Kulutusjuhla

Lemmikin ekologinen tassunjälki

Päivi Mäki-Petäjän talouteen on saatu kissa: ”Olemme työkavereiden kanssa viime aikoina miettineet, miten suuri ekologinen tassunjälki lemmikkieläimillä mahtaakaan olla.
Kun vaikkapa kissanpentu tulee taloon, kasvattaja ilmoittaa, millaista ruokaa se syö ja millaista hiekkaa käyttää. Jos kyseessä on rotukissa, ruoka on taatusti kallista tuontitavaraa ja hiekka aivan varmasti toiselta puolelta maapalloa rahdattua. Jos hiekka on väärää, kissa tekee tarpeensa muualle ja jos ruoka on väärää, tulee ripuli. Siinä aika pikaisesti tuore kissanomistaja unohtaa ekologiset ajatukset ja suuntaa lemmikkikauppaan hakemaan suositeltuja merkkituotteita.
Jotta omatunto ei soimaisi, kannattaa jättää lemmikki-tuotteiden made in -osiot lukematta. Kiinalaiselle leluhiirelle ei varmaankaan ole suomalaista vastinetta. Jos kissan herkkua on juuri yksittäispakattu gourmet-ateria, ekologisemmat suurpakkaukset saavat jäädä hyllyyn. Ja aivan varmasti kissa tarvitsee kolme erilaista ruokakuppia, kahdet valjaat, tuoksusuihketta, kiipeilypuun, kantokopan, makuualustan, kissanheinää – noin aluksi. Ekologinen tassunjälki kylläkin paukkuu jo pahasti punaiselle, mutta kissa on varmasti tyytyväinen. [- – -] Pari puolustelua täytyy sentään muistaa. Asunnon lämpötilaa voi varmasti pudottaa, kun syliin tai tyynylle käpertynyt kissimirri lämmittää niin mukavasti. Sitä paitsi stressi häviää tehokkaasti kissaa silitellessä.” (Mari Koo)

3 Comments

  1. Olen miettinyt tätä myös kovasti. Meillä on kaksi kissaa. Ruuan kuljettamisesta maailman toiselta puolelta en ole niin huolissani, säilyvät tuotteet kulkevat laivarahdilla. Tosin ruoka kulkee moneen kertaan edestakaisin, sillä vaikkapa jenkeissä valmistetun ruuan valmistusaineet on tuotettu aivan jossain muualla, kuten taannoinen kiinalainen melamiini lemmikinruuissa osoitti.

    Enemmän itseäni kasvissyöjänä ahdistaa se lihan määrä, mitä pienikin kissa elämänsä aikan vetelee nassuunsa. Kissa kun on puhtaasti lihansyöjä. Teollisissa eläintenruuissa toki käytetään paljon teurasjätettä yms. ihmisravinnoksi kelpaamatonta, mikä sinällään on hyvä, vaikkakin tukee epämääräistä suuren maailman lihateollisuutta. Meillä syödään melko paljon myös kotimaisia tuoreita sydämiä, kieliä ja kokonaisia broilereita (ja vitamiinejä purkista). Näistä ei oikealla annoskoolla jää syömättä kuin reisiluut (ja nahka, nyt kun kissat ovat painonkeräysvaiheessa). Valitettavasti kala aiheuttaa toiselle kissalle iho-oireita, joten sitä en voi syöttää. Silkkaa lihaa menee 300-400 grammaa päivässä, teollista märkäruokaa enemmänkin, jos syöttäisin pelkästään toista. Laiskan päivän lisänä tarjoillaan kuivalihaa.

    Toinen ongelma kissanruokinnassa on ruuan säilytys. Teollinen ruoka säilyy pitkään huonelämpötilassa, mikä on toki positiivista. Tuore liha sensijaan vaatii kylmä- tai pakastesäilytyksen. Eläintasoista lihaa ei taida edes saada kuin pakasteena. Lisäksi kuormittavat matkat kissanruokakauppaan ja takaisin, jos sopivaa valikoimaa ei löydy kävely/pyörämatkan päästä.

    Ongelmallista siis on! Kissani ovat onneksi voimakkaasti elämänlaatua kohottavia, joten on niistä hyötyäkin.

  2. Jos se lihansyönti rassaa, kannattaa hankkia jokin muu lemmikki kuin lihaa syövä.
    Varsinainen kommentti liittyy kuitenkin noihin muihin varusteisiin. Kantokopat, valjaat (näitä taitaa saada kotimaisilta valmistajilta), hiekkalaatikot, kiipeilypuu (jonka tekeminen itse ei ole suinkaan mahdotonta), ruokakupit (ihmisille tarkoitettu keramiikka tai teräs toimii varmasti ihan hyvin?) ja monet muut tuotteet ovat varsin pitkäikäisiä, kerran ostettu kunnollinen tuote kestänee isältä pojalle ja vielä pojanpojallekin. Kuka käskee ostamaan kiinalaisia leluhiiriä, jotka voivat olla irtoilevine osineen jopa vaarallisia? Ei kissa ainakaan. Kotona eläneiden kissojen suosikkilelut olivat huomattavasti yksinkertaisempia: golf-pallo, paperitollo, suklaamunan sisällä oleva muovimuna ja niin edelleen. Näppärä virkkaa itse täytettäviä leluja kissalleen ja ainakin kissanäyttelyistä tällaisia leluja voi tumpelompi ostaa.
    Ja mitä tulee kissanruohoon, niin se on parasta kasvattaa itse. Kaupoissa myytävä ”kissanruoho” on useimmiten myrkyllistä kaislaa, jota ei todentotta tule kissan ulottuville ostaa. Vehnän- tai kauranoras on parempi vaihtoehto.

  3. Jatkoksi lemmikkien ekologisuuteen, http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009102310478810_uu.shtml:

    ”Keskikokoinen koira kuluttaa kirjan mukaan vuodessa 164 kiloa lihaa ja 95 kiloa viljatuotteita, mikä tarkoittaa 0,84 hehtaarin ekologista jalanjälkeä. Suurempi hauveli, kuten esimerkiksi saksanpaimenkoira, hotkii ruokaa niin paljon, että sen ekologinen tassunjälki on 1,1, hehtaaria.

    Kirjassa verrattiin koiria 4,6-litraiseen Toyota Land Cruiser -katumaasturiin, jolla ajetaan vuodessa 16 000 kilometriä. Vaikka mukaan otetaan auton valmistamiseen kulutettu energia, Land Cruiserin ekologinen jalanjälki on alle puolet keskikokoisesta koirasta, 0,41 hehtaaria. ”