Kulutusjuhla

Kulutusjuhlan avainsanalla 'joulu' merkittyjä kirjoituksia

»   Katin joulupöytään kuuluu kinkku, joka eläessään oli hyvinvoiva sika. “Tänä vuonna hankin kokonaisen sian. Kinkut ja kyljykset myin eteenpäin veljelleni ja vanhemmilleni, mutta possumme Toffeeahmatti, jonka tyttäremme jälleen nimesi, tulee joka tapauksessa kruunaamaan muuten kasvispitoisen joulupöytämme. Se eli yhtä antoisan elämän kuin edeltäjänsä; villinä ja vapaana sisariensa ja veljiensä kanssa sikaillen ja herkkuja syöden. Sen ei tarvinnut nousta rekan kyytiin viimeiselle matkalle, eikä se saanut sähköpiiskaa teurastamossa, sillä se teurastettiin tilalla, jossa se kasvoi. Sitä hoivattiin ja lellittiin herkuilla. Rapsutettiin. Sen olemassaolo tunnustettiin ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti. Ymmärrän tavallaan myös ihmisiä, jotka eivät voisi kuvitellakaan syövänsä eläintä, jota ovat katsoneet silmiin. Minä en voi enää kuvitellakaan syöväni eläintä, jota en olisi katsonut silmiin. Koen, että on minun velvollisuuteni lihansyöjänä tunnustaa eläimen arvo ja olemassaolo ja nähdä sen kasvavan porsaasta aikuiseksi. Opettaa lapselleni, että liha ei kasva kaupan kylmäaltaassa. Ja kantaa moraalinen vastuuni sen tappamisesta käyttämällä se kärsästä saparoon hukkaamatta mitään.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nan miettii jo joulua ja lahja-ahdistusta: “Erityisesti lapsille en haluaisi antaa materiaa, koska heillä on niin suuri sosiaalinen verkosto, että he saavat jo nyt ihan valtavat määrät erilaista romua. Omani olivat mukana viime vuonna, en tiedä kehtaisinko nyt vain jättää väliin. Jos heidän kohdallaan ei vielä olisi joulupukkivaihetta, voisin harkita lahjakorttia tai rahaa. Aikuisille on myös vaikeaa keksiä mitään annettavaa, riippuen tosin henkilöstä. Joskus keksin helposti esimerkiksi jonkin saajaa kiinnostavan kirjan tai suloisen pehmeän paketin ja sellainen lahja ei tunnu lainkaan turhalta. Mutta sitten tulee niitä hetkiä, että viikotkaan eivät tuo mieleen lahjaideoita ja paniikki kasvaa… [- – -] Olen varma, että onnistun joskus jättämään jouluhysterian väliin ja vain nauttimaan. Kykenen jättämään lahjan antamatta, jos sellaista en yksinkertaisesti vain keksi. Huomioidahan voi vaikka askartelemalla kortin. En vain usko, että tuo joulu on vielä tänä jouluna. Sosiaalinen paine joululahjojen kohdalla on suuri: lahjojen löytämisen pakkoa ei ole helppo pakoon päästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Arkijärki-blogissa mietitään joulukortteja: “Mitä ihmettä niille pitäisi joulun jälkeen tehdä? Pitääkö ne heittää pois vai säästää? Pois heittäminen tuntuu jotenkin kylmältä. Mutta jos saa joka vuosi 20 joulutervehdystä, viiden vuoden päästä säilyttelee jo sataa korttia jossain vintin perukoilla. Onko siinäkään mitään järkeä? Tämä kysymys vaivaa mieltäni, enkä ole onnistunut ratkaisemaan sitä täydellisesti. Vinttiä raivatessa syksyllä vastaan tuli vanhoja kortteja. Taisin jättää ne rauhaan, vaikka kääntelin kyllä käsissäni ja ihmettelin. Ehkä paras ratkaisu meillä olisi jonkinlainen kompromissi. Voisin säästää ne kaikista rakkaimpien ihmisten kortit, ja sellaiset joihin on selvästi nähty kovasti vaivaa. Mutta niitä, joihin on vain huitaistu nimi valmiiksi painetun tekstin alle, ei ehkä ole velvollisuutta säästää ikuisesti. Tällä systeemillä kortteja säästyisi ehkä vain muutama vuodessa, ja ne taas voisi koota vaikka vanhaan kenkälaatikkoon.” (Mari Koo) 3 kommenttia.

»   Saara muistuttaa, että lahjat ovat myös hyvän tahdon ele: “Nyt olisi, esimerkiksi, hyvä aika viljellä kiitollisuuden hyvettä. Sen sijaan että miettisi, mitkä kaikki joululahjat ovat vääränlaisia ja eettisesti ongelmallisia, voisikin kokeilla olla kiitollisia siitä että joku on tahtonut muistaa minuakin. Tämä kuulostaa vaatimattomalta, mutta jatketaan pohdintaamme vielä vähän. Kriittisyys ja oman kilven kiillottaminen kuuluvat ajan henkeen, siinä määrin että on joskus epäselvää onko etiikka päämäärä vaiko vain väline suuressa egoprojektissa. Mutta kiitollisuus. Mitä se olikaan? Se on sen hyvän muistamista mitä elämässä on, ja tietoisuutta siitä ettei tämä hyvä ole itsestäänselvyys. Jospa Pesäpäivien ajan rauhassa katsahtaisimmekin ympärillemme ja näkisimme tuhlauksen, huonojen lahjojen ja puutteellisten juhlavalmistelujen sijasta asioita joista on syytä olla kiitollinen? Kiitollisuus on läheistä sukua tyytyväisyydelle, ja tyytyväisyys on ehkä tehokkain lääke kerskakulutusta vastaan.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Meneekö joulu pilalle ilman voita?

friday 16. decemberta 2011 klo 21.30 kirjoittajana Mari Koo

Voipulasta on uutisoitu jo monta viikkoa. Omilla kauppareissullani olen aina tähän päivään asti löytänyt taloudessamme käytettyä pienet paketit luomu- tai kirnuvoita, joten uutiset ovat mielestäni liioitelleet.

Tänään sitten havaitsin, että kaupan voihyllyssä oli ainoastaan tanskalaista voita.

Ilmeisesti hamstraus on joulun alla oikeasti alkanut. Enkä ihmettelisi, jos siihen osasyynä on ollut uutisointi voipulan uhasta.
Näin YLE uutisoi tällä viikolla:

“Kaupoissa harkitaan jo ostorajoituksia voin hamstraamisen torjuntaan. Monin paikoin pohditaan, voitaisiinko voin ostaminen laittaa kortille, jotta sitä riittäisi mahdollisimman monelle kuluttajalle.”

Voi ei tietysti ole edes välttämätön elintarvike nykypäivänä, kun rasvansa voi hankkia myös muussa muodossa. Toki se tiettyihin ruuanlaiton osuuksiin tuo makua, mutta en minä ainakaan ajattele, ettei ilman voita (tai kermaa) saa herkullista ruokaa.

Ehkä voin loppuminen pakottaisi ihmiset opettelemaan jopa uusia ruuanlaittotapoja?

Tietysti tähän voi nostaa esiin myös ympäristönäkökulmat. Eläinperäisenä tuotteena voi ei ole ekologista, vaikka sen luomuna hankkisi. Kasvisöljypohjaiset jättävät pienemmän hiilijalanjäljen.

Meidän taloutemme joulu ei siis mene pilalle, vaikka enää ei voita saataisi. Jääkaapissa on vielä yksi pieni luomuvoipaketti, ja jos se loppuu, niin sitten elellään ilman.

(Kuva: Valion nettisivut)

Be Sociable, Share!

»   Kummitus löysi mieleisensä joulukuusen: “Olen kuuselle allerginen (piikit aiheuttavat iho-oireita), niinpä selkeä ratkaisu minua varten on muovikuusi. Clas Ohlssonissa näin ensin vain valkoisia, mutta sitten kun törmäsin mustaan muovikuuseen, oli kohtaloni sinetöity. Nyt minulla on sitten loppuikäni 180 senttinen musta muovikuusi. Valoja en vielä ostanut, täytyy ensin miettiä, millaiset tahdon. Nyt onneksi saa ledejä, jotka eivät edes vie paljon sähköä. Kertainvestointi tulee olemaan suhteellisen suuri, mutta tiedän olevani onnellinen kuusestani myös tulevina vuosina.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Nollavaimo ärsyyntyi joulukalenterista:”Pienin huomasi aamulla, ettei M&M’s:n joulukalenterista, joka maksoi ihan vitun paljon liikaa siihen minimaalisen vaatimattomaan suklaamäärän nähden, mitä siitä tulee, tullut mitään. Luukku-perkele ammotti tyhjyyttään !! Ei auttanut, vaikka meikäläinen kurkisteli sinne sisälle, josko se olisi tipahtanut se Mars- KARKKI (ei vittu edes patukka, vaan karkki) sen kalenterin ‘pohjalle’, mutta ei ollut. Herne, herne. Tässä välissä kävin tarkistamassa. Kalenterissa on suklaata tai jotain sen tapaista syötävää 381 g. Kalenterin kilohinnaksi tulee näin n. 30 euroa. Ei saatana. Ensi vuonna olen fiksumpi ja lasken lapsille, kuinka paljon karkkia saisivat samalla hinnalla ilman sitä helvetin rumaa kalenterikuorta. Olen varma, että vaikka jakaisin sen karkkivuoren kahdella, niin siltikin lapset tulevat valitsemaan mieluummin sen kasan kuin kalenterin. Ja jos olen väärässä, niin mä… No, jotain. Sitä voidaan yhdessä miettiä seuraava vuosi. Joka tapauksessa se puutos vitutti Pienintä ja ehkä vähän meikäläistäkin. Ainakin sen verran, että soitin töihin päästyäni sinne kuluttajapalveluun. [- – – ] Puhelimeen vastasi iloinen, sydämellinen ja vilpittömästi pahoillaan oleva naisihminen, joka ymmärsi välittömästi yskän ja herneilynkin ja lupasi lähettää korvausta kivusta ja särystä. Ei uutta kalenteria, vaan jotain muuta kaakaopavuista kehiteltyä.” (Mari Koo, kiitos linkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

»   Greenwoman päätti keskittää joulushoppailun yhteen iltaan: “Ideana oli shoppailla hyvissä fiiliksessä yksi ilta. Valitsin perjantain, jolloin kaupoissa on väljää ja myyjiä paikalla. Töiden jälkeen kotiin, rennot legginsit, mukavat uggit ja viimeistelty meikki ja kampaus. Homma on nimittäin niin, että homssuisena ei ole kiva shopata, minä ainakin saan alemuudentunteen tyylikkäistä myyjistä ja sitten tekee mieli mennä kotiin häpeämään. [- – – ] Sain vähän huonoa palvelua yhdessä kalliissa putiikissa ja alkoi ottaa päähän. Tajusin tässä kohtaa mennä toiselle viinilasilliselle ja kas, tunnelma oli taas nousussa. Vähän arvellutti tosin olla hienoisesti nousuhumalaisena lasten lahjoja ostelemassa, mutta mitäs tuosta. Onneksi ei tarvitse enää leluosastoja tonkia, siellä olisi saattanut jo hävettää. Kädet täynnä muovikasseja oli aika syödä taas. Menimme pubiin rennolle dinnerille ja sieltä kotiin. Suurin osa lahjoista ostettu yhdessä illassa ja lopussa oli vielä hyvä mieli. (Mari Koo, kiitos linkkivinkistä Kaisa K:lle) Ei kommentteja.

Suosikkilahjat! 622 euroa jouluun! Älä osta vuohia!

thursday 24. novemberta 2011 klo 16.15 kirjoittajana Mari Koo

Jouluaiheisia kulutustekstejä ja -juttuja pompahtelee silmiin yhä kiihtyvää tahtia. Näin Älä osta mitään -päivän aattona on sopiva hetki penkoa muutamat tekstit läpi.

Moni ostaa lahjat netistä

Noin puolet suomalaisista ostaa joululahjoja verkkokaupasta. Niin teen minäkin: pitäisi teettää häävalokuvista albumit ja antaa sellainen sekä omille että appivanhemmille.

Joulun hittilahjoja
, ainakin jos kaupoista kysytään, ovat älypuhelimet ja taulutietokoneet. Myös kapselikahvinkeitin (jota itse en arvosta) löytää tiensä yhä useampaan kotiin.

Suomalaisten joulubudjetti on viime vuoteen verrattuna kasvanut. Tänä vuonna jouluun pistetään keskimäärin 622 euroa. Suurin osa summasta kuluu lahjoihin.

Entä jos ei halua antaa tavaraa nurkkiin pyörimään?

Tuttuun tapaan HSY antaa vinkkejä aineettomiin lahjoihin, jotka eivät usein kuluta edes rahavaroja.


Saara ei suosittele viimeisintä teknologiaa
, vaan kestävämpiä tai syötäviä lahjoja:
“Jokainen saa lahjaksi satokauden herkkuja kuten hilloa ja likööriä, ehkä lisäksi palan kotitekoista saippuaa tai pienen käsityön kuten pari käsintehtyä tiskirättiä. Jokaisen lahja on suunnilleen samansisältöinen, mutta itse paketti on joka vuosi hiukan erilainen. Vuoden aikana käytössä kuluvat lahjat eivät kasvata krääsävuorta ja niiden hinta-laatusuhde on loistava. Eivätkä villasukkien, lapasten tai tiskirättien tyyppiset klassikot koskaan mene muodista pois.”

Toimisiko sitten vaatteista innostuneella lahjakortti vaatelainaamoon?

Ekokauppa Ekolon blogissa todetaan, että hyväntekeväisyyslahjana ei kannattaisi hankkia vuohta tai eläinlaumaa, vaan vaikkapa ennemmin lukutaitoa: “World Land Trust korosti, että eroosioalttiilla alueilla vuohet ovat vain jatkoa ihmisten olojen pahenemiselle. Yleisesti eläintuotanto vie vähissä olevat vesi- tai ruokavarat entistä vähemmäksi.”

Joulu tuo kosmetiikan lahjapakkaukset


Virve toteaa, että kosmetiikkaosastoilla joulu näkyy näyttävinä lahjapakkauk
sina: “Toiset firmat luottavat siihen, että pelkkä “pienen extran” (yleensä kokeilukokoisten yhteensopivien tuotteiden) tarjoaminen riittää. Samalla kuluttaja tietysti myös tutustutetaan uusiin tuotteisiin, joihin hän saattaa myöhemmin itse investoida. Kun lahjapakkauksien ideana on, että koko setti irtoaa samalla hinnalla, kuin mitä normaalisti irtoaisi pelkkä itse tuoksu, voide tai mascara (joiden ympärille pakkaukset yleisimmin on rakennettu), on “tarjous” tietysti jo kovin houkutteleva.”

Ja jos suunnittelet joulun aikaan matkustavasi junalla, niin liput kannattaa varata jo nyt.

– – –

Kuvassa veljeni Eko-Matin joskus lapsena askartelema tonttu, joka ilahduttaa jouluvuodesta toiseen!

Be Sociable, Share!

»   Jennillä on pieni lapsi ja sen myötä lelukuvastot löytävät tiensä kotiin: “Lelukuvastot ovat palttiarallaa puhelinluettelon paksuisia kaupallisia tiedotteita, joissa sukupuolta käsitellään stereotyyppisesti ja jotka pyrkivät tarjoamaan vähintäänkin arveluttavia tuotteitaan häikäilemättömästi niille, joiden informaatiolukutaito on täysin kehittymätön. Jotain tuotteiden laadusta kertoo se, etten ole nelilapsisen tuttavaperheeni luona vielä kertaakaan nähnyt yhtään lelua, joka yhä toimisi. Kaikki suosikkivekottimet ovat menneet melko joutuisasti tavalla tai toisella epäkuntoon, niistä on tullut lastenhuoneen lelulaatikkoa täyttäviä, läpivärjättyjä muovilohkareita. [- – -] Koska vauvat apinoivat aikuisia, lelukuvastot on hylättävä ja lähdettävä kierrätyspisteelle tai biltemaan. Jos haluat ilahduttaa ja viihdyttää vauvaa, vähentää maailman jätekuormaa ja käyttää rahasi johonkin hyödylliseen ja eettisesti kestävään, kerää lelukoppaan esimerkiksi epäkuntoon menneet laitteet, joista ei ole suoranaista hengenvaaraa, ja joista ei irtoa osia. [- – -] Alkon uutuusluettelo voi kiinnostaa vauvaa tunteja. Vauvaa ja lehteä tai kirjaa ei kannata jättää kahden, sillä jotkut vauvat syövät paperia. Omani mielestä kirjojen ja lehtien plärääminen on paperituotteiden keskeinen funktio Alkon uutuusluettelo on juuri sopivan paksu ja napakka tähän tarkoitukseen. [- – -] Erilaisten purulelujen sijaan meidän Poikanen on ollut syvästi rakastunut silikonisiin keittiövälinesiin: nuolijaan, muffinivuokaan ja erityisesti silikonisutiin. Näitä leluja ei tarvitse myöskään myöhemmin kierrättää, pesee ne vain astianpesukoneessa ja ottaa taas varsinaiseen käyttöönsä.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Mimir oli käynyt Stockmannin jouluosastolla: “Stockmannin joulukoristeet menevät niin yli kaikkien maun rajojen, että pelkkä katseleminen on jonkinlainen surrealistis-dadaistinen taide-elämys. Saisiko olla hervottoman kokoinen, himmeän kiiltävä, kirkkaan pinkki pallo vai koiran pää mustasta sametista? Eikö? No entä glitteröity flyygeli joulukuuseen ripustettavaksi? Loikkaava kauris, korkokenkä, käsilaukku.. paljeteilla, glittereillä, sametilla, violettina, mustana, punaisena… Suosittelen kokemusta! Oli rahaa tai ei, päällimmäiseksi jäänee tunne siitä, kuinka paljon on tavaraa, jota en tarvitse. Enkä tällä halua soimata niitä koristeita (eettisyydestään en nyt sano mitään) – olen itsekin ostanut menneinä vuosina vähillä rahoilla sieltä joitain glitterasioita. Ja loikkaavan kauriin. Oli vaan ihan pakko, koska se oli kitcheintä mitä voi olla. Katsoin sitä toissa vuonna ja ostin viime vuonna. Enkä kadu.” (Mari Koo) 2 kommenttia.

»   Näkymätön tyttö on jouluvalmistelee: “Vaikka yritänkin vastustaa tänä vuonna joulustressiä, olen ostanut jo kaksi joululahjaa. Siinäkin luovun periaatteistani, mutta en millään jaksa tehdä kaikkia lahjoja tänä vuonna. Viime vuonna liioittelin ehkä vähän lahjojen määrässäkin, tänä vuonna kaikki paitsi yksi saavat kaksi lahjaa ja se yksi yhden. Ehkä. Se tuntuu kyllä vähän pihiltä ja joku osa minusta kannattaa jatkuvaa kasvua (siitä koituu kyllä vähän ongelmia, esim. marjojen kanssa). Oikeastaan jouluvalmisteluni ovat hyvällä mallilla. Kortit ovat valmiita, vielä pitäisi tehdä yksi tyyny valmiiksi, neuloa yksi juttu, maalata kaksi taulua ja päällystää yksi muistikirja. Kaipa ne ehtii vajaassa parissa kuukaudessa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Jouluntoivotukset kera iPhone -hankinnan

thursday 24. decemberta 2009 klo 9.27 kirjoittajana Mari Koo

Joulusta saa perustelun ostaa myös itselleen lahjan. Niin tein minäkin: kun sain kuulla, että Veikon Koneesta saa iPhone 3GS:n heti mukaan, niin päätin lopultakin siirtyä tehokkaampaan mobiiliaikaan. Arvostan sitä, kun halutun tuotteen saa heti mukaan eikä tarvitse odotella toimituksia.

Koko vuoden olen käyttänyt ystävältä lainassa olevaa kännykkää sen jälkeen, kun omani hajosi. En jaksa seurata teknologian kehitystä, mutta kun hallussani on jo MacBook, niin tietysti iPhone houkutti.

Soneran kytkyliittymään joutuminen tietysti ärsyttää, mutta nielin senkin. Pystyin perustelemaan siis hankintaa monin tavoin: uusi luuri olisi pitänyt joka tapauksessa ostaa ja ehkä tämä nyt oli sopiva aika eikä se hintakaan tule ihan mahdottomaksi.

Mutta ratkaisevaa ovat tietysti tunteet. iPhone on näkemykseni mukaan minun kuluttajaidentiteetilleni sopiva ja tukee sitä kuvaa, jonka haluan itsestäni antaa. iPhonen käyttö antaa ikään kuin silauksen, jonka ansiosta voin tuntea kuuluvani tiettyyn porukkaan, olla tyylikäs nykykuluttaja tai jotain muuta mieluisaa.

Onhan laitteesta tehty tietysti ympäristöraporttikin (pdf), kuten nykyaikana kuuluu: arvioidut elinkaaren kokonaishiilidioksidipäästöt ovat 55 kg, joilta noin puolet tulee kuluttajan käytössä ja tuotannosta 45 prosenttia (näiden lisäksi pakkaus 1 %, kuljetus 5 %). Tästä saa motivaatiota huolehtia laitteen energiankulutuksesta ja myös pyrkiä siihen, että sama iPhone olisi käytössä mahdollisimman pitkään.

Nyt olen näplännyt uutta laitetta pari päivää eli olen vielä opetteluvaiheessa. Vinkkejä softista olen lueskellut mm. Erkan tuoreesta blogikirjoituksesta. Todennäköisesti en siis rauhoita joulunaikaakaan netittömään elämään, vaan räpläilen iPhonea loikoillessanikin. Piparit

Siinä sivussa voi nautti myös itseleivottuja pipareita.

Herkullisilla tuoksuilla ja mauilla höystettyä levollista joulua kaikille Kulutusjuhlan lukijoille, kuluttakaa rakkaudella!

Be Sociable, Share!

»   Sun äitis Suuri joulunodottelunumero tarjoaa mm. katsauksen lelukuvastoihin, josta hän toteaa: “Ehdottoman EI:n haluaisimme antaa esim. seuraaville tuotteille: Pojille tarkoitetulle örkkiroinalle ja tytöille tarkoitetulle äklöttävälle karkkiväriselle + glitteröidylle krääsälle. sekä Ruuan muotoon prässätylle plastiikille (ihan uskomaton määrä ruokaleluja tarjolla tänä vuonna).” Lisäksi Sun äitis linkkaa hyväntekeväisyyskohteisiin, kuten pelastuskoiriin, huusseihin, Pelastusarmeijan joulupataan, Meripelastajiin ja nettinuorisotyöhön. (Mari Koo) 1 kommentti.

»   Sampsa uskoo joulusiivouksen onnellistavaan vaikutukseen: “Stressiä aiheuttava joulusiivous kannattaa tänä jouluna nähdä mahdollisuutena parantaa hyvinvointiaan. Sen sijaan, että siivoat tavarasi kaappeihin ja kellarikomeron piiloihin, hankkiudu eroon tarpeettomasta tavarasta. Älä tunge tavaraa kappeihin, vaan ota kaikki kaapeista ulos. Tee kolme kasaa: kierrätykseen menevä, takaisin kaappiin laitettava oikeasti tarpeellinen tavara ja roskikseen joutava romu. Tavarasta luopuminen on yhtä vaikeaa kuin rahasta luopuminen. Olemme oppineet mittaamaan menestyksemme tavaransäilytykseen tarvittavan kodin koolla. Suuri koti ja tavaramäärä kahlitsevat velkaan, työhön, siivoamiseen ja stressiin. Minulle menestys on jotain aivan muuta.” (Mari Koo; kannattaa vilkaista myös Sampsan e-kirja Työn hyväksikäyttö) Ei kommentteja.

»   pni halusi hankkia kortit lahjoihin: “Kun kävin viime viikolla sitten katselemassa millaisia taitettuja kortteja on tarjolla, petyin. En siksi, että korttien aiheet olisivat olleet huonoja, löysin monia oikein mainioita kortteja, vaan siksi, että kortit olivat yllättävän kalliita, monessa oli kortin hinta painettu korttiin isoin numeroin (jotta kortin vastaanottaja näkee miten kallis kortti on?) tai kortin viimeinen sivu oli tupaten täynnä valmistajan nimeä, logoa, osoitetta, verkko-osoitetta ja mitälie copyrightejä ja kaikenlaista. Sen voin ymmärtää, että kortissa on valmistajan nimi, mutta pitääkö neljännes koko kortin pinta-alasta täyttää minulle tai lahjan saajalle yhdentekävällä hutulla? Ei kiitos. Eilen eksyin ihan muut ajatukset mielessä, katsomaan kortteja Zazzlessa ja huomasin kortin hinnan ja ”Add to basket” -painikkeen alla olevan ”Customise it” -painikkeen, jolla pääsi korttieditoriin. Näköjään korttien kaikkia sivuja voi muokata: Kääntää pystyyn tai makaamaan, lisätä omat tekstit (monia fontteja tarjolla), valita niin tekstin kuin taustan värin, lisätä omia kuvia ja jopa poistaa tarjolla oleva kuva. Perin näppärää. Eikä korttien hintakaan ollut ihan pahimmasta päästä.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Irti jouluisesta ostohysteriasta

wednesday 9. decemberta 2009 klo 7.35 kirjoittajana Mari Koo

Yksi joulunalusajan vakioaiheita on juhlaan liittyvä ostaminen. Joulun alla pitää etsiä koristeet, ruuat, lahjat ja muut oleelliset, vaikka se shoppailu ahdistaisi.

Koska kuluttajina kerromme itsellemme ja muille, millaisia ihmisiä olemme, niin monen mielikuvissa se kunnollinen henkilö hankkii kaikenlaista. Jouluun liittyy paljon tunnetta ja perinteitä, ja meillä on helposti mielikuva, millainen on “oikea joulu”. Eikä se joulu näytä syntyvän ilman normaalista arjesta poikkeavaa rahankulutusta.

Myös lahjojen antaminen muuttuu helposti mukavasta toisten huomioimisesta velvollisuudeksi: vaikka kuinka vakuuttaisimme kyselyissä, että paras lahja on läheisten rakkaus, hellyys ja hemmottelu, niin kummasti näiden osoittaminen tuntuu vaativan euroilla ostettuja lahjoja.

“Kunnon kansalainen shoppailee pyörittääkseen yhteiskuntaa”

Sitten meitä vielä oikein velvoitetaan kuluttamaan ikään kuin kansalaistekona. Esimerkiksi Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja kirjoittaa:

“Joulukaupan onnistuminen on monelle kauppiaalle lähes elinehto. Esimerkiksi kultasepänliikkeissä myynti yli kaksinkertaistuu jouluna ja muodostaa peräti viidenneksen koko vuoden myynnistä. Sama tilanne on kirjakauppiailla. Kun oppikirjojen myynti syksyllä ei onnistunut aikaisempaan tapaan ja myynti laskee kuukausi kuukaudelta, toivoa antaa enää joulu.

Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa seurata Kaupan liiton joulukauppakyselyä, jossa kuluttajat kertovat jouluostosaikeistaan. Yli kolmannes eläkkeensaajista aikoo säästää joululahjojen ostossa ja neljännes muussa joulun vietossa.”

Mitäpä siitä, että kulta on yksi epäekologisimmista raaka-aineista. “Hyvä kansalainen pitää ostoksillaan talouden pyörimässä ja tuottaa veroeuroja yhteiskuntaan”, vakuuttavat. Tätä voi tietysti toistella itselleenkin, sillä sehän kuulostaa hienolta ja vakuuttavalta perustelulta.

Todellisuudessa ostamisen taustat ovat kuitenkin jotain muuta. Se yhteiskuntamme tukeminen tuskin on päällimmäinen ajatus, kun etsii pikkujoulumekkoa vaatekaupassa tai haalii vielä muutaman kynttilänjalan, uuden valosarjan tai konvehtirasian.

Lahjoista saa toki tykätä

Toisaalta tietysti siitä lahjojen antamisesta saa tykätä. Mollykka kirjoittaa, miten on ajoissa aloittanut jouluostokset:

Nyt on sit aloitettu oikein kunnolla jouluostokset. Tänään vietin melkeinpä koko päivän kaupoilla naperon kans, rahaa ei onneks palanu ihan kamalasti, mut tuli hyvä mieli, kun sai jo joitakin lahjoja ostettua. On lahjoja vaan kiva ostaa ja antaa sitten jouluna.”

Jouluostamiseen pätee tietysti sama kuin kaikkeen muuhunkin: ostetaan vain sitä, mitä oikeasti tarvitaan. Hankinnat kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, jottei hiki päässä tarvitse ryntäillä aatonaattona kaupassa. Ei myöskään kannata haksahtaa ajattelemaan, että “nyt kun halvalla saan”.

Lähipiirin kanssa voi sopia, ettei lahjoja osteta, tai ostetaan jotain sellaista, jota oikeasti tarvitaan. Tai annetaan sitä hemmottelua: itse ilmoitin äidilleni, että otan mieluusti vastaan lahjakortin hierontaan.

Jouluunsa voi vaikuttaa

Omalta osaltani panostan joulua lepäilyyn, olemiseen ja hyvään ruokaan. Viime vuosien perinteeni on ollut jäädä Helsinkiin, ja se sopii minulle: saan tehdä joulustani juuri sellaisen kuin haluan, eikä siis tarvitse shoppaillakaan mitään erityistä. Joulu ei tunnu yksinäiseltä, koska tämä tapa on vapaaehtoinen valinta. Lisäksi kavereita on Helsingissä sen verran runsaasti, että seuraa löytyy taatusti.

Oleellista on, ettei joulua tarvitsisi kokea suoritukseksi ja suorittamiseksi, vaan se olisi leppoisa hengähdys. Jouluostamisen kautta sitä leppoisuutta ei minulle, eikä ilmeisesti monelle muullekaan, löydy.

Lahjojakaan ei ole suuremmin tarvetta hankkia: jotain pientä kenties saattaa päätyä läheisille, mutta toisia voi ilahduttaa lahjoilla myös muuhun aikaan vuodesta.

Tai kertoa sanallisesti hieman useammin, että olette tärkeitä ja mahtavia ihmisiä. Se on merkittävää, mutta silti sitä teen liian harvoin, vaikkei se edes maksa mitään ja antaa paljon sekä saajalle että itselle.

Ale tulee  – viimeistään sitten kaupoille

Kun rahaa ei ole suuresti, niin toiset siirtyvät jo odottamaan joulun jälkeisiä alennusmyyntejä, kuten Fuksia:

“Näin joulun alla mua henkilökohtaisesti riepoo se kuuluisa rahatilanteeni – tällä kertaa en sentään ole miinuksen puolella, mutta ei lompakossa silti ole kovin mieltä nostattavaakaan rahamäärää. Joululahjojen rahoitus on jotenkin hoidossa, niin että ei kai pitäisi kiukutella, mutta itsekkäät tarpeet taas kerran koettelevat. Oon kuitenkin päättänyt, että vaikka mulla olisikin nyt ylimääräsitä rahaa, säästäisin(niin toki säästäisinkin, auts) sen alennusmyynteihin. Joulun jälkeenhän taas kaikki rynnivät taistelemaan alennetuista vaatteista ja muista.”

– – –
Tästä aiheesta annoin itse lyhyen haastattelun Radio Helsinkiin. Haastattelu tulee ulos nyt aamulla puoli yhdeksän aikaan.
Lisäys:
Pätkä on kuunneltavissa mp3-muodossa.

Sattui silmiin myös Näkymättömän tytön joulupohdinta. Ahkerasti käsitöitä tekevänä ja niillä lahjovana hän toteaa:

“Ostolahjoillekin minulla on periaatteita, sallittuja paikkoja ovat kirjakaupat, maailmankaupat, kirpputorit ja vastaavat ja pienet erikoisliikkeet.”

Be Sociable, Share!

»   Zepa bongasi taannoin rosollit ja glögit ruokakaupassa, ja nyt Armi ahdistuu joulutavaroista: “Nyt on vasta puoli väli lokakuuta, mutta siellä ne olivat: ovikranssit, kyntteliköt ja muut jouluvalot, koristeköynnökset ja lukemattomat lyhdyt. Niitä vastapäätä oli hylly täynnä kukkasipuleita ja saavillinen haravoita. Yleensä joulun ajatteleminen saa minut hyvälle mielelle, mutta nyt iski ahdistus. Lokakuu on liian aikaista ajatella joulua. [- – -] Mitä aikaisemmin joulukamat ilmestyvät hyllyille, sitä enemmän ne alleviivaavat kaupallisuutta: osta, osta, nyt voit jo aloittaa. Minut tällainen varaslähtö ei ainakaan saa ostamaan. Kun koristeita näkee jo nyt, ehtii niihin kyllästyä jouluun mennessä. Olen melko varma, että jos tänä vuonna tulee koristeita hankittua, niin ne ostetaan jostain muualta kuin tästä kaupasta.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

»   Joulun tavaratulva ahdistaa Virkanaista: “Aineettomien hyvänmielen lahjojen suuntaan vihjasin lopulta itsekin, kun kaiken tämän jälkeen vielä lahjatoiveita kärtettiin. Silti jostakin syystä olen viimeiset kolme neljä tuntia joutunut epätoivoisesti etsimään säilytyspaikkaa lukemattomille uusille kivoille ja satunnaisesti myös ihan kauniille / käteville esineille, jotka joulupukki on katsonut tarpeelliseksi talouteemme kantaa.” (Mari Koo) Ei kommentteja.

Vähänkuluttavaista joulua!

wednesday 24. decemberta 2008 klo 13.11 kirjoittajana Mari Koo

Lepoa, rauhaa ja rentoutusta kaikille Kulutusjuhlan lukijoille, jäsenille ja internetin maailmoissa klikkaileville tähän joulun aikaan: kuluttakaa erityisesti iloa ja lähimmäisenrakkautta!

Toivotuksiini yhtyy uskollinen Kulutusjuhlan assistentti eli Villi-kissa (eläintä ei ole vahingoitettu kuvaa otettaessa!)

Be Sociable, Share!
« vanhemmat kirjoitukset