Jutta haluaisi ostaa itsehoitovalmisteet kaupasta tai kioskilta: ”En olisi yhtään pannut pahakseni, jos tänäänkin erästä tuotetta tarvitessani olisin saanut sen kätevästi kauppareissulla. Nyt täytyi vasiten lähteä apteekkiin.
Ei, ei apteekki kovin kaukana ole mutta eri suunnassa kuin kauppa. Apteekkiin piti lähteä erikseen, kun kauppaostokset olin tehnyt.
Suuri riesa tällainen ei tietysti ole mutta mukavuutta rakastavana ostaisin ihan mielelläni itsehoitovalmisteita vaikka kaupasta siellä muutenkin käydessäni.
Kansa on nykyisin aika valistunutta . En oikein usko, että kauheasti holhousta kaipaisimme itsehoitotuotteita ostaessamme.” (Mari Koo)
tom
Unohdetaan nyt sitten se lääkeneuvonta-aspekti, kun suomalaiset sen kerran väitetysti niin hyvin hanskaavat. Jota en tosin pidä hyvänä perusteena.
En kannata sitä että käsikauppalääkkeet vapautettaisiin kauppoihin tai kioskeihin. Tällöin kaupat pääsisivät kuorimaan lääkebisneksestä kerman päältä, joka kippaisi koko apteekkiverkoston täysremonttiin.
Se remontti tarkoittaisi apteekkiverkoston harvenemista ja palveluiden huononemista tai jopa loppumista etenkin pienillä paikkakunnilla. Samalla pystyyn jäävän apteekin hintarakenne pitäisi miettiä täysin uusiksi, sillä massamyynnillä ei saisi enää katetta toiminnan ylläpitoon – eli käytännössä reseptilääkkeiden hinnat räjähtäisivät pilviin. Samalla se tarkoittaisi tietysti myös Kela-maksujen nousua, eli uudistus sahaisi samalla myös valtiota nilkkaan kasvavina lääkekustannuksina.
Lopputulos:
– halvempia käsikauppalääkkeitä lähikaupasta
– kasvavat valtion lääkemenot
– heikko apteekkiverkosto, paikoin ei lainkaan reseptilääkkeitä tai lääkeneuvontaa saatavilla
– enemmän hintaa reseptilääkkeille
– oletettavasti aiempaa suurempi lääkkeiden kela-korvauksen omavastuuosuuus (kompensoimaan valtion kasvavia menoja)
Niko L.
Käsikauppalääkkeiden tulo kauppoihin ja kioskeihin voi harventaa apteekkiverkkoa, mutta vastaavasti se pitää yllä tai jopa tihentää kauppa- ja kioskiverkkoa. Koska useimmat käyvät kaupassa useammin kuin apteekissa, niin tämä on olennaisempaa. Monet pikkukaupat sinnittelevät kannattavuutensa rajamailla, joten uudet tuoteryhmät voivat oikeasti pelastaa monta lähikauppaa kuolemalta.
Sama vaikutus olisi tietysti myös viinien ja väkevien vapauttamisella ruokakauppoihin.
tom
Eli kattavamman lääketarjonnan ja reseptilääkkeiden saatavuuden voi uhrata harvaan asutuilta seuduilta kaupanalan pönkittämisen nimissä? Kylältä voi löytyä terveyskeskus, muttei välttämättä apteekkia, jolloin lääkkeitä lähdetään hakemaan vaiks sadan kilometrin päästä? Pohjoisemmassa ehkä kauempaakin.
Mikäli tuo on suunta, valtion tulisi ottaa rapistuva apteekkiverkosto haltuunsa ja turvata apteekkiverkoston toimivuus ja palveluiden apteekkipalveluiden saatavuus. Joka olisi siis suora tulonsiirto verorahoista kauppasektorille – johon ei etenkään taajamissa olisi edes mitään tarvetta.
Eikö olisi fiksumpaa vaan kohdistaa pienille kaupoille nykyistä parempaa yhteiskunnallista tukea, jottei kyläkaupat katoa, mutta jotta apteekkipalveluistakan ei tarvitse luopua? Eikö korjaustoimet olisi tehokkainta suunnata suunnata sinne missä palaa, eikä ampua haulikolla, uhreista ei niin väliä?
Vai onko todella niin, että ihmiset haluavat uhrata toisille elintärkeitä palveluita oman mukavuudensa nimissä vain siksi, että apteekki on väärässä suunnassa – kun ei niitä palveluita itse satu tarvitsemaan – vielä?
Niko L.
Eiköhän sellainen kylä, jossa on mielekästä pitää terveyskeskusta, kykene pitämään hengissä yhden apteekinkin.
Tukiaiset ovat loputon suo, ja niitä on parempi jaella mahdollisimman vähän. Jos joko kauppoja tai apteekkeja olisi kuitenkin pakko tukea, niin mieluummin sitten niitä syrjäseutujen apteekkeja: niitä on kuitenkin vähän, ja toimivat rajatummalla toimialalla kuin kaupat.
Elintarvikkeetkin ovat elintärkeä palvelu, tärkeämpi kuin ne lääkkeet. Parempi turvata niiden saatavuus.