Monet suomalaiset nykyrunot ja laululyriikat ovat kulutuskriittisiä, oli kirjoittajana sitten räppäri, rokkari tai romanttinen runoilija. Siis vaikka Asa, Ismo Alanko tai Jukka Poika.
Yksi pitkän linjan yhteiskuntatarkkailija on Jarkko Martikainen, jonka teoksen ”Yhdeksän teesiä” (2008, Like) lainasin kirjastosta.
Esimerkkinä nyt yksi pätkä Martikaiselta eli lainaus kirjoituksesta ”Omistamisesta on enimmäkseen pelkkää riesaa”.
Omistamisesta on enimmäkseen pelkkää riesaa.
Tavaroita tulisi olla
kiillottamassa, korjaamassa
huoltamassa, pyyhkimässä
ja mikä vaivalloisinta
suojelemassa.Ja useat tavarat hankitaan koska
kaikki tuntui silläkin hetkellä
niin valtavan tyhjältä.Onneksi tässäkin mielessä
jokaiselle on jotakin
henkilökohtaista
enemmän kuin pelkkä tavara
jolloin omistajuus on onni, ei vitsaus
ja sellaisen äärellä
on miltei pyhän äärellä.Jos saisin käyttöoikeuden asua talossa
jossa rutiköyhänä lukisin
kirjahyllyn kirjoja
soittaisin toisen omistamia soittimia
nukkuisin vuoteessaan
ja söisin pöydässään
siihen hetkeen saakka kun hengittäminen loppuu
en kaipaisi omistusoikeutta
mihinkään materiaan.
Pitäisi alkaa kerätä johonkin yhteen kulutusta pohtivia suomibiisejä. Selvästi jonkinlaisen Kulutusjuhlan Spotify-soittolistan paikka! Onkohan jollakin mahdollisesti jo alkua tällaiseen? Tietysti saa myös vinkata biiseistä!
wind-up toy
Biisivinkkinä voisin heittää Stam1nan Pakkolasku. Toki uusin lätty Viimeinen Atlantis on kritiikkiä täynnä, mutta tuo biisi viittaa eniten juuri kulutukseen.
Joku
”Vaimo älä ole onneton
meillä melkein kaikki laitteet on
jotka kehitys on tuonut tullessaan
vaikka kaikki eivät niistä piittaa.
… ”
(Klassikko kehiin, tietysti, onhan tyylilajini nykyisin captain obvious.)
*
Mitä runoon tulee, ei riitä kiillottaminen, korjaaminen, huoltaminen, pyyhkiminen, eikä edes suojeleminen. Jo siitä on riesaa, jos haluaa fiksusti eroon tavaroistaan.
Mari Koo
wind-up toy, erinomainen valinta!
Joku, tuo on todellakin klassikko, jota on joskus Kulutusjuhlassakin soiteltu 🙂
Polga
Yup ja Tavaroiden taikamaailma:
Hyvää päivää, minä olen supermarketopas Ken!
Sinä kysyt mistä onnen löytää, minä kerron sen:
mainioilla ostosvainioilla onni asustaa,
oi sitä, joka onnen saa: paketteihin turvalukon taa
sen kaiken kätkee hän
ja ilosta itkahtaa…
refrain:
Tavaroiden taikamaailma
seikkailuun kutsuu sinua!
Jos johdatus tänne toi
et enää koskaan tahdo pois.
(niin ei tehdä voi…)
Sport-osastolla parannella voi jäseniään:
herra hankkii rumalle rouvalleen kauniin irtopään,
sata neliötä saunaa, sellofaanisängyt lauteilleen,
leipää ja liput sirkukseen, kaiken tuon kuin tyhjää vaan!
Ja sitten toistamiseen
Rooma poltetaan…
refrain
Tuotetta, jota et ainakin kerran elämässäsi tarvitse,
ei ole – ainakaan ei meilläpäin
siis ota kärry ja laula näin:
refrain
Vale
Ensihätään mieleen tulee Ismo Alangon Kamaan ja tavaraan. http://lirama.net/song/247124
Tiina
Ja Jenni Vartiaisen uudelta levyltä biisi ”Eikö kukaan voi meitä pelastaa” menee näin:
Meil on liikaa kaikkee, mutta sä tahdot vaan lisää vielä
Vanha täytyy vaihtaa uudempaan
Enkä oikein pysy kärryillä uusissa kuvioissa
Ootan milloin itse mennä saan
Joskus kauan sitten sulle kelpasi se mitä meillä jo on tässä näin
Jos etsit mua, niin täällä oon
Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon
Hei missä oot, kun auttamaan et ehdi
eikö kukaan voi meitä pelastaa?
Sisustukseen sopis, että mä oisin ees vähän hoikempi
Sellainen kuin olin ennen
Miten tässä kävi niin, että kun haaveet toteutuivat
Elämääni enää tahdo en
Joku päivä kilpajuoksu loppuu, eikä olekaan voittajaa ollenkaan