Urputusjoulukalenteriani saa kommentoida. Haluan palautetta, en kuitenkaan liian kriittistä. Nimittäin jos olet eri mieltä, olet väärässä, enkä halua kuluttaa kallista aikaani väärässä olijoiden mielipiteiden lukemiseen. On joulukuu ja minulla on kiire seistä kassajonoissa.
Ylimielisyyteni johtuu siitä, että minä olen amatööri. Nimittäin ammattilaiset, etenkin isot verkkojulkaisut, osaavat aidosti arvostaa lukijoidensa kommentteja. Kommentit ovat arvokasta, lisäarvoa tuovaa sisältöä. Niiden laatutason voi todistaa yksinkertaisella matematiikalla: Verkkojulkaisuun juttua kirjoittavalla toimittajalla on kahdeksan tuntia päivässä aikaa tehdä työtään. Kuvitellaan että hän saa käyttää yhden kokonaisen työpäivän yhden laadukkaan artikkelin kirjoittamiseen ja siitä tulee niin mielenkiintoinen, että se kerää kokonaista sata kommenttia. Kuvitellaan vielä että jos yhtä kommenttia on kirjoitettu keskimäärin viisi minuuttia, tekee se yhteensä yli yhden työpäivän edestä työtä, eli vähintään tuplaa artikkelin eteen tehdyn ajatustyön. Lisäksi sadalla kommentoijalla on huomattavasti monipuolisempi elämänhistoria, toisin kuin kapea-alaisesti erikoistuneella toimittajalla. Toimittajien koulutus kun tuppaa keskittymään journalismiin.
On hyvä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Sillä on paljon tekemistä demokratian ja tasa-arvon kanssa. Internetin kommentointipalstoilla olemme tasa-arvoisia ikään, sukupuoleen, ammattiin, varallisuuteen, koulutukseen, kehitysasteeseen, äidinkielen tasoon ja mielenterveysongelmien lukumäärään katsomatta. Niille, jotka eivät tätä ymmärrä, jotka eivät suostu lukemaan kommenttejaan, olemme varanneet ilmaisun ”mokoma elitisti”.