Tämä urputusjoulukalenterin luukku liittyy pitkään häntään. Jos se ei ole tuttu, niin täältä löytyy yhteenveto ja selkeyttävä kuva aiheesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Long_Tail

Pitkän hännän ajatuksena on se, että jos yksikin ihminen on kiinnostunut jostain tuotteesta, on hänen kiinnostuksensa osa ”niche-markkinoita”, jotka yhteenlaskettuna ovat yhtä suuret kuin ”mainstream-markkinat”. Minä mietin YouTubea, joka on täynnä videoita, jotka eivät kiinnosta ketään, eivät edes tekijöidensä äitejä. Millä markkinoilla ovat nollan kiinnostuksen synnyttävät, ”tosi pitkän hännän” tuotteet?

Maailma on pullollaan sellaista sisältöä, jonka tekemiseen on käytetty enemmän energiaa kuin mitä sen kuluttamiseen tullaan yhteensä ikinä käyttämään. Tuota energiaa voidaan valjastaa rahan takomiseen, esimerkiksi muusikoiden varusteita myydään myös vähemmän menestyville muusikoille. Internetissä (missä kaikki on ilmaista) tosi pitkälle hännälle sisältöä tuottava muuttuu huomaamattaan sisällöntuotantotyökalun ja julkaisukanavan käveleväksi mainostauluksi.

Minun päässäni rupeaa surisemaan, kun mietin sitä sosiaaliseen mediaan riemulla pulppuavaa sisältöä, minkä näkeminen aiheuttaa kipua. Sitä, mitä tuotetaan erilaisten sosiaaliseen mediaan kytkettyjen sovellusten avulla, joita ei välttämättä edes ymmärretä kutsua sisällöntuotantotyökaluiksi. Mikäli käytämme sovelluksia vain ajankuluksemme, ainoa rikoksemme on julkaista niiden tuottama sisältö, mutta pelkään että osittain päämääränä on nimenomaan julkaisu. Pakenin Facebookista ”testaa itsesi” buumin aikaan. En tiedä kuinka pahalta tilanne siellä nyt näyttää, mutta luulen että olemme vasta pääsemässä alkuun: Windowsin pasianssi ja miinaharava eivät osaa kertoa pelimenestyksestä kavereille, toisin kun sosiaalisen median vastaavat, joista parhaat osaavat tehdä sen näyttävästi. Mielenkiintoinen kysymys onkin, että kumpi on tärkeämpää, sovellusten miellyttävä käyttökokemus vai niiden tuottaman sisällön laatu.

Surina päässäni voimistuu entisestään. Mikäli sosiaaliseen mediaan kytkettyjen ”sisällöntuotantotyökalujen” tuottaman sisällön laatu ratkaisee, saavat VISA ja Mastercard pian yllättävän kilpailijan, yritykseltä joka kykenee muuttamaan kulutusvalinnat Kalevala-mittaan. Toistan jo aiemmin mainitsemani kammottavan tulevaisuudenkuvan: Kuluttaminen käyttäen sellaista työkalua, joka julkaisee tiedon suoraan sosiaaliseen mediaan, on pian hyväksytty tapa tuottaa eksoottista mediasisältöä muuten niin epämielenkiintoisesta elämästään.