Auto vie harmittavasti mennessään, toteaa Arkipäivän aktivisti: ”Muuttaessani yhteen mieheni kanssa kaupan päälle tuli auto. Mielestäni pärjäisimme ilmankin, mutta toisaalta kun se menopeli on olemassa ja kun siitä kohtuullisesti kulujakin on, olisi tyhmää olla käyttämättä sitä.

Kohtuukäyttö olisikin vielä jotenkin hyväksyttävissä, mutta kun autoilun vaivattomuuteen tottuu, se meinaa viedä mennessään. Entisenä vannoutuneena pyöräilijänä olen joutunut huomaamaan, kuinka itsekurini on lipsunut sateella, väsyneenä, kiireessä, kylmällä ilmalla, silloin kun ei haluttaisi pyöräillä hameessa tai ihan vain laiskuuttaan.

Pitkillä matkoilla käyttäisin mieluiten junaa, mutta kun yksinkin autolla matkustaa halvemmalla, niin ei tunnu maailman pahimmalta synniltä autoilu.” (Mari Koo)