Kulutusjuhla

Mönkijä on Vuoden turhake

Suomen Luonto -lehden äänestykseen annetuista, 333 ehdotuksesta, Vuoden turhakkeeksi on valittu mönkijä. Sen hiukkaspäästöt ovat suuret, se jättää jälkensä ympäristöön, pitää meteliä ja on vieläpä aiheuttanut vaarallisia onnettomuuksia silkassa huvikäytössä.

Muita turhake-ehdokkaita tänä vuonna olivat esimerkiksi dgiboksit ja digiaika, kertakäyttöiset lastenhoitotuotteet ja kuukautissuojat, erityisesti terasseilla näkyvät sähkö- ja kaasulämmittimet, oma naapuri ja valmiiksi kuutioitu lenkkimakkara.

Tampereella on Ympäristökeskus Moreeniassa Turhake-näyttely. Itse en tosin ihan ymmärrä sitä, että kätevä banaaninkuljetuskotelo on nimetty tässä näyttelyssä turhakkeeksi. Jokainen banaaneja laukussaan kuljetellut tietää, kuinka ne muussaantuvat, eikä banaania mihin tahansa rasiaan saa näppärästi suojaan. Kuljetuskotelo vähentää varmasti roskiin päätyvien banaanien määrää, joten ei se ihan turha tuote ole. Itse en sitäkään tosin omista, mutta eräällä Kulutusjuhlassa vaikuttavalle olen sellaisen lahjaksi ostanut.

Banaanin kuljetuskoteloita olen nähnyt ainakin Hakaniemen hallin 2. kerroksen jossain myymälässä sekä Kluuvissa siinä kaupassa, joka myy kaikenlaista pientä kodintavaraa. Hintaa on n. 6-7 euroa.

3 Comments

  1. Minä kyllä ymmärrän hyvin miksi banaaninkuljetuskotelo on päätynyt turhakkeeksi:
    1. En muista ikinä banaanin muussaatuneen repussani (kun osaa pakata tavarat oikeassa järjestyksessä, niin ne säilyy)
    2. Kuka muistaa ottaa/jaksaa kantaa banaaninkuljetuskoteloa mukana siltä varalta, että innostuukin päivällä ostamaan/syömään banaanin?
    3. Ja tuo hintakin vastaa jo kolmea kiloa banaaneja. Jos vaikkapa arvioidaan banaaninkuljetuskotelon kestävän 5 vuotta, niin nuo kolme kiloa voi vaikka muussata sinä aikana samaan hintaan. Ja todennäköisesti niiden tuotanto vie vähemmän energiaa ja luonnonvaroja kuin kotelon.

    Ja mönkijä on kyllä ehdoton turhakkeiden turhake. Mie komppaan tuota valintaa!

  2. Kaupassa myytävät banaanit ovat mielestäni lähes aina liian raakoja. Siksi niitä pitää ostaa kotiin ja kypsytellä päivä-pari. Sitten ne ovat jo liian pehmeitä kuljeteltavaksi.

    Monet sporttisemmat henkilöt kuskailevat banaaneja mukana välipalana. Tai opiskelijat. Kun pitää liikkua paikasta toiseen, niin ei se sopivan kypsä banaani höykytystä noin vain kestä.

    Kohta kolme voi pitää paikkansa, mutta on se kotelo silti kiva (heräyttää hilpeyttä jne)!

  3. ”…erityisesti terasseilla näkyvät sähkö- ja kaasulämmittimet…” Totta.
    Mutta tuotakaan ongelmaa ei olisi ilman turhakkeiden turhaketta, tupakkaa. Siinä turhake haitallisimmasta ja sekä turhimmasta päästä. Plus välilliset haitat. (Tarkoitan nimenomaan poltettavia tupakkatuotteita, en kasvia sinänsä.)

    Koskahan tupakka pääsee ansaitsemalle sijalleen? Sittenkö kun se on jo kokonaan kielletty?

    Siinä turhake johon yhdistyy tuhon ideologian ydin ja arvomaailman saastuminen: Oman ja muiden vahingoittamisesta tehdään ihannoitavaa järjettömyyttä. Ja nikotiiniakin kun saisi jo ilman myrkyttämistä.

    Tulikin mieleen tuosta nautinnon ja riippuvuuden ero. Se on sama kuin lottovoitolla ja koronkiskurilta otetulla jättivelalla. Ei ole vaikeaa arvata millä logiikalla se ns. ”markkinatalous” toimii – tupakkateollisuuden logiikalla tietty! Riippuvuuden oravanpyörällähän sitä ”talouskasvua” jauhetaan. Ja hyvinvoinnin kanssahan sillä ei paljoa tekemistä ole… (Sen tietävät sijoittajatkin, joiden laukuissa on sekä päihdeteollisuuden että lääketeollisuuden osakkeita.) Nykyinen vahingollinen talouskasvun osa perustuu tahallisesti luotujen ongelmien korjailulla keinotteluun.

    Media- ja kulttuuriteollisuus ovat myös yhtä vastuussa aiheuttamistaan tuhoista ja arvomaailman saastuttamisesta, kuten perinteinenkin teollisuus toiminnastaan. Juuri arvomaailma on ratkaisivammassa osassa mihin kehityksen uralle ihmiskunta liukuu. Jos viihdeteollisuuden lietsoma välinpitämättömyyden, itsekkyyden ja itsetuhon ihannointi saa jatkua…