Kulutusjuhla

Irti jouluisesta ostohysteriasta

Yksi joulunalusajan vakioaiheita on juhlaan liittyvä ostaminen. Joulun alla pitää etsiä koristeet, ruuat, lahjat ja muut oleelliset, vaikka se shoppailu ahdistaisi.

Koska kuluttajina kerromme itsellemme ja muille, millaisia ihmisiä olemme, niin monen mielikuvissa se kunnollinen henkilö hankkii kaikenlaista. Jouluun liittyy paljon tunnetta ja perinteitä, ja meillä on helposti mielikuva, millainen on ”oikea joulu”. Eikä se joulu näytä syntyvän ilman normaalista arjesta poikkeavaa rahankulutusta.

Myös lahjojen antaminen muuttuu helposti mukavasta toisten huomioimisesta velvollisuudeksi: vaikka kuinka vakuuttaisimme kyselyissä, että paras lahja on läheisten rakkaus, hellyys ja hemmottelu, niin kummasti näiden osoittaminen tuntuu vaativan euroilla ostettuja lahjoja.

”Kunnon kansalainen shoppailee pyörittääkseen yhteiskuntaa”

Sitten meitä vielä oikein velvoitetaan kuluttamaan ikään kuin kansalaistekona. Esimerkiksi Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja kirjoittaa:

”Joulukaupan onnistuminen on monelle kauppiaalle lähes elinehto. Esimerkiksi kultasepänliikkeissä myynti yli kaksinkertaistuu jouluna ja muodostaa peräti viidenneksen koko vuoden myynnistä. Sama tilanne on kirjakauppiailla. Kun oppikirjojen myynti syksyllä ei onnistunut aikaisempaan tapaan ja myynti laskee kuukausi kuukaudelta, toivoa antaa enää joulu.

Tätä taustaa vasten onkin huolestuttavaa seurata Kaupan liiton joulukauppakyselyä, jossa kuluttajat kertovat jouluostosaikeistaan. Yli kolmannes eläkkeensaajista aikoo säästää joululahjojen ostossa ja neljännes muussa joulun vietossa.”

Mitäpä siitä, että kulta on yksi epäekologisimmista raaka-aineista. ”Hyvä kansalainen pitää ostoksillaan talouden pyörimässä ja tuottaa veroeuroja yhteiskuntaan”, vakuuttavat. Tätä voi tietysti toistella itselleenkin, sillä sehän kuulostaa hienolta ja vakuuttavalta perustelulta.

Todellisuudessa ostamisen taustat ovat kuitenkin jotain muuta. Se yhteiskuntamme tukeminen tuskin on päällimmäinen ajatus, kun etsii pikkujoulumekkoa vaatekaupassa tai haalii vielä muutaman kynttilänjalan, uuden valosarjan tai konvehtirasian.

Lahjoista saa toki tykätä

Toisaalta tietysti siitä lahjojen antamisesta saa tykätä. Mollykka kirjoittaa, miten on ajoissa aloittanut jouluostokset:

Nyt on sit aloitettu oikein kunnolla jouluostokset. Tänään vietin melkeinpä koko päivän kaupoilla naperon kans, rahaa ei onneks palanu ihan kamalasti, mut tuli hyvä mieli, kun sai jo joitakin lahjoja ostettua. On lahjoja vaan kiva ostaa ja antaa sitten jouluna.”

Jouluostamiseen pätee tietysti sama kuin kaikkeen muuhunkin: ostetaan vain sitä, mitä oikeasti tarvitaan. Hankinnat kannattaa suunnitella ja tehdä ajoissa, jottei hiki päässä tarvitse ryntäillä aatonaattona kaupassa. Ei myöskään kannata haksahtaa ajattelemaan, että ”nyt kun halvalla saan”.

Lähipiirin kanssa voi sopia, ettei lahjoja osteta, tai ostetaan jotain sellaista, jota oikeasti tarvitaan. Tai annetaan sitä hemmottelua: itse ilmoitin äidilleni, että otan mieluusti vastaan lahjakortin hierontaan.

Jouluunsa voi vaikuttaa

Omalta osaltani panostan joulua lepäilyyn, olemiseen ja hyvään ruokaan. Viime vuosien perinteeni on ollut jäädä Helsinkiin, ja se sopii minulle: saan tehdä joulustani juuri sellaisen kuin haluan, eikä siis tarvitse shoppaillakaan mitään erityistä. Joulu ei tunnu yksinäiseltä, koska tämä tapa on vapaaehtoinen valinta. Lisäksi kavereita on Helsingissä sen verran runsaasti, että seuraa löytyy taatusti.

Oleellista on, ettei joulua tarvitsisi kokea suoritukseksi ja suorittamiseksi, vaan se olisi leppoisa hengähdys. Jouluostamisen kautta sitä leppoisuutta ei minulle, eikä ilmeisesti monelle muullekaan, löydy.

Lahjojakaan ei ole suuremmin tarvetta hankkia: jotain pientä kenties saattaa päätyä läheisille, mutta toisia voi ilahduttaa lahjoilla myös muuhun aikaan vuodesta.

Tai kertoa sanallisesti hieman useammin, että olette tärkeitä ja mahtavia ihmisiä. Se on merkittävää, mutta silti sitä teen liian harvoin, vaikkei se edes maksa mitään ja antaa paljon sekä saajalle että itselle.

Ale tulee  – viimeistään sitten kaupoille

Kun rahaa ei ole suuresti, niin toiset siirtyvät jo odottamaan joulun jälkeisiä alennusmyyntejä, kuten Fuksia:

”Näin joulun alla mua henkilökohtaisesti riepoo se kuuluisa rahatilanteeni – tällä kertaa en sentään ole miinuksen puolella, mutta ei lompakossa silti ole kovin mieltä nostattavaakaan rahamäärää. Joululahjojen rahoitus on jotenkin hoidossa, niin että ei kai pitäisi kiukutella, mutta itsekkäät tarpeet taas kerran koettelevat. Oon kuitenkin päättänyt, että vaikka mulla olisikin nyt ylimääräsitä rahaa, säästäisin(niin toki säästäisinkin, auts) sen alennusmyynteihin. Joulun jälkeenhän taas kaikki rynnivät taistelemaan alennetuista vaatteista ja muista.”

– – –
Tästä aiheesta annoin itse lyhyen haastattelun Radio Helsinkiin. Haastattelu tulee ulos nyt aamulla puoli yhdeksän aikaan.
Lisäys:
Pätkä on kuunneltavissa mp3-muodossa.

Sattui silmiin myös Näkymättömän tytön joulupohdinta. Ahkerasti käsitöitä tekevänä ja niillä lahjovana hän toteaa:

”Ostolahjoillekin minulla on periaatteita, sallittuja paikkoja ovat kirjakaupat, maailmankaupat, kirpputorit ja vastaavat ja pienet erikoisliikkeet.”

3 Comments

  1. Ilokseni voin todeta että muuttopakkaamisen jälkeen – kohta yli kuukausi – olen ostanut esineitä vain keittiöön tulevan laatikoston osat sekä brankkarikalenterin. Kaikki muu on ollut vain ruokaa ja juomaa. KAIKKI. Vähänx nyt on leso olo!

    Oikeasti: ei tosiaan tee mieli yhtään uutta esinettä kun on konkreettisesti saanut tuntea sen, miten paljon (turhaa) itsellä jo on…

  2. Itse kyllä kannustan tuohon tavallisen kuluttamisen ylläpitoon. Etenkin meillä pienissä yrityksissä ostajien kaikkoaminen tarkoittaa välittömiä irtisanomisia tai pahimmillaan konkurssia, jonka jälkeen koko roikka siirtyy kuluttamaan työttömyystukia, joita maksaisi yhteiskunta verovaroista, joita ei kuitenkaan tule kun kukaan ei osta mitään, eikä tee pian töitäkään.

    Eikä kyse ole vain siitä, että se ostoskeskusken riistokapitalistikultakauppias menee nurin (oikein sille), mutta välillisesti kulutushanojen kiristäminen vaikuttaa myös esim. kultakauppiaalle mainoksia tehneeseen mediapuljuun ja lehteen, radioon tai televisiokanavaan, johon näiden mainoksien piti mennä. Kun polkupyörän vanteessa on kapula, pysähtyy jokainen pinna, ei vain se mihin kapula osuu.

    Kommunismia odotellessa.

  3. Zepa, onneksi mulla ei ole mitään varastotilaa tms, joten kamaa on pakko rajoittaa. Mutta silti esim. kirppikseltä voi haksahtaa hankkimaan jotain. Ja toissailtana roudasin kaksi tuolia roskalavalta…

    Matti, mielestäni on kyse siitä, millaista yrittäjyyttä tukee. Palveluyritykset sekä työllistävät että tarjoavat sellaista, josta ei jää turhaa rompetta nurkkiin (kauneushoitolat, suutarit, pyöräkorjaamot, hierojat, teatterit, ravintolat…).
    Ja jos nyt käsitellään noita kultasepänliikkeitä, niin sitten kannattaa tukea ekologisempia korumateriaaleja kuin kulta tai kierrättää vanhoja materiaaleja. Minä en ainakaan halua yhtään jalokivikorua tms, eivät sovi tyyliini ja jäävät käyttämättä. Kulutuksessa pitäisi oikeasti ottaa huomioon myös niitä globaaleja eettis-ekologisia vaikutuksia, ei vain tämän meidän pikku-Suomen taloudellista kehitystä. ”Ikuisessa kasvussa” ei tämän tavaran myynnin kautta ole mitään järkeä, ja hyvinvoinnin ylläpitoon pitää olla muitakin keinoja kuin patistaa ihmisiä ostamaan rompetta.