Kulutusjuhla

Hyväntekeväisyys ja turha krääsä

Pörrö ihmettelee hyväntekeväisyyteen liittyvaa turhaa pikkusälää: ”Joskus silti mietin, että kuinka kritiikittä hyväntekeväisyyden varjolla työnnetään roskaa myyntiin. Kuten esim. tukkupakkaus kumimuovisia nenäpäiväneniä, 25 euroa. Mahtaneekohan olla teetetty missä? (aavistukseni ovat pahoja!). Mitä tekee huonosti istuvalla ja nassua painavalla kuminenällä tämän jälkeen? Useimmat heittävät sen kai sekajätteeseen…

En vastusta kampanjaa ja tempausta, jatkan vielä sen verran, sinäänsä vaan oikeasti oudoksun sitä, että jos ollaan parantamassa kehittyvissä maissa asuvien lasten oloja niin on mielestäni hurskastelun huippua tehdä sitä myymällä turhaa krääsää.” (Mari Koo)

4 Comments

  1. Nenäpäivä vaikutti joltain ADHD-kampanjalta, jossa rahankeruuta on tahditettu japanilaisella sekoilulla, brittiläisellä huumorilla ja sitten väliin saatu pari helmeä, kuten Mariskan esittämä Bingo-biisi. Näin siis television puolella. Tuo nenäajatus on aivan nenästä. Eikö tuo hyväntekeväisyystuote voisi olla samantien jotain edes etäisesti hyödyllistä, vaikka pyykkipoikia tai näin talven alla pipoja.

    Ihme kohkausta, jonka onneksi missasin täysin ennen tänään televisiosta tullutta uusintaa.

  2. Peesi. Aivan uskomattoman typerä ”tempaus”, siis muovikrääsää 2000-luvulla ja JOKA VUOSI?? Voi sitä jätteen määrää!!

  3. Mua jotenkin ällöttää ajatus, että ihmiset ei ole enää oikeasti empaattisia vaan rahaa lahjoitetaan vain jos saa samalla soittaa vähän julkkikselle ja olla mukana jossain raha-arvonnassa. Ei auttamisen tarvitse olla hauskaa, se on meidän velvollisuutemme! Ei ihmisiä tarvitse viihdyttää jollain häiriintyneellä kohelluksella ja bingoarvonnoilla, ja miten se nenäkin liittyy siihen köyhien auttamiseen? On varmaan hitsin hienoa olla rikas länsimaalainen (julkkis) ja tuntea itsensä ultimaattisen hyväksi ihmiseksi kun vähän antaa almuja niille köyhille raukoille.

  4. Tuo nenäpäivä on vain ihan hännänhuippu. Eräs ystäväni sanoi vähän aikaa sitten, ettei ikinä lahjoita rahaa suoraan järjestöille vaan ostaa mieluummin tuotteita vaikkei niitä tarvitsisikaan. Sitten hän valittaa tavaran huimaa määrää, ja kieltämättä pariskunnan ei-niin-pieni rivitaloasunto onkin ihan tupaten täynnä. Tuo kommentti palaa aina välillä askarruttamaan, en vain millään voi käsittää sitä logiikkaa.

    Itse mieluummin lahjoitan rahaa suoraan; ei krääsää ja summa menee järjestölle kokonaisuudessaan tavaran hankintakulujen sijaan. Vain jos oikeasti ostaisin muutenkin vastaavan tuotteen, valitsen jonkun kivan järjestön brändillä varustetun.