Päivän Hesarin Vieraskynässä tutkijat Sampo Soimakallo ja Tuomas Mattila kirjoittavat, että ekologisten tuotteiden kysyntä ei välttämättä aina vähennä ilmastohaittoja: ”Vähäpäästöisemmän auton hankkiminen taas pienentää päästöjä vasta, kun runsaspäästöisempi auto poistuu käytöstä. Siihen asti vain lisätään autokantaa yhdellä autolla. [- – -] On päättäjien, kuluttajien ja yritysten yhteinen tehtävä huolehtia siitä, että ekologisempien tuotteiden kysyntä todella lisää myös niiden tarjontaa ja vähentää ilmastolle haitallisia toimintoja. Kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa sekä tuotteiden kysyntään että poliittisiin päätöksentekijöihin ja näiden kautta merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen kehitykseen.
Yksittäisten hiilijalanjälkien kutistaminen ei riitä, ellei samalla huolehdita koko yhteiskunnan ohjaamisesta nykyistä vähäpäästöisempään suuntaan. Tähänastisten toimien vaikutukset on analysoitava huolellisesti, mutta samalla on pystyttävä ennakoimaan suunnitteilla olevien toimien vaikutuksia.
Hiilijalanjälkilaskelmat antavat hyödyllistä informaatiota nykytilasta, mutta niiden tuloksia pitää tarkastella ja soveltaa harkiten.” (Mari Koo)
Matti
Onpa vaihteeksi naurettava tuo autokommentti. Miten se ekologisen auton valmistaminen muka vähentää päästöjä? Vanhalla rotiskolla saa ajaa tuhansia kilometrejä, että sen päästöt olisivat yhtä suuret kuin uuden ”ekoauton” tuotantolinjan päästöt. Masentavaa yksisilmäisyyttä tutkijoilta.
On typerää kiirehtiä vanhojen, toimivien autojen romuttamista. Parempi on käyttää nämä kuten muutkin teolliset tuotteet ensin aivan loppuun asti, ennen asianmukaista hävittämistä. Romutuskin on vielä sinänsä typerää toimintaa, etteivät muut vanhoilla autoilla ajavat saa hyödynnettyä liikenteestä poistunutta kalustoa varaosina.
No kapitalismi on kapitalismia; osta uutta ja heitä huomenna menemään.
Mari Koo
Matti, minun mielestäni vedät nyt turhan tiukat johtopäätökset tuosta lausahduksesta 🙂 Itse asiassa itse tulkitsen koko kirjoituksen niin, että ovat aika pitkälti samoilla linjoilla sinun kanssasi siitä, ettei kannata markkinoida tuotteita ekolausekkein ennen kuin on varmuus, että ne tuotteet myös vähentävät kokonaisuudessaan hiilidioksidipäästöjä. Ja sehän tarkoittaa myös nimenomaan tuota kokonaiselinkaaren ajattelua ja vanhojen tuotteiden hyödyntämistä. E
Malitsu
Tuossa suhteessa eräs hatunnoston arvoinen hanke on Sähköautot – Nyt! Tyypit ovat kyllästyneet siihen, ettei sähköautoja ole vieläkään mahdollista ostaa kun se vääjäämätön vaihdon aika tulee ja alkaneet itse muuttaa polttomoottoriajoneuvoja (henkilöautoja, moottoripyöriä ja busseja) sähköllä kulkeviksi, vieläpä vapaan teknologian periaatteita noudattaen. Erityisen hienoahan muunnos on silloin, kun ajokki olisi moottorin osalta jo kypsä romuttamolle. Yksittäisprotojen lisäksi hankke pyrkii saamaan aikaan laajempaa sähköistysteollisuutta.
Anja Nysten
Elinkaarilaskelmassa nimenomaan huomioidaan Matin maintsemat päästöt. Auton elinkaaressa huomioidaan raaka-aineiden ja auton valmistus, sen käyttämä polttoaine ja lopulta auton romutus. Pitkäikäisillä tuotteilla on hyvin usein käytön aikainen energiakulutus merkittävämpi kuin tuotteen valmistus. Mitä isompi bensarosvo ja mitä enemmän autolla ajellaan, sen suurempi ero. Laskemien tulokset ovat joskus yllättäviä.
Matti
Tuo Malitsun mainitsema Sähköautot – Nyt! -hanke on mielestäni todella hieno teko ja oikeanlaiseen ekologisuuteen pyrkivä. Olisi nimenomaan parasta saada vanhat ajoneuvot muunnettua käyttämään uutta energiaa sen sijaan, että pakotettaisiin ihmiset ostamaan uusia autoja ja hävittämään periaatteessa moneen käyttöön soveltuvat vanhat autonsa.
Tuo on myös naurettavaa, että etenkin vanhojen autojen harrastajia syyllistetään bensarosvoilla autoilla ajamisesta ilman faktan häivää. Bensarosvot autot on lähtökohtaisesti aina valmistettu turvallisuusnäkökohdista massiivisen kokoisiksi ja näissä autoissa on suuret metalliset turvavyöhykkeet sekä satojen kilojen edestä erilaisia ajonvakautusjärjestelmiä ja turvalaitteita. Jo 70-luvulla osattiin tehdä aivan hyvin autoja, joilla nelihenkinen perhe matkusti paikasta toiseen kulutuslukemien pysyessä alle 5 litrassa per 100 km. Nämä autot on jo tehokkaasti liikenteestä hävitetty tämän päättömän liikennepolitiikan myötä, joka nimenomaan suosi etenkin läpi 90-luvun vain alati massaltaan kasvavia maanteiden turvakehtoja. Nyt tätä maailmalla vallinnutta politiikkaa koitetaan sitten korjata kaikenlaisilla prototyyppiasteella olevilla vaihtoehtoisilla energiaratkaisuilla.
Yksi asia, jonka olen nostanut aiemmin esiin ja nostan taas, on kohderyhmäajattelu. Autoharrastajilta löytyvät järjestään nämä nykypolitiikan mukaan ”suuripäästöiset vanhat romut”, joten eikö olisi ensisijaisen tärkeää saada tämä ryhmä mukaan energiatalkoisiin? Minkä takia Suomessakin laki auton energianlähteen muuttamisesta on tehty niin tiukaksi, että harrasteajoneuvon muuttaminen vähäpäästöiseksi on käytännössä mahdotonta? Tämä porukka arvostaa autojensa historiaa ja muotoilua, aivan kuin toiset pitävät vaikka vintage-vaatteista. Emme me harrastajat tahdo ostaa mitään Jetsonien ufo-autoja tyyliin Toyota Prius, jotka näyttävät lähinnä puolisulaneelta pakastearkulta. Mutta mehän olemmekin vain moraalirikollisia nyky-yhteiskunnassa.
Onneksi uusi veromalli antoi pienen toivonkipinän paremmasta tulevaisuudesta. Uusi ajoneuvoverohan sakottaa vanhoja autoja ainoastaan massan mukaan, ei iän mukaan. Vieläkin enemmän helpotuksia pitäisi antaa juuri vanhalle autokannalle, jotta ne saataisiin pidettyä mahdollisimman pitkään aktiivikäytössä tai ne, jotka tahtovat, voisivat säästää rahaa uuteen autoon. Vanhan auton ylimääräinen verotus nostaa vain entisestään kynnystä uuden auton ostamiseen.