Tänään nousi yhdessä keskustelussa aiheeksi ”kolme kahden hinnalla” -tyyppisten tarjousten vetovoima. Esiin tuli, että joku jättää esimerkiksi lentokenttien tax free -myymälöissä suklaarasiat ostamatta, koska niitä tuputetaan tällaisina kimppatarjouksina. Käsimatkatavaroissaan ei kuitenkaan halua raahata montaa suklaarasiaa.
Sen sijaan saatetaan ostaa vaikka muutama erikoiskonvehti hyvinkin paljon kalliimmalla kilohinnalla. Niistä saadaan suklaan nautinto ja hieman luksusmaiseksi mielletyssä muodossa, eikä tarvitse kanniskella isoja rasioita. Lisäksi voi vielä ajatella, että pieni annos on terveellisempää kuin parisataa grammaa.
Itse myönnän tarttuvani näihin tarjouksiin esimerkiksi alusvaate- tai sukkaostoksilla. Periaatteessa juuri sillä hetkellä ei tarvetta välttämättä olisi kuin yhdelle sukkahousuparille, mutta tarjous houkuttelee ostamaan kolmet, että ”on sitten varastossa kaapissa”.
Ruokakaupoissakin tiiraan tarjoushintoja. Mutta siellä sentään olen oppinut, ettei suurta pakkausta kannata aina ostaa, vaikka kilohinta olisi edullisempi kuin pienessä. Pieni määrä voi olla aivan riittävästi, joten miksi ostaa turhaan ylimääräistä vanhenemaan?
Olen jo joskus aiemmin tainnut kertoa myös sen, että esimerkiksi juustoissa ostan nykyisin vähemmän, mutta kalliimpaa.
Esimerkiksi Hakaniemen hallin Lentävä lehmä on mahtava paikka, jos haluaa herkkujuustoa pienen palasen. Koen, että on sekä oman nautinnon ja ympäristön kannalta parempi, kun haen hintavampaa luomujuustoa joskus sen sijaan, että mussutan halpaa perusjuustoa joka päivä. Sitä paitsi Lentävässä lehmässä saa erinomaista palvelua, vaikka juustojen maailma olisi varsin vieras.