Vaiheinen kaipaa kulutusta järkevöittävää politiikkaa: ”Meillä on toki ympäristöpolitiikka, mutta se käsittelee luonnon ja ympäristön käytön sääntelyä ja rajoituksia ynnä muuta sellaista. Se ei tähtää yleisellä aidosti siihen, että ekologinen jalanjälkemme olisi sen kokoinen, että maapallo kestäisi sen.
Miksi meillä ei ole politiikkaa, joka pyrkisi luonnonvarojen kulutustasomme ja ympäristörasituksen hallittuun alentamiseen kestävälle tasolle?” (Mari Koo)