Arkipäivän aktivisti on päättänyt testata soittelevien liittymämyyjien yritysten ympäristötoimintaa: ”Viimeisimmän liittymänkaupittelijan soiton jälkeen päätin ryhtyä vastaiskuun. Kehitin uuden taktiikan, jossa on mukana pieni valistuksellinen aspekti. Seuraavan kerran kun puhelinmyyjä kinuaa liittymän vaihtoa muutaman kympin puheajalla, totean, ettei puheaika oikeastaan kiinnosta, mutta ympäristöasiat sitäkin enemmän.
”Käytättekö toimistossanne vihreää sähköä, uusiopaperia, kierrätättekö jätteet, onko teillä WWF:n green office -sertifikaatti, käytättekö energiansäästölamppuja, tulostatteko laskut kaksipuoleisesti?”
”Jaa, ai ette vai. No, soitelkaa sitten kun nämä asiat ovat kunnossa, niin katsotaan sitä liittymää sitten uudelleen.”” (Mari Koo)
jenni
arkipäivän aktivisti voisi suunnata näsäviisauden sinne mihin se kuuluu eli yritysten johdolle. noi soittelijatkan ovat yleensä opiskelijoita tai muita minimi- ja osittain provikkapalkalla duunissa. ja vaikka kaikki innokkaasti lähtis tähän mukaan niin ei se vaikuta silleen että ne duunarit menis sit tärkeenä kertoo esimiehelle joka kertois osastopäällikölle joka kertois…. noita korkeintaan naureskellaan kahvihuoneessa ja itse työntekijälle joka soittaa se on vittumaista koska se ei voi vaan asiaan vaikuttaa, sen verta isoja yrityksiä nuo ovat.
en tarkoita että pitäisi kiltisti ostaa mitään, mutta sanoa että ei kiitos moi moi. ja tuo itse asia eli vihreys niin sähköpostilla niin isolle pomolle kuin nettisivuilta löytyy yhteystietoja…(ne saa niin harvoin kontaktia normiasiakkailta että ovat usein tohkeissaan asiasta kuin asiasta).
olen työskennellyt puhelinpalveluissa joten tiedän tosiaan miten tuo toimii, en muuten sitä selvittäisi. sama kun valittaisi kaupan kassalle että valikoimassa ei ole tarpeeksi reilun kaupan tuotteita. suoraan vaan yhteys myymäläpäälliikköön tai vastaavaan jos oikeasti haluaa viestiään jollekin välittää. jos haluaa laittaa hyvän kiertämään niin voisi olla ystävällinen kanssaihmisiään kohtaan jotka yrittää vaan tehdä duuniaan eikä ilkeillä sinun kiusaksi.
Pia
Tottahan se on, että sillä yksittäisellä puhelinmyyjällä tuskin on kamalasti vaikutusvaltaa ja häntä on turha kiusata. Toisaalta myyjät ovat yrityksissä tavalliselle kuluttajalle se helpoin väylä antaa palautetta yrityksen toiminnasta. Kuinka moni jaksaa kutsua paikalle myymäläpäällikön tai ottaa häneen myöhemmin yhteyttä, kun palaute on juuri sillä hetkellä mielen päällä.
Olen itse asiassa pari kertaa ottanut yhteyttä käyttämääni puhelinoperaattoriin ympäristöasioihin liittyen, mutta kovin laihoin tuloksin. Olisi ilmeisesti pitänyt mailata jonnekin ylemmälle taholle. Tosin yhteystietoja ei ollut netissä saatavilla… Tavallisella palautelomakkeella lähetetty palaute meni varmaan suoraan mappiin Ö.
Mikko Vartiainen
Samaa mieltä kyllä tästä molempien aikaisempien kommenttien kanssa. Fiksusti toimivassa yrityksessähän asiakaspalvelija on markkinoinnin kaksisuuntainen yhteys, joka välittää tietoa yrityksen tarjoamista tuotteista ja palveluista kuluttajalle, ja toisaalta asiakkaiden toiveista yritykselle. Puhelinmyyjä vaan on sellaista työelämän paarialuokkaa, ettei häneltä mikään asia eteenpäin välity, riippumatta siitä mitä myyjä itse toivoo. Useimmiten ei ole edes töissä siinä firmassa jonka tuotteita kauppaa. Se on kyllä duuni jota hyvin harva tekee huvikseen tai siksi että uskoo markkinoimiinsa tuotteisiin, niitä valmistaviin yrityksiin tai varsinkaan niiden mahdollisesti edustamiin arvoihin. Joku opiskelija tai yh-äiti yrittää vain raapia kasaan ne elämiseen tarvittavat sentit. Kohtelias ”ei-kiitos-hyvää-päivänjatkoa” ja päästetään myyjä seuraavaan puheluun.