Filosofian puutarhassa tunnetaan omat mahdollisuudet ympäristötekoihin: ”Tällä hetkellä perheemme hiilijalanjälki on noin 70% keskivertosuomalaisen jalanjäljestä, ja ellei Puolison tarvitsisi työnsä takia matkustella paljon, päästömme olisivat vain noin puolet keskivertokulutuksesta. Mediassa tällaiset vähennykset on esitetty utopiana johon tavallisen ihmisen on mahdotonta päästä ilman että elintaso tippuu jonnekin romanikerjäläisten tietämille. Mutta me elämme kahdestaan tilavassa talossa, syömme lihaa, ja kierrätyksessämmekin olisi parantamisen varaa. Asiamme ovat sekä lokoisasti että epätäydellisesti. Tänä vuonna olen muuttanut tapojani monessa pienessä asiassa, ja luulen että ensi vuosi sujuu samansuuntaisesti. Pienet muutokset eivät yleensä edes ole olleet muutoksia kohti suurempaa ankeutta vaan kohti selkeämpää, hallittavampaa ja mukavampaa elämää. Totta tietysti on ettei valitsemastamme elämäntavasta juuri näy reportaaseja naistenlehtien lifestylepalstoilla. Vaan enpä myöskään tunnista omakseni sitä marraskuunharmaata kuvaa joka ekologisesta elämäntavasta puhuttaessa on tullut tutuksi.” (Mari Koo)