Kulutusjuhla

Vuoden suuresta juhlasta

Kaikkihan olette jo varmasti kuulleet tarpeeksi siitä, miten jouluna olisi hyvä antaa lahjaksi palveluita: joko ostamalla lahjakortteja tai lupailemalla itse hierontoja tai ravintolailtoja. Tai pistää roposet hyväntekeväisyyslahjaan: niitä kun on tarjolla huussista sademetsään ja lukutaidosta rokotteisiin.

Menopaussin Mea pohti viime viikolla hyväntekeväisyyslahjoja:

”Tietysti voisin olla edistyksellinen ja lahjoa lähimmäiseni eettisin lahjoin. Mutta mitä ajattelisi anoppi, jos saisi uniikkikorun sijasta lehmän? Entä ilahtuisiko appi, jos saisi sikarien sijasta aasin? Tai olisiko lapsirakkaudestaan kuuluisa Erityisavustaja onnellinen, jos saisi lahjaksi kummilapsen? Epäilen.”

Ei kai se hyväntekeväisyyslahja kaikkien mieltä lämmitä, mutta ennemmin minä toivon, että lähimmäiseni kävisi klikkaamassa rahat hyväntekeväisyyteen kuin tuskittelisi ja hikoilisi kauppakeskuksessa lahjani vuoksi. Pahimmillaan päätyisi ostamaan jonkun turhan tavaran.

Lahjojen antamisen pitäisi olla iloa, kuten myös vastaanottamisen, joten ahdistaa ajatus, että toinen joutuu tuskailemaan moisen perinteen vuoksi.Tai että minä annan lahjan, jonka vastaanottaja joutuu hymyilemään teennäisesti ja kiittelemään.

Oikeastaan toivon, ettei minua suotta kukaan lahjo jouluna: jos sopivia lahjoja tulee vastaan, niin niitä voi antaa pitkin vuotta. Niin teatterilippuja, hierontoja, hyväntekeväisyyttä kuin illallisia. Ei siihen joulua tarvita.

Jostain syystä minusta silti tuntuu siltä, etteivät ne joulun lahjavuoret vähene tänäkään vuonna. Silmiin tarttuu mainoksia jos jonkinmoisista lahjaideoista.

Yksi esimerkki tästä on Olivia-lehden Lahjaextra 2008. Sain kyseisen lehden liitteineen viime viikolla kahvilareissulla kaupanpäälle, ja nyt sitten olen selannut läpyskää ”235 ideaa lahjoiksi, jotka ilahduttavat varmasti”.

Muutama esimerkki:

  • ”Muxartin laukussa on olkahihna. 469 e”
  • ”Erickson Beamonin korvakoruissa säihkyvät kristallit ja puolijalokivet. 345 e”
  • ”Stressaantuneelle pomolle: Biothermin Homme High Recharge Yeux -silmänympärysseerumi taikoo pois silmäpussit. 48,50 e/10 ml.”
  • ”Klassiselle tyylibongarille: Louis Vuittonin luottokorttikotelo. 145 e”

Ja tietysti kyseisessä Lahjaextrassa on runsaasti mainoksia näiden 235 vinkin lisäksi.

Ei todellakaan käy kateeksi lapsiperheitä, joihin lähetellään lelukatalogeja ja joita myös tv-mainoksilla kalastellaan hankkimaan kaikenlaista. Joka perheellä ei vain valitettavasti ole varaa edes siihen normaaliin jouluun: moni äiti kääntyy nyt Pelastusarmeijan puoleen saadakseen jouluruuat pöytään.

6 Comments

  1. Hienoa ajatushan se on, että läheiset muistaisivat lahjoille ympäri vuoden tai ettei ystävänpäivänä laitella korttia kun voi muistella muulloinkin. Nykypäivänä vaan eletään niin keskellä kiirettä, että on ihan hyvä olla yksi päivä muistuttamassa niistä läheisistä joita ei kiireen keskellä muista kiittää ja muistaa.

    Tokihan turhat lahjat on huonoja ja turhia, mutta siinä kyse on lienee enemmän antajan mielikuvituksen puutteesta kun itse joulusta? Ehkä paras olisi ihan rehellisesti kysellä toiselta mitä tahtoo lahjaksi (ja kertoa toiselle rehellisesti mitä tahtoo) jos ei toista muuten tunne tarpeeksi?

  2. Ei minulla sinällään joululahjoja vastaan ole, jos kerran vaivatta sopivia osaa ostaa. Mutta kyllä minusta menee vähän se tietty lahjojen jännite, jos ostetaan vain sitä, mitä toinen vastaa haluvansa. Toimii toki esim. silloin, jos ilmoitan vanhemmilleni lahjatoiveen (joka on sikäli fiksua, että äitini kuitenkin antaa jotain, joten on parempi sanoa toiveensa).

    Mutta vastustan sitä, että lahjojen vuoksi pitää menettää hermonsa kauppajonoissa tai jopa yöunensa. Se vie lahjojen antamisen ilon.

    Ja toivon, että ihmiset eläisivät sen verran hidasta elämää, että olisi aikaa kiittää ja muistaa muulloinkin kuin jouluna.

    Kati näköjään kirjoitteli sattumalta samasta aiheesta tänään sillä ajatuksella, jonka minäkin yritin tuoda esiin:
    ”Joulun sanomasta hymistely ja perinteiden ylistäminen tuntuu sitä paitsi sitä falskimmalta, mitä enemmän ihmisiä usutetaan ostamaan turhaa roinaa ihmisrakkauden – toiselta nimeltään talouskasvun – yleismaailmallisen sanoman nimissä. En nyt puhu harkituista, vastaanottajaa ajatellen hankituista lahjoista, joita toki kiitollisena arvostan* ja itsekin yritän antaa. Tarkoitan halpakauppojen joulukrääsää ja paniikkiostoksia, jotka on hankittu vain, koska jotain kuuluu jouluna antaa. En suurin surminkaan toivoisi kenenkään kokevan moista ahdistusta ja huolta minun takiani.”

  3. “Muxartin laukussa on olkahihna. 469 e”

    Odottelinkin jo sitä hetkeä lingvistisessä evoluutiossa, kun vitsit alkavat kirjoittaa itse itsensä.

    Tosin ehkä Olivian lukijasegmentti sitten koostuu henkilöistä, joilla on varaa maksaa puoli tonnia olkahihnallisesta laukusta tai siis ”olkalaukusta” meille ei-Oliviaa lukeville 😉

    Minä pidän joululahjojen antamisesta. Koska muutoin olen estynyt ja ujo, niiden antaminen on ainoa tapa minulle osoittaa kuinka paljon lahjojen saajat merkitsevät minulle.

    Siksi en välttämättä mene ostamaan joka iikalle lehmää. Pitää kysyä onko lahjansaaja sellainen ihminen, että hän ymmärtäisi että ”ei minulla nyt ole sinulle mitään, mutta hei, ostin lahjarahoillasi lehmän jonnekin Afrikkaan. Kivat joulut sinulle!”

    Tietenkin jos asiaa kysyttäisiin heiltä, JOKAINEN ottaisi mieluummin lehmän sinne afrikkaan kuin jotain itselleen, koska Niinhän Sinun Tulee Sanoa, Senkin Länsimaalainen Kulutusjuhlija.

    Minulla on ystävä, joka ei halua minulta mitään, ja hän itse asiassa on pyytänyt että ostan ”hänelle” lehmän afrikkaan. Mutta minulla on ystäviä, jotka tykkäävät edes jouluna saada jotain ihan ikiomaa itselleen; he ovat ansainneet sen.
    Tai mistä minä sen oikeastaan tiedän, en koskaan kysy heidän mielipidettään 😉

  4. Kauppojen kassakoneet laulavat taas hoosiannaa, ja visat vinkuvat rakkaimpien joululaulujen tahdissa. Ikävä kyllä minäkin olen ottanut osaa tähän jokavuotiseen kulutusjuhlaan (lue: helvettiin). Eilen kävin jouluostoksilla, mutta yritin sentään miettiä, mitä ihmiset voisivat haluta/arvostaa. Haluaisin viettää mahdollisimman eettistä ja antimaterialistista joulua, mutta tästä joulun oravanpyörästä ei olekaan ihan helppoa hypätä pois. Ajattelin, että ensi jouluna sanon kaikille: älkää ostako minulle mitään, ellette ihan oikeasti keksi jotain järkevää annettavaa. Tämä joulu menkööt vielä kutakuinkin vanhan kaavan mukaan…

  5. Ehkä mä sitten vain olen erilainen. Tosin meillä ei ole koskaan osteltu lahjoja mielin määrin. Ostan lahjat tyyliin sisaruksille ja vanhemmille ja niihinkin menee alle 20 euroa per lahja. Koskaan en ole ollut sitä tyyppiä joka ostaa vähän kaikille serkun kaimoille lahjat…

  6. Jotenkin sitä on tässä iän myötä alkanut ostelemaan salakavalasti entistä enemmän joululahjoja. Tosin olen rajannut lahjansaajalistani neljään, joten voin hyvällä omallatunnolla panostaa näiden lahjoihin rahallisestikin hieman enemmän. Pyrin olemaan käytännöllinen ja ostamaan lahjoja, joista olisi hyötyä ympäri vuoden. Tietysti tietyt käyttäytymisnormit tulevat tässä vastaan, eikä naisväelle tule sitten sitä monitoimikonetta tai pölynimuria ostettua. Työkaluja, kuntoiluväline ja perinteinen musiikki-CD ovat tänä vuonna jo siirtyneet pukinkonttiin. Palveluiden lahjaksi ostaminen on kyllä loistava idea, mutta osta nyt sellaistakin naisille. ”En pidä sinua rumana, mutta tässä on lahjakortti kauneushoitolaan”. Hemmetin hameväki 🙂