Jazmanaut porhalsi ympäri Helsinkiä etsiessään mieleisiä kuulokkeita työkäyttöön ja käytyään lukuisissa kaupoissa päätyi nettitilaukseen: ”Kotona selvitän, että netistä ko luurit saa kuudella kympillä ja arvioitten mukaan kestävyyden kans on niin ja näin. No mutta sitten taas niitä 7506 mallin luureja hehkutetaan estoitta, eikä niitenkään hinta ole kuin 120€ ja kun ne halpikset oli soundillisesti yllättävän kelvot, niin vaaka alkoi löytää balanssiaan. Nyt odotellaan kustin polkemista saksanmaalta. Aina nalkutetaan siitä, kun jengi ostaa Thomannilta yms. verkkokaupoista, eivätkä tue suomalaista kauppiasta, mutta hei kamoon. Minä yritin!” (Mari Koo)
Matti
Itselläni ulkomailtatilailu on räjähtänyt tyystin käsiin. Tavaraa saa yksinkertaisesti niin paljon halvemmalla toiselta puolen maapalloa kuin lähikaupasta, että kovin on vaikea lähteä tukemaan kotimaista kauppiasta. Kaikki partahöylän teristä alusvaatteisiin tulevat toimituskuluineenkin Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta tai Kiinasta tilattuna ratkaisevasti halvemmiksi hankkia. Tietenkin mitä suuremmasta tavarasta on kyse, sen rajummaksi varsinaisen tuotteen hintaero kotimaan kaupan vastaavaan kasvaa, mutta mukaan tulevat paitsi nopeasti pilviin kipuavat rahtikulut, myös arvonlisävero ja tullauskulut.
Siltikin, kuten Kulutusjuhlassakin taannoin blogikirjoitustani lainattiin, esimerkiksi auton varaosia vähänkin erikoisempaan malliin saa kaikkine lisäkustannuksineenkin käytännössä jopa 50-75% halvemmalla ulkomailta rahdattuna kuin suomalaiselta välikädeltä ostettuna. Euroopan sisältä tilaamisessa on tietenkin se etu, että tullausta ei tarvitse tehdä, joten tässä säästää rahaa. Yleensä myös rahtikulut ovat kohtuullisemmat kuin merten takaa toimitettaessa. Lähtöhinta tosin saattaa Euroopassa olla esimerkiksi juuri kuulokkeilla kuitenkin korkeampi kuin Hong Kongissa toimivalla myyjällä.
Kuluttajan paras ase on edelleen rehellinen ja kattava hintavertailu.