vaatii jonkin verran työtä ja tarkkuutta, mutta onnistuu ilman aivan mahdotonta vääntämistä.

Loppuvuodesta minulta kuitenkin varastettiin koko etupyörä (pikalukitusten haittoja), joten sinne meni myös ensimmäinen etuvalo. Ostin sitten Helsingin Fillarikellarista uuden pakkauksen noin 40 euron hintaan. Tällä kertaa etuvalo oli jatkuvasti palava eikä siis vilkkuva, kuten ensimmäinen valoni.

Ja kuvassa siis kyseinen etuvalo pyörääni asennettuna: pinnoissa kiinni oleva musta mötikkä on se joku magneettijutska. Paremmin näitä asioita ymmärtävät voivat varmaan selittää paremmin!

Nyt, kun illat jälleen pimenevät, valojen hyödyt pääsevät esiin. Se on aina mukana, ei vaadi akkuparistoja ja niiden lataamista, kestää käytössä todennäköisesti vuosia eikä valoa voi varastaa, ellei vie koko pyörää.

Toki hankintahinta voi kirpaista, mutta säästöä syntyy, kun ei tarvitse paristoja tms. eikä kukaan voi viedä valoa sillä välin, kun pysähtyy käymään kaupassa. Minulta nimittäin on aiemmin viety ainakin pari tavallista valoa Helsingissä, kun olen ne unohtanut pyörään kiinni. Aikaisempien valojen kanssa myös akkuparistojen lataus meinasi unohtua, ja nyt ei siitäkään tarvitse huolehtia.

Reelight ei varsinaisesti valaise, joten pimeille poluille sitä ei voi suositella. Sen sijaan kaupungissa, jossa katuvalot loimottavat, valot edessä ja takana tuovat riittävästi tarpeellista näkyvyyttä, jota muut tielläliikkujat arvostavat ja joka tuo turvallisuutta pyöräilyyn.

Valo tuottaa pientä hankausta, josta tehofillaroija ei ehkä tykkää. Mitenkään merkittävästi tämä ei mielestäni kuitenkaan tunnu, saati haittaa matkantekoa valoisankaan aikaan.

Lisää Reelightista (ja googlaamalla tietty vielä enemmän):

HS.fi: Valo on syyspyöräilijän paras henkivakuutus (3.10.2007)

Reelight ST 150, Korson pyörähuolto, 39 euroa

Be Sociable, Share!

Passikuva-automaatti toimi yllättävän hyvin

monday 21. julyta 2008 klo 15.13 kirjoittajana Mari Koo

Viime viikolla tuli tarve saada passikuva, ja tietysti varsin nopealla aikataululla. Koska olin Helsingin keskustassa liikkeellä, niin suuntasin passikuva-automaattiin: tunnetustihan passikuvissa näyttää enemmän tai vähemmän kummalliselta joka tapauksessa, joten automaattikuvat kelpaavat minulle varsin hyvin.

Hinta neljälle kuvalle oli kuusi euroa, eli ei se sinällään ihan halpaa huvia ollut. Mutta ilahdutti se, että maksuvälineenä toimi Visa (tai Master Card) kolikkojen lisäksi. Tapanani ei ole juuri pitää käteistä mukana, mutta kortin eli tässä tapauksessa magneettinauhan vinguttaminen onnistui kätevästi.

Automaattien teknologia oli myös muutoin parantunut sitten viime visiitin (josta on kieltämättä vuosia). Neljästä kuvasta sai valita parhaan, josta kaikki neljä kuvaa tulostuivat. Homman olisi ilmeisesti voinut aloittaa myös kokonaan alusta, mutta tyydyin siihen, jossa ilmeeni ei näytä niin typerältä. Ylipäätään käytettävyydeltaan automaatti oli varsin yksinkertainen: parilla nappulalla valittiin halutut toiminnot, eli ei liikaa liikkuvia osia.

Be Sociable, Share!

Reilun kaupan jalkapallo tuo hyvää omaatuntoa peliin

wednesday 9. julyta 2008 klo 11.24 kirjoittajana Mari Koo

Ostin elämäni ensimmäisen jalkapallon. Valinta oli helppo: olin tietoinen reilun kaupan palloista, ja koska Reilun kaupan Tähti sijaitsee lähellä kotiani, niin suuntasin sinne ostamaan pallon.

Minulla ei ollut käsitystä jalkapallojen hinnoista, mutta ajattelin, että kai sitä nyt ainakin kolmekymppiä voi pallosta maksaa. Kyseiseen palloon meni 26 euroa.

Myöhemmin suorittamani hintatarkkailu selvitti, että vastaava, tavallinen jalkapallo maksaa urheiluliikkeessä suunnilleen kympin vähemmän. Olisi varmasti hyvä, jos myös reilun kaupan palloja myytäisiin urheiluliikkeissä: silloin pallo saattaisi lähteä myös sellaisen kuluttajan mukaan, joka ei alunperin olisi juuri näitä palloja lähtenyt ostamaan. Ja samalla ehkä hiukkasen pistäisi ajattelemaan urheilutuotteiden alkuperää.

Hyvää omaatuntoahan näillä hankinnoilla itselleen hankkii: on mukava ajatella, että potkitun pallon tekijä on ehkä saanut vähän paremmat olot ja samalla on tukenut kenties esimerkiksi jonkun pakistanilaisnaisen tilannetta.

Tosin ajatusta tietysti himmentää se seikka, että muu varustus (kengät, housut, paita, sukat…) on todennäköisesti valmistettu oloissa, joiden tasosta minulla ei ole mitään tietoa enkä ostohetkellä ole edes tivannut, että mikä mahtaa olla vaatteen alkuperä.

Lisää tietoa reilun kaupan sivuilta: Hyvä tietää jalkapalloista.

Be Sociable, Share!

Lintsin kertalippu maksaa 6 euroa eli paljon

monday 23. juneta 2008 klo 20.28 kirjoittajana Mari Koo

Tuossa eräänä päivänä käväisin Linnanmäellä hengailemassa hetkisen. Mitään ranneketta ei ollut tarvetta ostaa, mutta seuralainen houkutteli mukaansa vuoristorataan.

Kertalipun hinta järkytti: kuusi euroa yhdestä pyörähdyksestä jossakin laitteessa. Tiesin, ettei se ihan halpaa ole ja ymmärrän toki, että niitä rannekkeita halutaan myydä mieluummin. Mutta eikö nyt pikkuisen voisi kertalippua halventaa meille, jotka saattaisimme käydä Lintsillä viettämässä aikaa silloin tällöin ja innostua jostakin laitteesta?

Tai sitten edes joku kimppalippu, jolla porukka pääsisi vähän edullisemmin yhteen laitteeseen.

Yli 120 senttiä pitkän koko päivän ranneke eli Isohupi maksaa 33 euroa (ennakkoon S-ryhmän toimipisteistä 30 e) ja illan kolmen viimeisen tunnin ranneke, Iltahupi, 24 euroa.

Be Sociable, Share!

Kulutusjuhlijan vuosisummaus

monday 31. decemberta 2007 klo 16.16 kirjoittajana Mari Koo

Kuluttaja-asioiden kannalta vuodelta 2007 nousee mieleeni seuraavat seikat:

– Digitelevisioon ja sen myötä digisovittimiin liittyneet keskustelut ja tv-lupamaksut.

– Tuotteiden turvallisuus mm. maailmanlaajuisesti laajamittaisten liikaa lyijyjä sisältäneiden lelujen vuoksi.

– Tuotantoeläinten kohtelu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset: eettis-ekologiset kysymykset ovat nyt ihan toista kuin “viherpiipertäjien hömpötyksiä”. Tämän myötä esimerkiksi luomuun ja reiluun kauppaan liittyvät asiat ovat olleet pinnalla, samoin kuin hyväntekeväisyyslahjat ja tavaran sijaan elämysten hankkiminen. Energiaan, sen hintaan ja käyttöön liittyvät kysymykset kytkeytyvät tiiviisti ilmastoajatteluun.

– Kuluttajien vaikutusvallasta keskusteleminen: netti tarjoaa yhä useammalle väylän paitsi etsiä tietoa, myös jakaa sitä. Keskustelupalstat ja -ryhmät ovat Suomessa olleet jo pitkään, ja kommentit lentelevät niissä. Suomalaisissa blogeissa käsityö- ja ruokablogien rinnalle ovat nousseet trendi- ja muotiblogien vankka ryhmä, jotka ovat tietysti silkkaa kuluttamista. Facebook ja sen kuluttajuuteen liittyvät seikat (ryhmien perustaminen, markkinointi, joukkojen kerääminen puolesta/vastaan) jne. oli loppuvuonna mediassa paljon esillä.

– Suuret automarketit, pienet kaupat ja aukioloajat ovat päivittäistavarakaupan aluetta. Massiivinen kauppakeskus Ideapark avattiin vuosi sitten joulukuussa, ja automarketteja pukkaa pitin Suomea yhä lisää. Monet (kuten minä) haluavat silti myös pieniä kauppoja oman kodin läheisyyteen. Sunnuntaiaukiolojen lainsäädännöstä väännettiin kättä pitkin vuotta.

– Elintarvikkeiden hinnat lähtivät nousuun maailmanlaajuisesti. Ja tietysti täällä Suomessakin. Hintojen uskotaan jatkavan nousuaan jatkossakin, ja tästä varmasti puhutaan paljon myös vuonna 2008. Tuotantohinnat koskevat myös muita tuotteita: jälleen kohdataan myös eettis-ekologiset seikat.

– Asuntojen hinnoista keskustellaan aina, ja vuoden mittaan esitettiin erilaisia arvailuja siitä, mihin suuntaan hinnat kehittyvät. Hintojen nousu hidastui, ilmeisesti pysähtyikin monin paikoin, ja myyntiajat pidentyivät, mutta mitään massiivisia muutoksia ei nähty.

– “Pieni on kaunista” -ajattelua ja tuunausta on tullut yhä lisää mm. vaateteollisuudessa vastapainona massatuotannolle. Pienet vaatemerkit, kierrätys yms. sopivat tähän päivään.

– Ravintoloissa tupakkalain vaikutukset ja siitä käyty keskustelua puhutti myös. Suomalaiset tuntuvat olevan nykyisin myös valmiimpia panostamaan ulkona syömiseen aikaa ja rahaa, ja perinteisen “yhden ison” lisäksi halutaan vaihtelevia olutvalikoimia, siidereitä jne.

– Viihde-elektroniikka, pelikonsolit ja vastaavat jatkoivat melkoisen menestyksestä kulkuaan, samoin taulutelevisiot, MP3-soittimet, monenlaiset matkapuhelimet ja vastaavat vimpaimet. Näihin liittyen tietysti myös esimerkiksi netin musiikkimyynti on saanut lisäpotkua, ja sillä puolella vuoden tapaus taisi olla se, kun Radiohead pisti levynsä jakoon nettiin asenteella “maksa mitä haluat”. Ylipäätään musabisnes elää murroksessa.

Nämä nyt tulivat näin äkkiseltään mieleeni. Tästä blogista kerrottakoon vielä se, että vuoden mittaan käyntejä oli n. 120 000, näyttökertoja reilut 188 000 ja suosituimmat hakusanat seuraavat: kulutusjuhla, veronpalautus, hamax, pesupähkinät, auto saksasta ja presta venttiili. Kaikenkaikkiaan eri avainsanoja oli yli 16 000, joiden joukossa näkyi niin raskaudenehkäisy kuin yksittäiset tuotteet jäätelöistä crocs-jalkineisiin.

Be Sociable, Share!

Kynttilöiden paloajan ikuisuuskysymyksiä

thursday 27. decemberta 2007 klo 12.01 kirjoittajana Mari Koo

Ostin jouluaattona kaksi ns. Venetsia-kynttilälyhtyä, joiden valmistuttaja oli Hansa Candle. Paloajaksi mainittiin n. 40-50 tuntia. Poltin kynttilöitä kahtena päivänä yhteensä noin 17 tuntia, ja nehän ovat nyt melkein loppuunpalaneet.

Eihän tämä mitään uutta sinällään ole, mutta ärsyttää silti: kyllä ne paloajat saisi pitää paikkansa.

Kynttiöiden laatuerot ovat tietysti muutenkin melkoisia. Tässäkin tapauksessa saan syyttää itseäni, että nappasin vain ne halvat (2 kpl, 2 e) kynttilät enkä ajoissa ostanut vähän arvokkaampia ja sellaisia, jotka olisivat loimottaneet pidempään.

Tyytyväisenä olen poltellut esimerkiksi Puttipajan läpivärjättyjä pöytäkynttilöitä, jotka palavat tasaisesti ja varmasti eivätkä valu miten sattuu.

Be Sociable, Share!

Materialistinen joulu sarjakuvissa

friday 21. decemberta 2007 klo 13.23 kirjoittajana Mari Koo

Kun nyt on jo 15. perättäinen vuosi, kun joulukauppa kasvaa, niin sen kunniaksi piirros Hietalan Ollin Hilloa kansalle! -blogista.

Myös Norpatti pohti sarjakuvassaan kulutushysteriaa.

Be Sociable, Share!

Joululahjalla hyväntekoon

friday 14. decemberta 2007 klo 0.36 kirjoittajana Eko-Matti

Eettiset joululahjat ovat olleet kovin pop jo muutaman vuoden. Kepa on kerännyt listan erilaisista eettisistä ja ekologisista lahjakaupoista. Osa eettisistä nettikaupoista onkin jo tuotteistettu aika pitkälle. Esimerkiksi I-Aid, Suomen pakolaisapu ja Kirkon ulkomaanapu tarjoavat mahdollisuutta lahjoittaa rahaa niiden toimintaan ja saada vastineeksi posti- tai nettikortin, jonka voi lähettää lahjan saajalle. Korteissa kerrotaan lahjan käytöstä, mikä on varsin mukavaa lahjan “saajalle”.
Kuitenkin ylllättävän moni hyvää tekevä järjestö tarjoaa vielä pelkkää lahjoitusmahdollisuutta tai sitten tuotteita, joista osa menee järjestön toimintaan. Osa tuotteista vaikuttaa jopa hieman epäillyttäviltä niiden itsensä eettisyyden ja ekologisuuden kannalta. Esimerkiksi Unicefin lasten lääkärisetti on valmistettu työolojen luvatussa maassa Kiinassa. Punaisella ristillä on myös varsinainen krääsäkauppa kasvomaalauspaketteineen ja dvd:eineen. Postikortteja tuntuu löytyvän lähes jokaisen järjestön kaupasta.

Hauska vaihtoehto on Kassandra ry:n ohjelmakauppa, josta saa monenlaista kansainvälistä ohjelmisto. Oivia lahjoja trendikkäälle maailmanparajantajalle tarjoaa taas Amnestyn verkkokauppa. Aika hienoja paitoja, jotka on tehty luomupuuvillasta ja joiden tekijöiden oikeuksia ei ole poljettu. Mainioita vinkkejä ekologisiin lahjoihin saa myös Luonnonsuojeluliiton listasta.

Onneksi vaihtoehtoja riittää niin lahjanantaja kuin saajankin mieltymysten mukaan. Minun lähipiirini voi valmistautua itselleen sopiviin lahjoihin, jotka eivät tarvitse paketteja.

Be Sociable, Share!

Kissan lääkärireissun lasku ei kauhistuttanut

wednesday 12. decemberta 2007 klo 11.23 kirjoittajana Mari Koo

Hoidokkikissani ja asuinkumppanini Villi piti viedä pari viikkoa sitten tiistaina ilta-aikaan Viikkiin pieneläinklinikalle. 14-vuotias, leikattu kolli ei yrityksestään huolimatta saanut virtsattua ja oli selvästi vaivaisen oloinen. Kissa joutui yöllä jäämään hoidettavaksi eläinsairaalaan virtsakiviepäilyjen vuoksi.

Tutkimusten jälkeen kävi ilmi, ettei kissan tila ollut niin paha kuin olisi voinut olla. Katti pääsi katetrointien ja muun hoidon jälkeen kotiin torstaina eli hoitopäiviä kertyi kolme.

Ensimmäisenä yönä eläinlääkäri antoi kustannusarvioksi tuollaista viidensadan euron luokkaa. Niinpä laskun saadessa koetti positiivinen yllätys: loppusumma oli 402 euroa (toimenpiteet 230 e, tarvikkeet 14 e, lääkitys 30 e, laboratorio 73 e, hoitopäivät 20 e, toimistomaksu 36 e).

Tämä oli mielestäni yllättävän edullista. Kuten kissan ulkomailla asuva omistaja totesi, niin verrattuna auton huoltoihin eläimen kanssa ei mene samalla tavalla rahaa.

Moni lemmikinhoitaja valittelee, kuinka eläinlääkäri on kallis. No tokihan se helposti tuntuu siltä, mutta jos miettii, mistä kaikesta kustannukset koostuvat, niin ei se hinta niin suuri ole. Ja kyse on kuitenkin elävistä olennoista. Hyvä ystäväni on eläinlääkäri, ja vierestä hänen opiskelujaan ja työtään seuranneena olen todennut, että kyseessä on vaativaa hommaa, joten kohtuullinen korvaus on aivan paikallaan. Tosin eipä se työn osuus noissa laskuissa niin kovin huikea edes ole, koska kuluja kertyy niin monesta muusta asiasta.

Päivän Hesarin Hinta&Laatu -sivuilla oli juttua koirien hinnoista ja kasvatustoiminnasta. Toivottavasti jokainen eläimen hankkija tajuaa myös sen, että lemmikistä voi kertyä yllättäviäkin kuluja, kuten näitä eläinlääkärireissuja, ja siihen budjettiin varataan summat myös näihin tarkoituksiin. Jos auto hajoaa ja rahat on loppu, niin sillä ei ole mikään pakko ajaa, mutta eläin on hoidettava kuntoon.

Pieneläinklinikan seinällä oli pitkä ja kattava lista erilaisten toimenpiteiden maksusta. Esimerkiksi kissan lopettaminen maksaa hieman eri summan riippuen siitä, mikä on jälkikäsittely.

Jos katin ruumiin luovuttaa eläinlääkäriopiskelijoiden harjoituskappaleeksi, niin hinta (taisi olla nelisenkymppiä) on hiukkasen halvempi, kuin jos ruumis menee suoraan joukkotuhkaukseen. Halvinta tietysti on niin, että kissa saa lopetuspiikin ja omistaja huolehtii kaikesta muusta (tämä taisi maksaa parikymppiä).

Be Sociable, Share!

Sarastusvaloon herääminen talven hittituote

monday 10. decemberta 2007 klo 9.34 kirjoittajana Mari Koo

Joulun hittilahja on kuulemma herättävä valo. Tähän Philipsin Wake-up Lightiin syttyy valo ennen varsinaista herätysääntä, eli heräämisen pitäisi olla miellyttävämpää. Lisäksi herätysääniksi voi valita vaikka laineenliplatusta tai linnunlaulua. Näinä pimeinä aikoina sarastukseen herääminen kuulostaa houkuttelevalta.

Esinetarinoiden Nieminen-Sundell oli omakohtaisesti havainnut tuotteen suosion:

“Näin näytekappaleen Stockalla, joskaan myytäväksi asti laitteita ei heilläkään ollut. Muovinen esine on aika heppoisen tuntuinen. Näinä pimeinä aikoina valkoiseen muovikoteloon pakattu loisteputki riittää antamaan hyvät myyntikatteet! Wake-up Light on kuitenkin pienempi kuin varsinaiset valohoitovalot, jotka ovat sitä paitsi hervottoman kalliitakin.”

Wake-up Light keventää kukkaroa reilulla satasella, radiolla varustettuna vielä enemmän. Vastaavia tuotteita on toki muillakin valmistajilla: esimerkiksi Ad-Lux myy Sunrise-sarastusvaloja.

Be Sociable, Share!

Hierontakynttilä ja rakkausnopat Lindexiltä

friday 7. decemberta 2007 klo 20.32 kirjoittajana Mari Koo

Jossain vaiheessa olen päätynyt Lindexin kanta-asiakkaaksi, joten saan kotiini mainoksia ja tekstiviestejä kännykkään. Tänään tipahti jouluinen mainosläpyskä, jossa hörsyläisten alusvaatteiden seassa mainostettiin “hierontakynttilää” (8,95 e) ja “rakkausnoppia” (7,95 e).

Kynttilällä on kyllä aika hyvä hinta, ellei se sitten ihan itsessään hoida hierontaa. Jos rakkausnopat tuovat lemmen, niin sittenhän sijoitus ei ole kovin suuri, mutta epäilen tässäkin kyseessä olevan jotain muuta.

Jos joku on jo Lindexissä ehtinyt tuotteisiin tutustua, niin voisi valottaa, mitä erityistä näissä, enemmänkin erotiikka- kuin naistenvaateliikkeen mieleen tuovissa tuotteissa on.

IMG_0644.jpg

Be Sociable, Share!

Jouluun käytetään noin kuusisataa euroa

wednesday 5. decemberta 2007 klo 14.34 kirjoittajana Mari Koo

Suomalainen käyttää tänä vuonna jouluun rahaa keskimäärin noin 630 euroa. Tästä summasta reilut puolet käytetään joululahjoihin ja loput esimerkiksi ruokiin ja vaatteisiin. Eniten rahaa joululahjoihin laittavat 26-39-vuotiaat.

Nordean tekemä kysely osoittaa myös sen, etteivät erilaiset elämykset, lahjakortit tai silkka raha ole Suomessa niin yleistä kuin muualla Pohjolassa.

Hyvän mielen lahjakauppoja voi tutkailla esimerkiksi Mina von Münchausenin tekemästä listauksesta: mukana on mm. useita hyväntekeväisyysjärjestöjä sekä eettis-ekologisia vaihtoehtoja, ja lahjoja voi siis tilata omalta kotisohvalta käsin.

Lisäksi nyt sunnuntaina 9. päivä järjestetään Vanhalla ylioppilastalolla Eettiset joulumarkkinat.

Minulla jouluun ei varmasti mene lähellekään tuota kuuttasataa, kun en paljon lahjoja osta. Itseäni voin toki hemmotella ja lahjoa esimerkiksi ruokaherkuilla, kun sitä veronpalautustakin napsahti eilen tilille…

Mitenkäs teillä muilla?

Be Sociable, Share!
« vanhemmat kirjoitukset