Kulutusjuhla

Kirjamessut ja kulutus – hyvää ja huonoa, hankintoja ja itsehillintää

Viikonloppuna järjestettiin Helsingissä Kirjamessut, joissa vieraili ennätysmäärä yleisöä. Tapahtuma herätti monenlaisia kulutukseen liittyviä ajatuksia myös blogeissa, tässä pari poimintaa:

Straniuksen Leo hankkii kirjansa mieluummin jostain muualta kuin messuilta:

”Kirjamessuilta en löytänyt mitään kiinnostavaa. Saadakseen tiedon hyvistä uusista kirjoista ei todellakaan tarvitse mennä messuille. Muutenkin kirjamessujen kakofoniassa ja tungoksessa olo oli tukala. Kirjojen hankintaan liittyy minulla ainakin mielikuva rauhallisesta ympäristöstä, jossa voi hiukan haistella kirjojen tuoksua, selailla ja lueskella niitä, ennen mahdollista hankintaa.”

Heikki Honkala sen sijaan osti ja perustelee hankintansa:

”Joo, kyllä, kaikista hyveellisistä puheistani huolimatta lankesin ostamaan seitsemän kirjaa. Tässä syntilistani ja puolustelut: [- – -]

No ja kun vielä useimmat maksoivat vain viisi euroa. Ja kun ovat oikeastaan lähdeteoksia .. ja kun osaan niistä voisin tehdä alleviivauksia.”

Alpo pohtii Kirjamessujen suosiota:

”Olin nyt toista kertaa kirjamessuilemassa ja jälleen tapahtuman keräämä ihmismäärä yllätti. En voi käsittää, että kirjat saavat tuollaisia massoja liikkeelle. Kun otetaan huomioon, että messut alkavat jo torstaina ja päättyvät sunnuntaina, ja jos koko ajan on tupa täynnä, niin kulttuuria saa haistella todella suuri joukko. Ilman kunnon etukäteissuunnitelmaa ei messuilta varmaa löydä mitään ostettavaa, mutta jos tekee kunnon suunnitelman, niin silloin varmaan saa käynnistä parhaan hyödyn. Paikallahan on maan napahenkilöitä erilaisilla areenoilla kertoilemassa asioistaan ja jopa kirjoistaan. Ja ne kai sitä yleisöä paikalle vetää. Kuitenkin vaikka miten asiaa pähkäilen, niin tapahtuman massat yllättävät! Itse kyllä etsin lukemiseni kirjastoista paljon mieluimmin ja en ole niin kovasti kiinnostunut noiden napahenkilöidenkään kuulemisesta.”

Pia osti kirjoja tällä kertaa erityisesti lahjoiksi:

”En yleensä kuitenkaan nauti kunnolla messujen tarjonnasta = en seuraa ohjelmaa enkä kuuntele kirjailijahaastatteluja. En myöskään pidä valtavista ihmismassoista. Mutta pidän halvoista kirjoista. Yleensä tulee jonkun verran hutiostoksia, mutta kun koskaan ei voi tietää mikä on huippu ja mikä on huti. Ainakaan mitä tulee kirjoihin. Minua ei saisi päästää kirjakauppaan, eikä kirjamessuille.

Tänä vuonna hillitsin itseni. Ostin itselleni vain pari uutuusdekkaria, jotka olisin kuitenkin hankkinut sekä yhden neulekirjan. Lahjoja ostin sitäkin enemmän. Pidän kirjalahjoista. Tai siis pidän niiden antamisesta.”

Pohojan Akka vertaili hintoja:

”Hintavertailu kannattaa messuillakin: esimerkiksi tuossa käsityökirjassa oli huima 16 euron hintaero kahden messuosaston välillä. Aioin ostaa sen eräästä pisteestä, mutta päätin harkita hetken. Onneksi, sillä käytävän toisella puolella kirja maksoi vain 10 euroa. Aamunkoin sain myös halvimmalla hinnalla eli Suomalainen Kirjakauppa myi sitä muutaman kymmenen senttiä edullisemmin kuin WSOY.”

– – –

No entäs sitten tämän blogitekstin kirjoittaja eli minä? Kävin messuilla, kun ilmaiseksi pääsin. Ostin yhden kirjan eli Lehden Rakkaan vuosikirjan, kun en ollut sitä ennakkotilannut. Kyseinen loistoteos maksoi messuilla 19 euroa.

Muutamia muitakin teoksia hypistelin, mutta hillitsin itseni: pyrin mahdollisimman vähään kirjojenkin omistamisessa, vaikka kirjat ovatkin minulle mieluisia. Messuilla olemisesta en suuremmin nauti: ainakin tällä kertaa tuntui, että hälinää oli liikaa.

1 Comment

  1. Kiitos vierailustasi. Vieläkin on muuten hyvä mieli siitä, että sain pidettyä itseni kurissa messuilla :).