Veloena kirjoitti kauppareissusta:
”Me menemme kauppaan, keräämme koriin greippejä ja hapankaalia.
Kassalla edellisen naisen kassissa on neljä kaljaa, maitosuklaalevy, viipaloitua eläimen ruumista ja vaaleaa leipää.”
Minullakin on taipumus tarkkailla ihmisten ostoksia ruokakaupoissa. Se sujuu huomaamatta, koska siinähän ne ostokset ovat, koreissa tai kärryissä, muiden analysoitavina. Siinä sitten saattaa ohimennen miettiä, että hmm, koska tuo ostaa noin paljon rahkaa ja raejuustoa, niin taitaa olla joku proteiinia hamuava kuntoilija. Tai jos nuori mies lappaa ostoshihnalle reilusti kaikenlaista suklaasta omenoihin ja jogurtista vehnäjauhoihin, niin voi päätellä, että ei se varmaan yksin asu.
Erään kerran kävin Alepassa keskellä päivää. Jälkeeni tullut henkilö osti kolme siideriä ja nakkipaketin. Ihan normaali ostoskorin sisältö Kalliossa, mutta eniten hämmensi se, että ostaja oli kuusikymppinen, erittäin siististi pukeutunut nainen. Yleensä vastaavia ostoksia olen tottunut näkemään hieman erityyppisillä asiakkailla, eli olisin ostosten perusteella päätellyt asiakkaan olevan aivan toisenlainen.
Todennäköisesti melkoinen osa kuvitelmistani menee pieleen. Mutta pientä piristystä kauppajonossa saa, kun kuvittelee kanssa-asiakkaan elämää ostosten perusteella.
Sitten voi vain miettiä, mitä omat ostokseni muille kertovat. Viimeksi taisin kaupassa ostaa hyla-maitoa, rasiallisen luomuomenoita, pestokastiketta, viilin ja ruokaöljyä.
Sirpale
Ooo-kei… Ja minä kun kuvittelin sen olevan vain vitsi, että ihmiset tuijottaa toisten ostoksia ja tekee niiden perusteella johtopäätöksiä ihmisistä. Alkaa olla aika lähellä no-life-kastia.
Mari Koo
Sirpale, jep, onhan se elämä jostain otettava, vaikka sitten muiden kauppakoreista 🙂 Mut eihän siellä kauppajonossa seisoskellessa yksinkertaisesti ole mitään järjellistä tekemistä, joten oma hupinsa on tarkkailla muiden ostoksia. Eihän tämä nyt tietysti ole sellaista, että joka kerta kaupassa syynään, mitä muut ostavat (pyrin asioimaan sellaiseen aikaan, ettei joutuisi jonottamaan), mutta myönnän, että tänäänkin erään mummon kinuskileivosostoksen huomasin ja mietin, että tarjoaako se kahvit miehelleen, naapurille vai jollekin muulle.
Anonyymi
”Viipaloidusta eläimen ruumiista” tulee jotenkin mieleen joku roadkill…
Kalle
Itse olen huomannut katsovani ujostellen pois päin, kun toinen lappaa takanani safkoja hihnalle. Ehkä olen huolissani siitä, että minua pidetään ostoskyylänä, tai ehkä toisen ostoskorin sisältö tuntuu oikeasti liian intiimiltä asialta esiteltäväksi.
Yleensä tuntuu, että ihmiset nostavat koreistaan paljon kaikkea sellaista, mitä itse en osta käytännössä ikinä: piimää, kuolleita eläimiä, olutta, tamponeja, konetiskiainetta ja retiisejä. Lähikaupan jonossakin olen kuin muukalainen vieraalla maalla. 🙂
Opa
Kyllä minun ostoskoriini päätyy monipuolisesti kaikkea, myös vähärasvaista lihaa. Ruoastahan eläimet on tehty.